Vero-ohjelma: Kansainvälisen veropolitiikan tavoitteet

Aggressiiviseen verosuunnitteluun ja verokeidasvilppiin puuttuminen on Suomen etu, joka edellyttää myös kansainvälisiä toimia[1]. EU:ssa on käynnissä useita hankkeita, jolla puututaan kansainväliseen veronkiertoon. Suomen tulee olla niiden valmistelussa aktiivinen. Suomen tulee olla luomassa tiukkoja säädöksiä, joilla puututaan kansainväliseen veronkiertoon ja lisätään sijoittamisen sekä yritystoiminnan läpinäkyvyyttä. Suomen veropohjan turvaamisen ohella tulee varmistaa, että verot jakautuvat maiden välillä oikeudenmukaisesti ja erityisesti kehitysmaiden tarpeet otetaan huomioon. SDP:n tavoitteet kansainvälisen veronkierron torjumiseksi sisältyvät lukuun 4.1.1 sekä liitteen 5 toimenpideohjelmaan. Lisäksi luvussa 4.5 on läpinäkyvyyttä lisääviä toimia.

Keskipitkällä aikavälillä EU:n omien varojen verouudistukset ovat Suomen intressissä. Ennen kaikkea Suomen kannattaa edistää komission valmistelemaa yritysverotuksen harmonisointia – yhteistä yritysveropohjaa (CCTB) sekä yhteistä yhdistettyä yritysveropohjaa (CCCTB). Uudistusta valmistellessa Suomen tulee varmistaa, että veropohja on riittävän tiivis, ja että Suomen ja muiden maiden edut otetaan kestävällä tavalla huomioon.

Hankkeiden rinnalla on syytä toteuttaa vähimmäisverokanta EU-tasolla. Yhteinen yhdistetyn veropohjan toimeenpano edellyttää sen vaikutusten luotettavaa arvioimista. Suomen tulee edistää maakohtaisten veroraporttien julkistamista, jotta vaikutuksien arviointi on mahdollista.

Kansainvälistä yhteistyötä vaikeuttaa osaltaan, että eräät maat myös EU:ssa ovat harjoittaneet haitallista verokilpailua, joka heikentää muiden jäsenmaiden mahdollisuuksia päättää vapaasti verotuksestaan[2]. Nämä maat voivat vesittää EU:ssa verokilpailua rajoittavia toimia. Siksi Suomen tulisi edistää Euroopan komission esitystä, joka sallisi haitalliseen verokilpailuun ja veronkiertoon puuttumisen EU:ssa määräenemmistöllä.

Rahoitusala aiheuttaa merkittäviä riskejä yhteiskunnalle, joita säädellään pääosin pankkiunionin tasolla. Riskejä voitaisiin kattaa useiden maiden yhdessä toteuttamalla rahoitustoimintaverolla (financial activity tax, FAT), joka perustuu rahoitusalan yritysten alueella tuottamaan arvonlisään, joka jaetaan maiden kesken[3]. Vaihtoehtoisesti riskeihin voidaan varautua matalalla rahoitusmarkkinaverolla (financial transaction tax, FTT), joka eräistä heikkouksistaan huolimatta hillitsisi spekulatiivista kauppaa[4]. Se tulisi panna toimeen samanaikaisesti vähintään koko EU:n alueella.

Kansainväliset sopimukset rajaavat kansallisen veropolitiikan mahdollisuuksia vaikuttaa tuotannon ja kuluttamisen ympäristölle aiheuttamaan kuormitukseen. Esimerkiksi ympäristöperusteisia tulleja voidaan asettaa vain sopimusten puitteissa, mikä on huomioitava näitä sopimuksia uudistaessa. Tilannetta parantaisi, jos EU-tasolla sovittaisiin yhteisistä verotuksen ympäristökriteereistä. Ilmastonmuutokseen voidaan puuttua harmonisoimalla tuotannon ja kuluttamisen verotusta riittävän kunnianhimoiselle tasolle käyttämällä esimerkiksi hiilitulleja tai hiiliveroa.


Tutustu SDP:n vero-ohjelmaan:

2. Verotus muuttuvassa maailmassa

2.1 Globalisaatio, eriarvoistuminen ja verokilpailun käänne

2.2 Tekninen kehitys ja työelämän muutokset

2.3 Ilmastonmuutos

2.4 Rakennemuutos ja alueellinen eriarvoistuminen

2.5 Talouden suhdanteet, kriisit ja tulevaan varautuminen

2.6 Lähitulevaisuuden talousnäkymät

3. SDP:n päälinjat verotuksessa vuoteen 2030

4. Verotuksen lyhyen aikavälin toimenpiteet vuoteen 2023

4.1 Oikeudenmukaisempaa verotusta

4.2 Ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden kannalta kestävämpää verotusta

4.3 Verotus palvelee taloutta

4.4 Kansainvälisen veropolitiikan tavoitteet

4.5 Teknologia käyttöön verotuksen toimittamisessa

4.6. Eri veronsaajien rooli verotuksessa

Vero-ohjelman liitteet


[1] Ks. kansainvälisen veropolitiikan sääntelykehikosta liite 2, luku 4.

[2] Ks. luku 2.1 ja liite 2, luku 4.

[3] Rahoitustoimintavero on mahdollista toteuttaa myös kansallisesti. Ks. tarkemmin luku 4.1.1.

[4] Ks. liite 3, luku 2.2.