Tarja-Maarit Ryyti
Viisitoista vuotta sitten olin hukassa oleva espoolainen lapsiperheen äiti. Olin muuttanut Oulusta Espooseen syystä parhaimman eli rakkauden perässä. Hukassa olin siksi, koska en tuntenut olevani kotona arjessa kerrostalojen väleissä, viettäessäni aikaa kehällä auto täynnä lapsia matkalla futistreeneihin tai ostoskeskuksen marketissa ruokaostoksilla, tapaamatta koskaan tervehtivää tuttua tai edes puolituttua.
Vihdoin 13 vuotta sitten minut pelasti Porvoo. Tämä on kaupunki, jossa on luontoa, kulttuuria, historiaa, palveluita sekä kivoja ihmisiä, jotka moikkaavat hymyilevää.
Nyt ovat lapset kasvaneet, osa jo muuttanut pois kotoa. Itse olen ehtinyt hyvään +50-ikään, jossa nuoruutta on enää turha tavoitella eikä enää kannata odottaa, mitä tekee isona. Sen aika on nyt. Olen nyt "iso". Sekä perhe-elämän, opettajan työn ja iän myötä on tullut tietoa ja näkemystä sekä uskallusta ottaa asioita puheeksi. Vapaa-aika kuluu neuloen, lukien, puutarhahommissa, pyörän päällä ja purjehtien.
Viktigt för mig
Mielekkään ja aktiivisen vapaa-ajan oltava mahdollinen jokaiselle porvoolaiselle
Kaupungin tulisi toimillaan vaikuttaa siihen, että myös vähätuloisten perheiden lapset, nuoret ja aikuiset sekä vanhukset voisivat löytää toimintaa, jossa toteuttaa itseään ja tavata muita. Nuorten osalta mielekäs tekeminen tuo tulevaisuuden taitoja ja auttaa ehkäisemään syrjäytymistä sekä ajautumista "mieron tielle".
Päätöksen teon on oltava läpinäkyvää ja päättäjien on pyrittävä yhteistyöhön
Päättävien joukkoon on nousemassa sukupolvi, joka ei enää hyväksy ns. hyvä-veli -politiikkaa. Hyvä näin! Tarvitsemme keskustelutaitoa, "vastustajien" kuuntelua ja halua ymmärtää muita.