Raili Pajula
Tunsin vetoa esi-isieni maisemiin pois kaupungin sykkeestä ja löysin itseni Pöytyän Yläneeltä. Menneinä vuosina järjestöt ja yhdistystoiminta oli harrastukseni. Muutaman toimettoman vuoden jälkeen on taas aika aktivoitua ja haluan päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Minulla on kokemusta kunnan ja seurakunnan päätöksenteosta kiinteistöpuolelta useamman kauden ajan. Käräjäoikeuden lautamiehenä toimin kolme vuosikymmentä ja olen herastuomari. TSL, Turkuseura, Portsa ry, Turun seudun Reumayhdistys, Kynnys ja Turun seudun Inkeri-seura ovat tulleet tutuksi vuosikymmenten varrella. Toimittajan työtä olen saanut kokeilla kirjoittamalla Portsan Sanomiin ja Suomen Turku -lehteen. Kokemusta ja kiinnostusta siis löytyy aika laajalla skaalalla. Nyt vammaisasiat, edunvalvonta, esteettömyys ja ikääntymisen aiheuttamat ongelmat ovat nousseet luonnollisina asioina esille.
Viktigt för mig
JOS EI PUUTU, NIIN MIKÄÄN EI MUUTU
Keskustelupalstoilla ja kahvipöytäkeskusteluissa harmitellaan kaikenlaisia kunnallisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia, mutta kritiikki ei sieltä kuulu päättäjien korviin. Tekemällä aloitteita, valituksia, kirjelmiä, adresseja ym. voimme saada muutoksia ja parannuksia aikaiseksi. Hiljaisuus on myöntymisen merkki ja sillä ei muutoksia saada aikaan. Vaatimattomuus ei aina kaunista ja siksi on pidettävä ääntä. Parempia päätöksiä kaikkien yhteiseksi hyväksi.
EI YKSIN VAAN YHDESSÄ
Yli 30 vuotta sitten valitsin SDP:n, koska sosiaalidemokraattiset aatteet sopivat ajatuksiini. Tällä hetkellä itsekkyys ja suvaitsemattomuus lisääntyy yhteiskunnassa ja haluaisin suunnan muuttuvan. Pieni ystävällinen ele tai apu auttaa ja saa auringon paistamaan. Askel ja olo muuttuu keveämmäksi. Pidetään siis huolta toisistamme ja muistetaan, että jokainen sukupolvi on tärkeä, mutta tulevaisuus on lasten.
SIITÄ ON LÄHDETTÄVÄ, ETTÄ TÄHÄN ON TULTU
Esteettömyys on niin laaja käsite, ettei sitä oikein ymmärräkään. Yleensä fyysinen puoli tulee ensimmäisenä mieleen, mutta esim. selkokieli, kuvatulkkaus, väri- ja äänimaailma kuuluvat myös esteettömyyteen. Vanhuus ei ole vamma, mutta myös ikääntyvät kokevat samanlaisia ongelmia. Kävely hidastuu, tasapaino heikkenee, turvattomuus lisääntyy. Jokainen poistettu kynnys ja kevyempi ovi on iloinen asia, samoin kuin henkiset esteet. Se mikä on vammaiselle eduksi, ei ole terveellekään haitaksi!