Vero-ohjelma: Lähitulevaisuuden talousnäkymät

Suomi ajautui vuonna 2008 muun maailman mukana talouslamaan, jonka seurauksena julkisyhteisöjen velka on kasvanut. Vuodesta 2009 vuoteen 2017 se on yli kaksinkertaistunut yli 130 miljardiin euroon eli noin 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Valtion nettovelkaantuminen oli valtiovarainministeriön arvion mukaan vuonna 2017 vuositasolla 3,8 miljardia euroa ja sen ennakoidaan laskevan 1,0 miljardiin vuonna 2020[1]. Pidemmällä aikavälillä on selvää, että väestörakenteen vanhentuminen lisää julkisen sektorin menoja ja vähentää verotuloja.

Velkarahoituksen lisääminen on perusteltua etenkin laskusuhdanteessa ja kriiseissä[2]. Velkaa voidaan käyttää myös investointeihin, joilla luodaan kasvua pidemmällä aikavälillä. Alkuvuodesta 2018 Suomen talous on kääntynyt kasvuun, joten suurimittaiselle lisävelanotolle ei ole perusteita. Toisaalta viime vuosina on tehty massiivisia hyvinvointivaltion tulevaisuutta uhkaavia menoleikkauksia muun muassa koulutukseen[3]. Samalla Juha Sipilän hallitus on laskenut veroja vuositasolla yli miljardilla eurolla, mikä aiheuttaa paineita leikkauksiin myös jatkossa. Sipilän hallituksen leikkaukset ovat kohdistuneet eniten heikko-osaisimpiin ja toisaalta veronalennuksia on suunnattu varakkaimmille. On selvää, että tällä on lisätty eriarvoisuutta. Leikkausten toimeenpano on vielä osittain käynnissä, eivätkä kaikki haitalliset seuraukset ole selvillä. Tässä tilanteessa lisämenoleikkauksia tulisi välttää ja pikemmin investoida hyvinvointia ja osaamista lisääviin palveluihin.

Nykyisessä taloudellisessa ympäristössä verotuksen rooli julkisen talouden rahoittamisen työkaluna korostuu, kun menoleikkauksia on tehty viime vuosina. Tämä oli myös Talouspolitiikan arviointineuvoston viesti tammikuussa 2018[4]. Verotuksella voidaan osaltaan varmistaa paitsi julkishallinnon kestävä rahoitus, myös investoinnit muun muassa koulutukseen, osaamiseen ja työllistämiseen, joilla taataan hyvinvointivaltion tulevaisuus pidemmällä aikavälillä. Näin luodaan edellytyksiä työllisyysasteen kasvulle, kun suurempi osa työikäisestä väestöstä pääsee osallistumaan työelämään. Pidemmällä aikavälillä julkista taloutta koskevissa päätöksissä otetaan huomioon talouden näkymän ja ikärakenteen muutokset. Suhdanteista riippumatta on kuitenkin tärkeää, että hyvinvointivaltion keskeiset rakenteet pysyvät kunnossa, ja että kaikille taataan koulutus, terveys ja perusturva, jotka ovat välttämättömiä tulevan hyvinvoinnin luomisessa.


Tutustu SDP:n vero-ohjelmaan:

2. Verotus muuttuvassa maailmassa

2.1 Globalisaatio, eriarvoistuminen ja verokilpailun käänne

2.2 Tekninen kehitys ja työelämän muutokset

2.3 Ilmastonmuutos

2.4 Rakennemuutos ja alueellinen eriarvoistuminen

2.5 Talouden suhdanteet, kriisit ja tulevaan varautuminen

2.6 Lähitulevaisuuden talousnäkymät

3. SDP:n päälinjat verotuksessa vuoteen 2030

4. Verotuksen lyhyen aikavälin toimenpiteet vuoteen 2023

4.1 Oikeudenmukaisempaa verotusta

4.2 Ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden kannalta kestävämpää verotusta

4.3 Verotus palvelee taloutta

4.4 Kansainvälisen veropolitiikan tavoitteet

4.5 Teknologia käyttöön verotuksen toimittamisessa

4.6. Eri veronsaajien rooli verotuksessa

Vero-ohjelman liitteet


[1] Valtiovarainministeriö (2018): Taloudellinen katsaus, kevät 2018. Saatavilla: http://vm.fi/julkaisu?pubid=25908

[2] Velanoton tarpeellisuutta arvioitaessa on myös punnittava sitä, mihin velka käytetään. Tässä kuntien ja valtion velanotto eroaa usein toisistaan. Kunnat ja kuntayhtymät ovat käyttäneet velkaa pääosin investointeihin, jotka usein luovat kasvua. Sen sijaan valtio on valtaosin käyttänyt velkaa juoksevien kustannuksien kattamiseen, jonka yhteys kasvuun on epäsuorempi. Velalla voidaan tasata myös investointien vaikutuksia eri sukupolvien näkökulmasta.

[3] Talouspolitiikan arviointineuvosto (2018): Katsaus talouspolitiikasta 2017. Saatavilla: https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/raportit/raportti-2017/

[4] Talouspolitiikan arviointineuvosto (2018): Katsaus talouspolitiikasta 2017. Saatavilla: https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/raportit/raportti-2017/