Vero-ohjelma: Ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden kannalta kestävämpää verotusta

Ilmastonmuutos on lähivuosikymmeninä suurin ihmiskunnan tulevaisuuteen kohdistuva uhka ja sen torjunta siksi keskeinen tavoite sosialidemokraateille. Verotus on ilmastonmuutoksen torjunnassa vain yksi työkalu, jota on syytä käyttää ainoastaan silloin, kun se on muita vaihtoehtoja tehokkaampi tai täydentää niitä. Verotuksella tulee myös lisätä hyvinvointia muun muassa ohjaamalla terveellisempään kulutukseen ja liikkumiseen. Lisäksi verotuksella voidaan kattaa haitallisen kulutuksen yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia.

Seuraavassa on listattu ohjelmaan sisältyvät kestävämpää verotusta koskevat tavoitteet. Ne koskevat verotuksen rakenteellisia uudistamista, eivätkä sisällä yksityiskohtaisia esityksiä esimerkiksi verotuista, niiden karsimisesta tai verokannoista.

Vero-ohjauksen arviointityökalu

Verotuksen tehokas käyttö ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden tukemiseen edellyttää systemaattista lähestymistapaa. Tehokas ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää kokonaisvaltaista strategiaa, jota ei voi tarkastella yksin verotuksen näkökulmasta. Strategiaa on myös muutettava jatkuvasti, sillä teknologinen kehitys luo jatkuvasti uusia työkaluja ilmaston muutoksen torjuntaan.

Verotuksella voidaan ohjata vähemmän kuormittavaan kulutukseen ja tuotantoon erityisesti uutta teknologiaa käyttöön otettaessa. Siksi ohjauksessa käytettävien verotukien ja haittaverojen vaikutuksia tulisi arvioida säännöllisesti, jolloin niitä voidaan tarpeen mukaan uudistaa saavutettujen tulosten perusteella. Vaikutusarvioinneissa tulisi käyttää systemaattista työkalua, joka sisältyy ohjelman liitteeseen 4.

Ympäristölle haitalliset verotuet tulisi lakkauttaa, jos niillä ei ole muita hyödyllisiä vaikutuksia. Toisaalta voitaisiin kiristää haittaveroja tai luoda uusia, jos se todettaisiin tarpeelliseksi. Esimerkiksi arvonlisäverotusta voidaan käyttää kiertotalouden edistämisessä.

Samaa työkalua tulee käyttää myös terveysverojen ja esimerkiksi liikuntapalveluja tukevien verovähennysten uudistamiseen, joilla voidaan osaltaan lisätä hyvinvointia. Esimerkiksi alkoholi- ja tupakkaverolla on kahtalainen luonne: niillä pyritään samaan aikaan vähentämään kyseisten tuotteiden kulutusta ja siitä aiheutuvia haittoja sekä keräämään varoja valtiolle. Samassa tarkoituksessa voisi olla perusteltua verottaa esimerkiksi sokerin, suolan tai rasvan käyttöä.

Verotuissa ja haittaveroissa olisikin erotettava toisistaan pysyvät ja tilapäiset ohjaustyökalut. Esimerkiksi autojen päästöt voivat tulevaisuudessa pudota sähköautojen myötä niin pieniksi, että nykymuotoinen autoverotus on tarpeetonta. Tällaisten verojen tavoitteena on siis tehdä itsensä tarpeettomaksi. Siksi ne sopivat hyvin siirtymäkausien työkaluksi, kun vanhaa teknologiaa korvataan ympäristön tai terveyden kannalta kestävämmällä. Tällaisten verojen vaikutusta on arvioitava säännöllisesti, sillä ne on tarkoitettu tilapäisiksi.

Kestävän kehityksen arvonlisävero

EU-komissio on ehdottanut arvonlisäveron uudistamista siten, että jäsenmaat voisivat käyttää jatkossa vapaammin alempia verokantoja. Tällöin arvonlisäverotusta voitaisiin käyttää tehokkaammin yhtenä työkaluna ilmastonmuutoksen torjunnassa, kun sekä kansallisesti että EU-tasolla määriteltäisiin kestävän kehityksen kriteerit eri arvonlisäkannoille.

Tällä hetkellä alennetut arvonlisäverokannat perustuvat satunnaisiin eturyhmien saavutuksiin niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Jos voitaisiin sopia systemaattisista ja johdonmukaisista kestävän kehityksen kriteereistä, arvonlisävero voisi – rajatusti – ohjata kulutusta. Toisaalta se, että kriteereitä jatkuvasti pidetään esillä, auttaisi kestävän kehityksen tavoittelussa.

EU:n omien varojen hankkimiseksi on ehdotettu muun muassa eurooppalaista kulutuksen hiilidioksidiveroa tuotannon hiilidioksidipäästöveron lisäksi. Kulutukseen kohdistuva hiilidioksidivero olisi mahdollista integroida EU:n arvonlisäverojärjestelmään, jonka ekologista ohjaavuutta voitaisiin vahvistaa yleisemmillä EU-tason kriteereillä.

Alennetut arvonlisäverokannat ovat joissain tilanteissa muita vaihtoehtoja tehokkaampi keino esimerkiksi kestävään kuluttamiseen ohjaamisessa. Alempi verokanta voidaan kohdistaa nopeasti ja joustavasti laajalle kuluttaja- ja yritysjoukolle, kun esimerkiksi suorien tukien käyttäminen edellyttää usein hallinnollisesti raskaita hakuprosesseja, joihin pystyvät usein osallistumaan vain suuret yritykset. Nykyisissä kassa- ja kirjanpitojärjestelmissä arvonlisäverotus on pitkälti automatisoitu eikä se aiheuta hallinnollista taakkaa siinä määrin kuin esimerkiksi tuloverotuksen yhteydessä toteutetut verotuet.

Kaivostoiminnan verotuksen uudistus

Suomen tulee varmistaa, että yhteiskunta hyötyy mahdollisimman paljon kansallisista luonnonvaroista asettamalla kaivostoiminnalle kohtuullinen esimerkiksi louhittujen malmien arvoon perustuva kaivosvero. Luonnonvaraverolla voidaan osaltaan kattaa luonnonvarojen hyödyntämisen aiheuttamia riskejä sekä paikallisyhteisöille muun muassa palvelujen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tulee varmistaa, että Suomi voi aina verottaa Suomessa sijaitsevien malmivarantojen kaivosoikeuksien myyntivoittoja.

 


Tutustu SDP:n vero-ohjelmaan:

2. Verotus muuttuvassa maailmassa

2.1 Globalisaatio, eriarvoistuminen ja verokilpailun käänne

2.2 Tekninen kehitys ja työelämän muutokset

2.3 Ilmastonmuutos

2.4 Rakennemuutos ja alueellinen eriarvoistuminen

2.5 Talouden suhdanteet, kriisit ja tulevaan varautuminen

2.6 Lähitulevaisuuden talousnäkymät

3. SDP:n päälinjat verotuksessa vuoteen 2030

4. Verotuksen lyhyen aikavälin toimenpiteet vuoteen 2023

4.1 Oikeudenmukaisempaa verotusta

4.2 Ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden kannalta kestävämpää verotusta

4.3 Verotus palvelee taloutta

4.4 Kansainvälisen veropolitiikan tavoitteet

4.5 Teknologia käyttöön verotuksen toimittamisessa

4.6. Eri veronsaajien rooli verotuksessa

Vero-ohjelman liitteet