Tulevaisuuden kivijalkoina kuntalaisten energia, tieto ja taito – Leila Vasama

“Tulevaisuudessa on luotettava kuntalaisiin, että heillä on näkemystä oman alueen kehittämisestä. Samalla, kun poliittisin päätöksin rakennetaan kuntaa ihmistä varten ja luodaan siihen puitteet, on uskallettava tehdä hankkeet vuorovaikutuksessa kaupunkilaisten kanssa ja kaupunkilaiset osallistaen. Näin varmistetaan myös kaupungin fyysinen ja henkinen esteettömyys ja kaupunkilaisten moniäänisyys ja -muotoisuus tulee mukaan päätöksentekoon.”

Demokratia ja kansalaisvaikuttaminen on vahvaa sosialidemokraattista ydintä. Se ei kuitenkaan ole vuosikymmeneltä toiselle periytyvä ominaisuus, vaan jokainen sukupolvi löytää ja uudistaa omat vaikuttamisen keinonsa. Tutkimusten mukaan nykyisin monet ihmiset kokevat politiikan etäiseksi ja he ovat vieraantuneet poliittisesta päätöksenteosta. Alhaiset äänestysprosentit alleviivaavat poliittisesti aktiivisten ja passiivisten kansalaisten välistä eroa. Meitä haastaa osallisuuden puute, yksinäisyyden kokemus ja aktiivisuuden löytäminen.

Aktiivisuus ja halu osallistua lähtevät usein hyvin pienestä liikkeelle. Omassa elämässä tai lähiympäristössä on jotain, mikä ei ole oikein tai sen haluaisi toimivan paremmin. Myös oma tai lasten harrastus sytyttää meissä kipinän osallistua seura- tai joukkuetoimintaan. Tahto toimia, halu osallistua saivat tulen syttymään SDP:ssä, kun puolue perustettiin vuonna 1899 ja vaadittiin yhteiskunnallisia uudistuksia. Yhteiskunnalliset muutostarpeet löytyvät myös eri järjestöjen historioissa. Kolmannen sektorin laaja kirjo toimijoita on astunut ensi askeleensa kansalaisvaikuttamisen polulla, kun kipinä muutoksen tarpeesta on aikoinaan roihahtanut tuleen. Nykyisessä kaupunkiaktivismissa kritiikki olemassa olevia toimia ja rakenteita vastaan toimii usein lähtökohtana aktivismille.

Tahto toimia ja halu osallistua oli minullakin, kun halusin järjestää lapsuudessani nuorille toimintaa synnyinkunnassani. Sama tahto ja halu oli taustalla, kun halusin kehittää poikieni urheiluseuran toimintaa paremmin palvelemaan sekä junnujen että aikuisten harraste- ja kilpatoimintaa. Nämä tunnot löydän niin omasta kuin tuttavienikin vapaaehtoistoiminnasta: tahdon asioiden paremmaksi tekemisestä ja halun tehdä, ei vain kritisoida.

 

Politiikka on arkisten asioiden hoitoa

Liian usein ajatellaan, että poliitikko (tai virkamies) on viisaampi kuin asukas arjen järjestämisessä. Tulevaisuudessa on luotettava kuntalaisiin, että heillä on näkemystä oman alueen kehittämisestä. Samalla, kun poliittisin päätöksin rakennetaan kuntaa ihmistä varten ja luodaan siihen puitteet, on uskallettava tehdä hankkeet vuorovaikutuksessa kaupunkilaisten kanssa ja kaupunkilaiset osallistaen. Näin varmistetaan myös kaupungin fyysinen ja henkinen esteettömyys ja kaupunkilaisten moniäänisyys ja -muotoisuus tulee mukaan päätöksentekoon. Nykyisen kolmannen sektorin rinnalle on syntynyt neljäs, ns. aktivismien sektori. Erilaiset ruokapiirit, kaupunginosatapahtumat sekä kaupunkien suunnitteluun ja politiikkaan kantaa ottavat someryhmät ovat meillä jo nyt arkipäivää.

Kaupunkilaisten vaikuttamiskanavat ja -mekanismit on tehtävä mahdollisimman yksinkertaisiksi käyttää, läpinäkyviksi ja tasa-arvoisiksi. Meidän poliittisten toimijoiden tulee katsoa välillä peiliin, etsiä itsestämme tekemisen paloa ja rehellisesti pohtia, toimivatko luomamme systeemit. Kaupunkipolitiikassa ja – hallinnossa sekä eri järjestöissä yhdistyy osaaminen ja tehtävien organisointi, mutta jatkossakin tarvitaan reagoivia ja toimivia kuntalaisia, jotka saavat päättäjät ja valmistelijat näkemään sen, mikä jää varjoon. Kaupungin toimivuus täydentyy kuntalaisten näkökulmilla, ja kuntalainen saa kokemuksen olla osallisena jossain hänelle merkityksellisessä asiassa.

Kumpulassa järjestettävät Kumpulan kyläjuhlat on Helsingin vanhin kaupunginosafestivaali ja monissa kaupunginosissa onkin nykyisin omat vuosittaiset juhlat, joissa tapahtuman sisältö tuo hyvin esiin kaupunginosien omaleimaisuutta. Vuosia olen seurannut läheltä Roihuvuoren Hanamin, kyläjuhlien ja kylälehden rakentumista. Olen ollut mukana vapaaehtoisena kokoamassa juhla-aluetta, ruokapisteellä, siivoamassa ja kirjoittamassa kylälehteen. Näiden tapahtumien lisäksi tällä alueella ovat syntyneet mm. Roihukino, Roihuvuoren kirjamessut, Liikuntaa ja hauskaa -aikuisten liikuntatunnit ja Tiederoihu. Kaupunginosaseura ruokkii innovatiivisuutta, tukee asukkaiden ideoita ja antaa neuvoja ja opastusta tapahtumien järjestämiseen. Kaupunki on mukana eri tavoin mahdollistajana, mutta toiminta on vahvasti asukaslähtöistä. Roihuvuoreen on myös syntynyt vahva meidän kyläidentiteettimme, jota ei olisi varmastikaan syntynyt vain kaupungin toiminnalla ja päätöksillä.

Helsinkiläinen SKES (Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura) on ideoinut useita paljon julkisuuttakin saaneita projekteja. Alkunsa nämäkin projektit ovat saaneet älynväläyksestä, jota on siten lähdetty innolla toteuttamaan. Vantaan Pakkalanpurolla ja Helsingin Longinojalla on muodostunut puroaktiivien yhteisö, jossa alusta alkaen on ollut mukana paikalliset asukkaat. Minullekin purotalkoilu ja mukava yhdessäolo luonnossa onkin ollut ihan parasta vapaa-ajan touhuilua. Olen keskittynyt kivien heittelyyn ja soran levittelyyn, kun tietäväisemmät ovat selvittäneet, mitä teemme ja miksi. Pakkalanpurolla myös Vantaan poliittinen ja virkamiesjohto on saatu hyvin mukaan. Pienestä purotalkoilusta on ollut seurauksena kokonainen teemavuosi ja nyt Vantaa esittää luonnonsuojelualuetta Pakkalaan.

Oppina purotalkoista ja Roihuvuoresta on se, että lähiöitä voidaan kehittää yhdessä asukkaiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa tukemalla alueiden omaehtoista toimintaa. Parannetaan eri ikäisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Roihuvuoressa mukaan esimerkiksi kyläjuhlien sisällön suunnitteluun on haastettu koulut, päiväkodit, palvelukeskus, seurakunta ja urheiluseurat. Longinojalla on järjestetty toimintaa lähipäiväkodin ja -koulun lapsille.

Kaupunki voi lisätä matalan kynnyksen kulttuuri- ja harrastusmahdollisuuksia lähiöissä, mutta aina osana hankeprosessia pitää olla asukkaiden osallistaminen, kommunikointi asukkaiden kanssa ja avoin viestintä asukkaille. Hyväkin hanke saattaa epäonnistua, jos ihmiset suuttuvat, kun kokevat, että heille vain ilmoitetaan asioista, hankkeet tulevat puskista ja annettuina eivätkä he voi vaikuttaa oman elinympäristönsä asioihin. Lähiön asukkaiden mielestä jokin muu uudis- tai korjauskohde voisi olla tärkeämpi kuin se, minkä poliittiset toimijat ovat priorisoineet.

Helsingin kaupungilla on jo nyt käytössä tapoja, joilla tuetaan kuntalaisten aktiivisuutta. Monipuolisuutta kaupungin päätöksentekoon ja eri ryhmien aktiivisuutta tukee omalta osaltaan varmasti esimerkiksi nuoriso-, vanhus- ja vammaisneuvosto sekä mahdollisuus kuntalaisaloitteisiin. Parhaillaan Helsingissä käynnissä oleva Omastadi- osallistuvassa budjetoinnissa liikunta ja luonto korostuivat, lisäksi esiin nousi toiveita asukastiloista sekä kaupunginosa- ja kulttuuritapahtumista. Monet hankkeista kuuluvat kaupungin ns. normaaliin toimintaan ja mitä luultavimmin tulevat toteutukseen, mutta tällä systeemillä saadaan esiin ainakin aktiivisten kaupunkilaisten toiveita. Haaste onkin saada myös ei-aktiivisia ääniä kuuluviin.

Kolmas sektori tulee kipuilemaan jatkossakin rahoituksen ja rahoittajasta riippumattomuuden kanssa. Jos valtio tai kunta on pääasiallinen rahoittaja, kuinka paljon järjestöt voivat purra ruokkivaa kättä. Järjestöillä on myös sama haaste kuin poliittisilla toimijoilla ja hallinnolla eli kuinka säilyttää ketteryys, innovatiivisuus ja aloitteellisuus. Samoin kuin järjestöillä on jäsenkuntansa ohjaamassa toimintaa, pitäisi kaupungin toimintaa ohjata kuntalaisten. Jatkossa pitää yhä vahvemmin ottaa kuntalaisten ääni huomioon, vaikka päätöksenteko pysyykin valittujen valtuutettujen hallinnassa.

 

Kaupunkilaiset mukaan kaupungin kehittämiseen

Kaupunkiaktivismi on asukkaiden itse organisoimaa ja omaehtoista yhteistoimintaa. Se tapahtuu yleensä järjestötoiminnan ulkopuolella rakentavana toimintana. Se ei tavallisesti ole vaikuttamista poliittisen mielipiteenmuodostuksen ja päätöksenteon kautta. Kun tämä ns. neljäs sektori haastaa kunnan ja sen toiminnan, se on parhaimmillaan rakentavaa toimintaa kunnan ja kuntalaisten parhaaksi. Tulevaisuudessa kuntahallinnon toimintakin on toivottavasti yhä enemmän verkostoitumista, verkostojen yhteistyötä ja edellytysten luomista kaupunkilaisten aktiivisuudelle.

Korona pakotti meidät kaikki digiloikkaan. Normalisoitumisen jälkeistä aikaa mietittäessä kuntaorganisaationkin on hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä uusista tavoista kannattaa säilyttää ja hyödyntää jatkossakin. Viestinnän pitää olla oikeasti kommunikoivaa, yhteisöllistä ja osallistuttavaa. Kuntalaisten näkeminen kunnan elinvoiman moottoreina auttaa muistamaan, ettei heitä ohiteta kaupungin suunnittelussa. Kaupunginosien vahvoja asiantuntijoita ovat sen asukkaat. Tulevaisuuden haaste on toimintaedellytysten luominen muillekin kuin niille, jotka jo ovat aktiivisia. Tässäkin asukasaktiivit voivat luoda prosesseja, joiden avulla kaupunkikin voi löytää keinoja aktiivisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämiseen.

Kuntalaiset toimivat jo nyt joukkorahoittajina, palveluiden tuottajina ja välittäjinä. He kehittävät uusia vaihdannan ja verkostotalouden muotoja kuten ruokapiirejä ja Facebookin paikallisia kierrätysryhmiä. Kuntalaiset vaikuttavat jo nyt kantaa ottavissa someryhmissä, joissa otetaan kantaa kaupunkien suunnitteluun ja kaupunkipolitiikkaan, kaupungin kehittämiseen, kaupunginosien ja paikkojen elävöittäminen. Somessa syntyvät tapahtumat ja innovoinnit. Koska politiikka on arkisten asioiden hoitamista, voidaan sanoa, että kansalaisaktivismissa ja sen eri muodoissa tehdään paljon politiikkaa niin kunnissa kuin valtakunnallisesti. Kaupunginosatapahtumien, urheiluseurojen ja kolmannen sektorin lisäksi haluan olla osana tätä neljättä sektoria, missä luodaan vahvasti tulevaisuutta.

SDP:n tavoitteena on, että ihmiset suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen, toisiin ihmisiin ja demokratian. Ihmisten hyvä arki on investointi, joka kantaa kauas tulevaisuuteen. Kun kaupunkilaiset ovat mukana politiikassa, eli arjen asioiden järjestämisessä, näistä asioista kasvaa iloisten onnistumisten roihu, joka valaisee koko kaupunkia.

Kirjoittaja on helsinkiläinen urheiluseura- ja kaupunginosa-aktiivi, joka on töissä eduskuntaryhmässä ja haaveilee kyläjuhlista, konserteista ja torikahveista.

 

SDP kaupungeissa -pääsivulle