Olen Juha Hakkarainen, 66-vuotias mikkeliläinen Ristiinasta. Olen naimisissa vaimo (Sirpa Hakkarainen ) ja kolmen aikuisen lapsen isä ja eläkeläinen, teen töitä taksin kuljettajana ja keväästä pitkälle syksyyn nuohoojamestari yrittäjänä. Näen arkea yrittäjänä, palkansaajana ja palveluiden käyttäjänä.
Tarvitaan käytännön kokemusta luottamustehtävistä, jota minulla on monelta alalta – mm. SDP:stä, liitoista (KTV, Nuohousalan keskusliitto, AKT, Sähköliitto, SAK) ja Mikkelin lautakunnista. Olen myös Mikkelin valtuustossa toista kautta varavaltuutettu.
Etelä-Savon hyvinvointialueen palvelut tehokkaiksi ja taloudellisiksi. Pelastustoimi on lähellä sydäntäni, ja toimin 2025 Eloisan turvallisuuslautakunnassa. Vaikutan myös Veej’jakajan hallituksessa maaseudun kehittämiseksi. Olen myös Itä-Suomen poliisin neuvottelukunnan varajäsen.
Olen joukkuepelaaja, joka arvostaa asiantuntemusta ja maalaisjärkeä. Tule mukaan tekemään Mikkelistä ja Etelä-Savosta parempi paikka elää!
Viktigt för mig
Varhaiskasvatus
Varhaiskasvatus Mikkelissä lupaa laatua, henkilöstön riittävyys koko hoitopäivän ajan ontuu. Laki vaatii mitoitusta, kuten 1:4 alle 3-vuotiaille, henkilöstöpula ja sijaisten puute uhkaavat tätä. Vuoroh, esim. Vilttihatulla, ilta- ja yöajat voivat jäädä vajaiksi. Laatu kärsii, jos sensitiivinen vuorovaikutus ja lasten tarpeet jäävät hoitamatta. Kaupungin on tehostettava rekrytointia ja varmistettava sijaispooli, jotta lasten oikeus kehittävään hoitoon toteutuu – muuten lupaukset jäävät tyhjiksi.
Koulutus
Mikkelin koulutuksen kehittäminen ja turvaaminen ovat avainasemassa kaupungin elinvoiman säilyttämiseksi. Nykytilanne paljastaa kuitenkin huolestuttavia puutteita. Varhaiskasvatuksessa henkilöstöpula uhkaa laatua, syrjäkylien kuljetuspalveluiden heikkous rajoittaa pääsyä koulutukseen. Ammatillinen koulutus Esedulla on monipuolista, resursseja on vahvistettava, Xamkin ympäristöteknologian kaltaiset innovaatiot kaipaavat lisää rahoitusta, jotta ne voivat laajentua.
Ikäihmisten kuljetusten järjestäminen myös syrjäkylillä.
Mikkelin ikäihmisten kuljetuspalvelut syrjäkylillä ovat surkeasti toimimaton järjestelmä (ei ole järj.) Sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetukset ja Moppe-palvelulinjat eivät kykene palvelemaan harvaan asuttuja alueita, sillä reitit ovat kankeita ja aikataulut riittämättömiä. Ikäihmiset jäävät eristyksiin, kun julkista liikennettä ei ole tai se ei huomioi liikuntarajoitteisia. Resurssipula ja henkilöstön vähyys ohjaavat palvelut kaupunkiin, jättäen syrjäkylien vanhukset oman onnensa nojaan.