
Olen 49-vuotias perheenisä Turun Moisiosta. Työskentelen alue- ja järjestöasiantuntijana SAK:ssa, toiminta-alueenani Länsi-Suomi. Harrastuksiini kuuluvat kuntosali, ulkoilu ja lukeminen. Olen koulutukseltani YTM (pääaineenani valtio-oppi). Valmistuin Tampereen yliopistosta vuonna 2004. Minulle on kertynyt paljon kokemusta erilaisista luottamustehtävistä sekä työni että paikallispolitiikan kautta. Olen aina seurannut politiikkaa ja minulla on halu päästä vaikuttamaan asioihin. Olen lähtökohtaisesti aina heikomman puolella ja siksi olen aatteeltani sosialidemokraatti. Minulle tärkeintä on tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja demokratian säilyminen. Tuo viimeksi mainittu on viime aikoina ikävä kyllä, tullut uhatuksi moneltakin suunnalta. Demokratia on hauras ja sitä pitää suojella ja vaalia. Maan nykyinen oikeistohallitus kurittaa häikäilemättömästi ja pelkästään ideologisista syistä johtuen kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia. Se näkyy myös kunnissa ihmisten ahdinkona arjessa.
Viktigt för mig
Hyvinvointialueiden talous sekä palvelujen organisointi kuntoon
Hyvinvointialueiden nykyiset hallintorakenteet tarjoavat hyvät toimintaedellytykset palvelujen tuottamiselle. Toimijat eivät ole liian pieniä ja tuntevat alueensa tarpeet sekä erityispiirteet. Hyvinvointialueiden ongelmana on vähintään yhden miljardin välitön rahoitusvaje, joka valtion tulisi kattaa perusrahoituksen lisäksi. Hyvinvointialueiden rahoitusperusta on uudistettava niin, että alueille suunnataan lisärahoitusta perustason palvelujen ja terveyden edistämisen perusteella.
Hyvinvoiva henkilöstö tuottaa laadukkaat julkiset palvelut
Jotta julkisen sektorin palvelut voidaan toteuttaa hyvin ja laadukkaasti, niitä hoitamaan tarvitaan työssään hyvinvoivia ammattilaisia. Kannustava johtaminen sekä joustot ja jatkuva oppiminen voidaan toteuttaa maltillisin kustannuksin. Kun hyvinvointialueiden ja kuntien työtehtävissä on veto- ja pitovoimaa, työvoimapula pienenee. On investoitava enemmän henkilöstön työhyvinvointiin, täydennyskoulutukseen ja työterveyshuollon palveluihin. Pysyviä työsuhteita asianmukaisella palkalla on lisättävä.