Kestävä talous ja kasvu vahvojen peruspalveluiden mahdollistajana

Kunnissa on keskityttävä kasvua ja työllisyyttä vahvistaviin toimiin peruspalveluiden turvaamiseksi. Taloustilanne on monissa kunnissa vakava ja niillä on edessään sopeutustoimia. Syynä tähän on kasvavat kustannukset, investointipaineet, valtionosuuksien muutokset sekä heikko työllisyystilanne, joka hidastaa merkittävästi kuntien verotulojen kasvua. Valtion rahoitusosuus on historiallisen alhaalla.

Hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on vaikea ja monella alueella joudutaan sopeuttamaan toimintoja, mikä vaikeuttaa entisestään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteiden saavuttamista. Alijäämien kattamisvelvollisuutta on pidennettävä, jotta hyvinvointialueilla on mahdollisuus kehittää toimintaansa ilman lyhytnäköisiä ja palveluita vaarantavia leikkauksia. Sen sijaan hyvinvointialueiden verotusoikeuden valmistelu ei ole nyt ajankohtaista.

Kustannusten kasvun hillitsemiseksi kunnissa ja hyvinvointialueilla on tehtävä asioita paremmin ja tehokkaammin. Valtion on kuitenkin katettava täysimääräisesti kaikki sellaiset kustannukset, jotka syntyvät kunnille tai hyvinvointialueille asetetuista uusista velvoitteista.

Me haluamme varmistaa, että julkisin verovaroin maksettavissa investoinneissa ja hankinnoissa noudatetaan aina Suomen lakeja, työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Näillä turvataan työntekijöiden asema, vahvistetaan työllisyyttä ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä sekä ehkäistään ihmiskauppaa.

Elinvoimaiset kunnat

Kunnissa on uudistettava toimintatapoja, pyrittävä lisäämään kunnan elinvoimaa ja kuntalaisten hyvinvointia.  EU:n aluekehitys- ja rakennerahastojen hanketoimintaa on suunnattava kuntien kehittämiseen.

Kuntien on panostettava työllisyyspalveluiden toimivuuteen ja tehokkuuteen sekä luotava uusia vaikuttavampia toimintamalleja. Ostopalveluina tuotetuissa työllisyyspalveluissa on siirryttävä suuntaan, jossa suoritteiden sijaan maksetaan vaikuttavuudesta eli siitä, että henkilö työllistyy ja pysyy töissä. Myös muissa ostopalveluissa pitää laajemmin hyödyntää vaikuttavuuteen perustuvaa mallia.

Työllisyys- ja elinkeinopalveluita on tarjottava yhden yhteydenoton periaatteella ja niiden on vastattava alueen työnhakijoiden, yrittäjien ja työnantajien tarpeisiin.

Meidän tavoitteemme on, että jokainen pystyy työllistymään kykyjensä mukaisesti. Työllisyyspalveluita on kehitettävä tukemaan sekä nopeaa työllistymistä että ihmisten yksilöllisiä tarpeita, joissa huomioidaan esimerkiksi vammaisten henkilöiden, osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien tarpeet. Työvoimapula-alojen tarpeisiin on pystyttävä vastaamaan tehokkaasti yhteistyössä työnhakijoiden, työnantajien ja koulutusorganisaatioiden kanssa.

TE-palveluiden on tuettava yrityksiä työllistämiseen liittyvissä asioissa ja autettava niitä työllistämään myös heikommassa työmarkkina-asemassa olevia. Aloittavalle yrittäjälle on tarjottava mentorointia vähintään kaksi ensimmäistä vuotta.

Kotoutumisella on keskeinen rooli työllistymisessä. Kunnissa on kehitettävä työperäisen maahanmuuton ja kotoutumisen palveluita ja lisättävä kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden vaikuttavuutta sekä varmistettava, että muut palvelut tukevat Suomeen asettumista ja kotoutumista.

Kunnissa on panostettava maahanmuuttajien nopeaan suomen tai ruotsin kielen oppimiseen, opintojen aloittamiseen ja työllistymiseen. Työperäisen maahanmuuton palvelut on koottava yhteen paikkaan yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Maahanmuuton prosesseja on parannettava, mutta siihen vaaditaan myös valtion tukea. Maahanmuuttajien työllistymisen esteisiin, kuten työnhaussa kohtaamaan syrjintään, on puututtava ripeästi.

Kunnissa tulee edistää erityisesti maahanmuuttajaäitien kotoutumista, koska se lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, työllistymisen mahdollisuuksia ja taloudellista riippumattomuutta. Lisäksi äitien kotoutuminen vahvistaa perheiden hyvinvointia sekä lasten mahdollisuuksia pärjätä ja kiinnittyä yhteiskuntaan.

Kunnissa on luotava vahva pohja yrittäjyydelle ja tehtävä tiivistä yhteistyötä yritysten, oppilaitosten ja päättäjien kanssa. Elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan on panostettava kasvun rakentamiseksi, tulopohjan vahvistamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi.

Kunnissa on varmistettava, että myös pienillä yrityksillä on edellytykset menestyä tarjouskilpailuissa. Yksin-, mikro- ja pienyrittäjien edellytyksiä on parannettava joustavoittamalla kilpailutusten vaatimuksia muun muassa liikevaihdon osalta tai pilkkomalla kilpailutukset pienempiin osiin. Pienhankintojen kilpailutusta on lisäksi lisättävä.

Kuntien on tehtävä tiivistä yhteistyötä työllisyysalueiden kanssa työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Kuntien on edistettävä kokeilukulttuuria ja uusien ideoiden nopeaa käyttöönottoa.

Kuntien maankäytössä on varmistettava investointien, ja erityisesti vihreiden investointien toteutumisen mahdollisuus, sillä nämä ovat merkittävä mahdollisuus parantaa kunnan elinvoimaisuutta. Kriittinen infrastruktuuri, kuten vesihuolto, on pidettävä omissa käsissä. Kuntien on oltava kiertotalouden malliesimerkkejä, jotka hyödyntävät olemassa olevaa materiaalia omien kiinteistöjensä ylläpidossa tai kirjastoissa muiden tavaroiden lainaamoina. Kuntien hankinnoissa on edistettävä kestävää kehitystä.

  • Tehokkuutta työllisyys- ja elinkeinopalveluiden yhden yhteydenoton periaatteella.
  • Työperäisen maahanmuuton palveluita kehitettävä ja panostettava erityisesti kotoutumisen alkuvaiheen vaikuttaviin palveluihin.
  • Elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan on panostettava.
  • Julkisten kilpailutuksien kriteerejä kohtuullistettava niin, että myös yksin-, mikro-, ja pienyrittäjät voivat osallistua niihin.
  • Kuntien kotouttamisohjelmiin tavoitteet maahanmuuttajaäitien kotoutumisen tehostamiseen.
  • Kuntien on varmistettava erityisesti vihreiden investointien toteutumisen mahdollisuus ja niiden hankinnoissa on edistettävä kestävää kehitystä.

Tehokkaat hyvinvointialueet

Me haluamme, että hyvinvointialueilla tehdään asioita paremmin, jotta voimme turvata tärkeät palvelut niiden romuttamisen sijaan. Hyväksi todetut käytänteet on saatava hyvinvointialueilla nykyistä tehokkaammin käyttöön. Myös hyvinvointialueiden yhteistyötä on kehitettävä erityisesti silloin, kun sen avulla voidaan säästää kustannuksista.

Sairauksien diagnosoimisessa ja automaattisissa potilaskirjauksissa on mahdollista hyödyntää tekoälyä nykyistä enemmän. Hoitoprosesseja on uudistettava ja tehostettava kokonaisvaltaisesti. Kontrollikäyntejä on vähennettävä silloin, kun niistä ei saada merkittävää hyötyä tai kontrollikäynti voidaan toteuttaa myös perustason palveluna tai kokonaan etänä. Uusien hoitomuotojen ja lääkkeiden käyttöönoton arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota vaikuttavuuden, hyödyn ja kustannusten suhteeseen.

Vuokratyövoiman käyttöön on otettava käyttöön hintakattojärjestelmä ja käytettävä vuokratyössä ensisijaisesti hyvinvointialueiden itse hallinnoimia henkilöstöpalveluyrityksiä. Yksityisten terveyspalveluiden liialliseen keskittymiseen ja siitä seuranneeseen hintojen nousuun on puututtava nykyistä tehokkaammin.

Julkisella ja yksityisellä sektorilla tapahtuvan kilpailevan toiminnan pelisääntöjä on tiukennettava ja asiantuntijoille on luotava mahdollisuus yli- ja lisätöihin julkisen sektorin sisällä. Lääketieteen opiskelijoiden palkkaamista epäterveen suurilla palkoilla on rajoitettava.

Hyvinvointialueiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta on kehitettävä ja rahoitusta on ohjattava myös perustutkimukseen. Hyvinvointialueilla on vahvistettava TKI-toiminnan rakenteita.

Nykyinen yksityisen terveyspalvelun käytöstä maksettu Kela-korvaus ei kannusta terveydenhuollon tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseen. Matkakulujen korvaukset on siirrettävä kokonaisuudessaan Kelalta hyvinvointialueille.

  • Jokaisella hyvinvointialueella otettava käyttöön hyväksi havaitut käytänteet.
  • Vuokratyövoiman käyttöön hintakattojärjestelmä julkisessa terveydenhuollossa.
  • Kilpailu- ja kuluttajaviraston mahdollisuuksia puuttua yksityisten terveyspalveluiden liialliseen keskittymiseen ja siitä seuranneeseen hintojen nousuun parannettava.
  • Julkisella ja yksityisellä sektorilla tapahtuvan kilpailevan toiminnan pelisääntöjä tiukennettava.
  • Hyvinvointialueiden rahoitusmallin kannustettava nykyistä paremmin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan.
  • Matkakulujen korvaukset siirrettävä Kelalta hyvinvointialueille.