Vero-ohjelma: ilmastonmuutos

Globalisaatio ja tekniikan kehitys ovat sidoksissa myös ilmastonmuutokseen. Ne ovat lisänneet ihmisten hyvinvointia, mutta samalla lisänneet ympäristöä kuormittavaa kulutusta ja tuotantoa. Talouden ja kestämättömän kehityksen kohtalonyhteys on pakko katkaista[1]. Globalisaation hallinta ja tekniikan kehitys ovat myös avaimia ongelman ratkaisussa, jossa verotus voi olla osaltaan avuksi.

Ympäristön kannalta hyödylliseen toimintaan voidaan kannustaa matalammilla veroilla ja haitallista toimintaa voidaan rangaista haittaveroilla. Tällaiset toimet luovat osaltaan pohjaa myös tulevaisuuden teknologioita hyödyntävän yritystoiminnan kehittymiselle. Samalla on selvää, että verotus on ilmaston muutoksen torjunnassa vain yksi työkalu muiden joukossa. Sitä tulee käyttää vain silloin, kun parempia työkaluja ei ole käytettävissä.

Globalisaatio vaikeuttaa myös verotuksen käyttöä ilmastonmuutoksen torjunnassa, kun ympäristöä kuormittavan tuotannon verottaminen voi johtaa tuotannon siirtämiseen maihin, joissa tuotanto on vielä kuormittavampaa[2]. Toisaalta kansallisilla tai EU-tason veroratkaisuilla voidaan ohjata kuluttajia kestävämpiin valintoihin. Kulutusverotus toimitetaan yleensä asuinvaltiossa, eikä siihen siksi kohdistu niin merkittävää verokilpailua. Kulutukseen kohdistuvia veroja ovat muun muassa arvonlisävero, yksityisautoiluun kohdistuvat verot ja valmisteverot[3].

Kauppasopimukset ja päästökauppa rajaavat kansallisen veropolitiikan mahdollisuuksia vaikuttaa tuotannon kuormittamiseen. Esimerkiksi ympäristöperusteisia tulleja voidaan asettaa vain sopimusten puitteissa, mikä on huomioitava näitä sopimuksia uudistaessa.

EU:n direktiivit asettavat puitteen verotuksen tason määrittämiselle arvo- ja valmisteverotuksessa, mikä osaltaan rajoittaa kulutusverojen käyttämistä käyttäytymisen ohjaamiseen. Ne muun muassa asettavat arvonlisäverotuksen yleisen vähimmäisverokannan ja antavat mahdollisuuden soveltaa tätä alempia verokantoja vain hyvin rajalliseen määrään tavaroita ja palveluja. Tilanne voi kuitenkin olla muuttumassa, kun Euroopan komissio teki tammikuussa 2018 ehdotuksen, jolla laajennettaisiin jäsenvaltioiden mahdollisuuksia päättää muun muassa alemmista arvonlisäverokannoista[4]. Siksi on mahdollista, että kulutusveroja voidaan käyttää tehokkaammin ilmastonmuutoksen torjunnassa jo lähivuosina. SDP:n tavoitteena onkin kestävän kehityksen arvonlisävero[5].

SDP:n verotoimenpiteet kestävän kehityksen varmistamiseksi sisältyvät lukuun 4.2. Lisäksi liitteessä 4 on vero-ohjauksen työkalu, jolla on tarkoitus varmistaa, että kestävän kehityksen näkökulmat otetaan huomioon verotuksessa.


Tutustu SDP:n vero-ohjelmaan:

2. Verotus muuttuvassa maailmassa

2.1 Globalisaatio, eriarvoistuminen ja verokilpailun käänne

2.2 Tekninen kehitys ja työelämän muutokset

2.3 Ilmastonmuutos

2.4 Rakennemuutos ja alueellinen eriarvoistuminen

2.5 Talouden suhdanteet, kriisit ja tulevaan varautuminen

2.6 Lähitulevaisuuden talousnäkymät

3. SDP:n päälinjat verotuksessa vuoteen 2030

4. Verotuksen lyhyen aikavälin toimenpiteet vuoteen 2023

4.1 Oikeudenmukaisempaa verotusta

4.2 Ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden kannalta kestävämpää verotusta

4.3 Verotus palvelee taloutta

4.4 Kansainvälisen veropolitiikan tavoitteet

4.5 Teknologia käyttöön verotuksen toimittamisessa

4.6. Eri veronsaajien rooli verotuksessa

Vero-ohjelman liitteet


[1] Ks. esim. Valtioneuvosto (2017): Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta. Saatavilla: http://vnk.fi/ajankohtaista/paatos?decisionId=0900908f80518bcb

[2] Ks. tuotantoon kohdistuvista veroista vero-ohjelman liite 2, luku 4.

[3] Ks. kuluttamiseen kohdistuvista veroista vero-ohjelman liite 2, luku 3.

[4] Euroopan komissio (2018: Arvonlisävero: enemmän joustavuutta alv-kantoihin ja vähemmän byrokratiaa pienille yrityksille. Saatavilla: http://europa.eu/rapid/press-release_IP-18-185_fi.htm

[5] Ks. luku 4.2.