Vero-ohjelma: Tekninen kehitys ja työelämän muutokset

Tämänhetkistä teknologisen kehityksen vaihetta kutsutaan usein robotisaatioksi tai automatisaatioksi. On jo nähtävissä, että kehityksen seurauksena suurempi osa arvonlisäyksestä ja varallisuudesta keskittyy teknologioita globaalisti hallitseville yrityksille ja niiden omistajille. Toisaalta robotit voivat tuottaa jatkossa hyvinvointia yhä laajemmalle osalle väestöä, jos kaikki pääsevät osallisiksi tuottavuuden kasvun hedelmistä. Robotisaation vaikutus tulon- ja varallisuudenjakoon voi siis olla valtava. Siksi kehitystä on syytä hallita.

Verotus on yksi työkalu, jolla voidaan valjastaa robotisaatio tulevaisuuden hyvinvointivaltion rengiksi. Keskeisiä työkaluja ovat myös esimerkiksi perusturvaa ja teknologian omistusta sekä kehittämistä koskevat poliittiset päätökset. Robotisaatio voi lisätä hyvinvointia, joten verotuksella ei ole aiheellista hidastaa teknologian kehittymistä. Siksi nimenomaisesti uuteen teknologiaan kohdistuvat verot, kuten robottiverot, ovat ongelmallisia. Sen sijaan perinteinen pääomaan ja ansiotuloon kohdistuva tuloverotus sopii hyvin robotisaation rinnalle[1].

Yhteisö- ja pääomatuloverot eivät kohdistu suoraan teknologiainvestointeihin vaan vasta myöhemmin syntyviin mahdollisiin voittoihin. Siten ne kannustavat riskinottoon ja toisaalta kohdistuvat vain niihin yrityksiin, joiden investoinnit todella kannattavat.  Esimerkiksi start up –yritysten liiketoimintamalli perustuu siihen, että vain muutamat yritykset päätyvät kannattaviksi samalla, kun suurin osa lopettaa toimintansa tuottamatta koskaan voittoa. Progressiivinen ansiotuloverotus myös tasaa osaltaan palkkaeroja, joita syntyy, kun suurempi osa arvonlisästä kertyy yksittäisille toimialoille ja yrityksille niiden sisällä. Näin koko yhteiskunta hyötyy kannattavista investoinneista ja teknologian kehityksestä, joita on osaltaan vauhditettu esimerkiksi julkisella koulutuksella sekä tutkimuksen ja tuotekehittelyn tuilla.

Etenkin matalapalkka-aloilla tuotantoa on korvattu uusilla teknologioilla, mutta myös keskipalkkaisia ja jopa korkeiden ansioiden asiantuntijatyötä voidaan korvata ja tehostaa laitteilla ja ohjelmistoilla. Lisäksi alustatalouden kehittyminen on muuttanut työelämän rakennetta, kun aiemmin palkkasuhteisia tehtäviä tuotetaan monenkirjavina toimeksiantoina[2].

Alustat tehostavat palveluntarjontaa ja voivat lisätä työmarkkinoiden joustavuutta. Ne luovat myös mahdollisuuden tehokkaaseen verotuksen toimittamiseen ja valvontaan, kun tiedot liiketoimista voidaan välittää sähköisistä alustoista suoraan viranomaisille ja jopa verojen perintä voidaan automatisoida. Alustoille on syytä muutoinkin asettaa vastaavan tyyppisiä velvoitteita, joita työnantajilla nykyisin on.

Nykyiset työmarkkinoiden ja verotuksen pelisäännöt eivät kuitenkaan täysin sovellu uuteen liiketoimintamalliin. Siksi työelämän vastakkainasettelu on kärjistymässä, kun hyvässä työmarkkina-asemassa olevat voivat hyötyä uudesta tilanteesta esimerkiksi vero- ja vakuutusmaksuja suunnittelemalla. Samalla heikommassa olemassa olevat voivat joutua tinkimään esimerkiksi eläke- ja työttömyysturvastaan, kun he joutuvat kilpailemaan töistä toisten huono-osaisten kanssa. Näin työelämään liittyvät riskit siirtyvät yhä enemmän heikommassa asemassa olevien kannettaviksi. Talouden ja työn rakenteellinen muutos edellyttää uudistuksia niin perusturvaan kuin sosiaalivakuutusjärjestelmään, jotta yritysten voitot eivät kasva huono-osaisten oikeuksia polkemalla. Verotuksella voidaan osaltaan tukea työelämän uudistamista, jotta yhteiskunnalle tärkeät matalan tuottavuuden työtkin mahdollistavat toimeentulon. Työllisyydestä huolehtiminen rakennemuutoksessa edellyttää koulutuksen, työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan vahvistamista laajemmin. Sen rahoitus turvataan osaltaan verotuksella.

 

SDP:n verotoimenpiteet eriarvoisuuden torjumiseksi sisältyvät lukuun 4.1. Kansainväliset toimet globalisaation hallitsemiseksi sisältyvät lukuun 4.4. Lisäksi liitteessä 5 on SDP:n kansainvälisen veronkierron vastainen toimenpideohjelma sekä liitteessä 6 on harmaan talouden vastainen ohjelma.


Tutustu SDP:n vero-ohjelmaan:

2. Verotus muuttuvassa maailmassa

2.1 Globalisaatio, eriarvoistuminen ja verokilpailun käänne

2.2 Tekninen kehitys ja työelämän muutokset

2.3 Ilmastonmuutos

2.4 Rakennemuutos ja alueellinen eriarvoistuminen

2.5 Talouden suhdanteet, kriisit ja tulevaan varautuminen

2.6 Lähitulevaisuuden talousnäkymät

3. SDP:n päälinjat verotuksessa vuoteen 2030

4. Verotuksen lyhyen aikavälin toimenpiteet vuoteen 2023

4.1 Oikeudenmukaisempaa verotusta

4.2 Ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden kannalta kestävämpää verotusta

4.3 Verotus palvelee taloutta

4.4 Kansainvälisen veropolitiikan tavoitteet

4.5 Teknologia käyttöön verotuksen toimittamisessa

4.6. Eri veronsaajien rooli verotuksessa

Vero-ohjelman liitteet


[1] Ks. ansiotuloveroista vero-ohjelman liite 2, luku 1 ja yhteisöjen tuloverosta ja pääomatuloverosta liite 2, luku 2.1.

[2] Alustataloudesta tarkemmin esim. Mattila, Maija (2018): Alustatalouden haasteet työntekijälle. Saatavilla:  http://sorsafoundation.fi/fi/maija-mattila-alustatalouden-haasteet-tyontekijalle/

[3] Ks. esim. Valtioneuvosto (2017): Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta. Saatavilla: http://vnk.fi/ajankohtaista/paatos?decisionId=0900908f80518bcb