Vero-ohjelma: Globalisaatio, eriarvoistuminen ja verokilpailun käänne

Kansainvälisen verojärjestelmän perusperiaatteet luotiin Kansainliitossa 1920-luvulla, jolloin maailmankauppa oli nykyiseen verrattuna hyvin vähäistä. Sitä rajoittivat osaltaan muun muassa tullit sekä tekniikan ja infrastruktuurin kehittymättömyys. Maailmankaupan kasvu käynnistyi toden teolla 1960-luvulla, jonka jälkeen sen määrä on moninkymmenkertaistunut. Kasvun taustalla ovat rajat ylittävän kaupan vapauttaminen sekä tekninen kehitys.

Kaupan kasvu on luonut kiistatta hyvinvointia, mutta aiheuttanut samalla myös lieveilmiöitä, kun sääntely ei ole pysynyt kehityksen vauhdissa. Varallisuus on keskittynyt globaalisti yhä pienemmälle osuudelle väestöstä ja joillakin aloilla koko maailman markkinat on jaettu vain muutamien yritysten kesken[1]. Lisääntynyt kulutus on johtanut luonnonvarojen kestämättömään käyttöön ja vauhdittanut ilmastonmuutosta, johon ei vielä ole pystytty puuttumaan riittävällä tavalla.

Globaalisti toimivat suuryritykset ovat pystyneet kilpailuttamaan valtioita ja eri maiden työntekijöitä siten, että yritysten – ja niiden omistajien – osuus yhteiskunnassa kertyneestä arvonlisästä on kasvanut[2]. Kansainvälisillä pääomamarkkinoilla toimivien omistajien valta suhteessa työntekijöihin on kasvanut. Samalla monikansalliset yritykset ovat lietsoneet valtioita verokilpailuun tai peräti verosotiin[3].

Globalisaatio on jakanut valtioita ja niissä asuvia ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Kaikki eivät ole hyötyneet muutoksista edes länsimaissa. Eriarvoistuminen uhkaa paitsi syrjäytyneitä, myös koko yhteiskuntaa, sillä eriarvoisuuden kasvu liittyy yleensä talouskasvun hidastumiseen. Verotusta koskevat päätökset ovat olleet keskeisessä roolissa eriarvoistumisen kasvun synnyssä. Toisaalta verotusta tarvitaan, jotta suunta saadaan käännettyä.

Kansainvälinen verojärjestelmä ei ole onnistuttu pitämään globalisaation kehityksessä mukana, kun valtiot eivät ole pystyneet ratkaisemaan verojärjestelmän keskeisimpiä ongelmia: nollaverotusta ja moninkertaista verotusta[4]. Verotuksen näkökulmasta keskeinen ongelma on, että nykyinen verojärjestelmä on antanut monikansallisille yrityksille mahdolliseen siirtää aggressiivisella verosuunnittelulla verotettavia voittojaan maasta toiseen – usein verokeitaisiin. Näin voittoja ei ole voitu verottaa siellä, missä ne ovat kertyneet. Lisäksi kansainvälisesti toimivat sijoittajat ovat voineet piilottaa varojaan ja niistä kertyneitä tuottoja veroparatiiseihin ja siten välttää verot maissa, joissa he ovat asuneet ja kerryttäneet varallisuuttaan.

Monet maat ovat kiihdyttäneet ongelmaa haitallisella verokilpailulla ja houkuttelemalla muualla kertyneitä voittoja matalilla verokannoilla. Haitallisen verokilpailun äärimuoto ovat nollaverotusta tarjoavat veroparatiisit, mutta myös lukuisilla EU-valtioilla on ollut haitallisia säädöksiä ja käytäntöjä, joiden ansiosta on voitu välttää veroja muissa maissa[5].

Verokilpailu ja veronkierto ovat estäneet nimenomaan omistamisen verotusta, joka kohdistuu varakkaimpiin.

Seurauksena verotuloja on jouduttu keräämään enemmän pieni- ja keskituloisilta[6]. Lisäksi etenkin vähävaraisia hyödyttävistä palveluista ja etuuksista on leikattu. Verokilpailu on ollut haitallista myös toisella tapaa, kun se haittaa tasapuolista kilpailua markkinoilla, mikä hidastaa globaalia talouskasvua. Paikalliset yritykset ovat joutuneet alakynteen kansainvälisiin konserneihin nähden.

Samalla kun verokilpailu voi olla haitallista, on havaittava, että se perustuu tärkeään kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteeseen[7]. Paradoksaalisesti haitallinen verokilpailu kuitenkin rajoittaa muiden maiden itsemääräämisoikeutta ja viime kädessä kaikkien valtioiden vapautta päättää verotuksesta ja yhteiskunnan rakenteesta. Verokilpailu johtuu yhteystyön puutteesta ja sen ongelmat ovat globaaleja, joten myös niiden ratkaisu edellyttää kansainvälisiä toimia.

Globalisaation hallinta edellyttää kansainvälisiä neuvotteluja ja instituutioita. Maailmanpolitiikkaa elää murroksen aikaa, jossa yhteistyön syventäminen ja käpertyminen kansallisiin etuihin kamppailevat keskenään. Sama kahtiajako koskee myös verotusta, jossa nimenomaan yhteistyön rooli on korostunut viime vuosina. OECD:n laajalla verovälttelyn vastaisella ohjelmalla (BEPS – Base Erosion and Profit Shifting[8]) sekä automaattisella verotietojen vaihdolla on pystytty vastaamaan suurimpiin epäkohtiin. Myös EU-komissio on ollut tärkeä aloitteentekijä muutoksessa. EU-jäsenvaltioissa tänä ja ensi vuonna toimeenpantava veronkiertodirektiivi puuttuu tehokkaasti aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Merkittävistä uudistuksista huolimatta kansainvälisessä verojärjestelmässä on yhä aukkoja. Kansainvälinen liike ongelmien ratkaisemiseksi näyttää kuitenkin yhä vahvistuvan. Kaikkialla maailmassa on otettu ja otetaan käyttöön veronkiertosäännöksiä, joilla rajoitetaan haitallista verokilpailua. EU:ssa komissio valmistelee yritysverotuksen harmonisoimista yhteisellä ja yhdistetyllä yritysveropohjalla (common consolidated corporate tax base, CCCTB). Se lopettaisi nykymuotoisen haitallisen verokilpailun ja aggressiivisen verosuunnittelun EU:ssa. Esimerkiksi Saksa ja Ranska ovat asettuneet ehdotuksen taakse. Samalla ne kannattavat yhteisöveron vähimmäisverokantaa, joka tehostaisi verokilpailun hillintää entisestään.

Voidaan puhua verokilpailun käänteestä, joka antaa poliittisille päättäjille laajemmat mahdollisuudet päättää verotuksesta ja siirtää sen painopistettä omistamisen verotukseen. Tämä luo pohjan siihen, että verotusta voidaan käyttää tehokkaammin eriarvoisuuden hillitsemisessä[9].

Rajojen yli liikkuvat veropohjat sekä ylikansalliset ilmastohaasteet kannustavat hakemaan EU-tasoisia veroja, joilla voidaan korvata tai täydentää nykyistä kansallisiin jäsenmaksuihin pohjautuvaa yhteisön rahoitusta. Tuoreen suomalaisen analyysin[10] mukaan potentiaalisimpia EU:n omien varojen lähteitä ovat CCCTB:n lisäksi rahoitustoimintavero (FAT, Financial Activity Tax) ja hiilidioksidivero sekä kulutukseen että tuotantoon kohdistuvat verot.


Tutustu SDP:n vero-ohjelmaan:

2. Verotus muuttuvassa maailmassa

2.1 Globalisaatio, eriarvoistuminen ja verokilpailun käänne

2.2 Tekninen kehitys ja työelämän muutokset

2.3 Ilmastonmuutos

2.4 Rakennemuutos ja alueellinen eriarvoistuminen

2.5 Talouden suhdanteet, kriisit ja tulevaan varautuminen

2.6 Lähitulevaisuuden talousnäkymät

3. SDP:n päälinjat verotuksessa vuoteen 2030

4. Verotuksen lyhyen aikavälin toimenpiteet vuoteen 2023

4.1 Oikeudenmukaisempaa verotusta

4.2 Ympäristön, hyvinvoinnin ja talouden kannalta kestävämpää verotusta

4.3 Verotus palvelee taloutta

4.4 Kansainvälisen veropolitiikan tavoitteet

4.5 Teknologia käyttöön verotuksen toimittamisessa

4.6. Eri veronsaajien rooli verotuksessa

Vero-ohjelman liitteet


Tämänhetkistä teknologisen kehityksen vaihetta kutsutaan usein robotisaatioksi tai automatisaatioksi

[1] Ks. ilmiöstä esim. Piketty, Thomas (2013): Pääoma 2000-luvulla. Into Kustannus, 2017. Saatavilla: https://intokustannus.fi/thomas-pikettyn-paaoma-2000-luvulla-ilmestyi-suomeksi/

[2] Autor, David, Dorn, David, Katz, Lawrence F., Van Reenen, John ja Patterson Christina (2017): The Fall of the Labor Share and the Rise of Superstar Firms. NBER Working Paper No. 23396, toukokuu 2017. Saatavilla: https://economics.mit.edu/files/12979

[3] Christensen, John ja Shaxson, Nicholas (2016): Tax Competitiveness – A Dangerous Obsession. Teoksessa Pogge, Thomas ja Mehta, Krishen (toim.): Global Tax Fairness. Oxford University Press 2016. Saatavilla: http://www.oxfordscholarship.com/view/10.1093/acprof:oso/9780198725343.001.0001/acprof-9780198725343-chapter-13

[4] Ks. ilmiöstä tarkemmin liite 2, luku 4 ja esim. SDP (2017): Verot Suomeen: Aggressiivinen verosuunnittelu laittomaksi – varojen piilottelu mahdottomaksi. Saatavilla: https://sdp.fi/fi/blog/sdp-julkaisi-veronkierron-vastaisen-ohjelman-verot-suomeen/

[5] Verotuksesta vastaava komissaari Pierre Moscovici mainitsi puheessaan maaliskuussa 2018 aggressiivisia verosuunnittelijoita houkutteleviksi maiksi Alankomaat, Belgian, Irlannin, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan ja Unkarin. Moscovicin puhe 7.3.2018. Saatavilla: http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-18-1683_en.htm

[6] Ks. omistamiseen kohdistuvista veroista vero-ohjelman liite 3, luku 2.

[7] Ks. liite 2, luku 4.

[8] OECD (2018): Base Erosion and Profit Shifting. Saatavilla: http://www.oecd.org/tax/beps/

[9] Käänteestä ja verotuksesta eriarvoisuuden torjunnassa ks. OECD (2018): The Role and Design of Net Wealth Taxes in the OECD. Saatavilla: http://www.oecd.org/ctp/the-role-and-design-of-net-wealth-taxes-in-the-oecd-9789264290303-en.htm

[10] Kari, Seppo, Määttänen, Niku, Ropponen, Olli, Tamminen, Saara ja Valkonen, Tarmo (2018): Common or own goals: Reforming the financing of European Union. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 29/2017. Saatavilla: http://tietokayttoon.fi/documents/10616/6354562/29_2018-Common+or+own+goals_pdf.pdf/7bfa6ef0-b09a-45d4-92c4-25f725465b27?version=1.0

Analyysi koskee entisen komissaarin Mario Montin työryhmän raporttia (2016): Future Financing of the EU, http://ec.europa.eu/budget/mff/hlgor/library/reports-communication/hlgor-report_20170104.pdf