Kulttuurin, taiteen ja luovan alan ammattilaiset ovat 2020-luvun kaupunkien kauppiaita ja käsityöläisiä – Tiina Isotalus

”Kaupunkilaisten elinkeinojen harjoittajat ja kaupunkien työvoima tarvitsevat turvakseen suuria työelämän reformeja, joihin perinteinen kolmikanta ei ole pystynyt vastaamaan. Olemme jättäneet suuren määrän ihmisiä – etenkin kaupunkilaisia – turvaverkkojen ulkopuolelle. He ovat pärjänneet niin kauan kuin ovat voineet kekseliäisyydellä ja ahkeruudella saada kasaan elantonsa kuukausi tai viikko kerrallaan. Systeemin pitkäaikaiset valuvirheet ovat nyt tulleet näkyviin eikä tilannetta ole kieltäminen. Kuluneen vuoden aikana olisi tarvittu yleisturvaa.”

Kaupungit ovat aina olleet paikkoja, jonne ihmiset ovat kerääntyneet monien mahdollisuuksien ääreen. Harjoittamaan elinkeinojaan ja myymään valmistamiaan tuotteita. Kotikaupunkini Kokkolan sydämessä on vanha puutaloalue Neristan, yksi Suomen laajimmista vanhoistakaupungeista, jossa asustivat 1600 –luvulta lähtien merimiehet ja käsityöläiset. Viereisen Oppistanin kivitaloissa asuivat porvarit ja kauppiaat, jotka rikastuivat silloinkin viennillä – tosin IT:n ja cleantechin sijasta tervan ja nahan myynnillä. Kotikaupunkini historialliset korttelit tarjoavat pilkahduksen siitä elämästä mitä kaupungeissa vietettiin pari sataa vuotta sitten. Kaupunkilaisen hyvinvoinnin ympärille rakentui palvelusammatteja, joiden tarjonta tuki toisiaan jo satoja vuosia sitten; palvelusväkeä, elintarvikkeiden myyjiä, leipureita, hevosen kengittäjiä, nahkureita ja parkitsijoita, kutojia, seppiä ja monenlaisia käsityöläisiä.

Kaupungit eivät tässä suhteessa ole muuttunee mihinkään; edelleen suuri osa tämän käsityöläisistä ja palvelusväestä tulevat kaupunkeihin hankkimaan osaamista ja asiakkaita ja toimimaan ekosysteemissä, jonka osaset tukevat toisiaan ja luovat laajemman tarjonnan. Tämän päivän kaupunkilaisia elinkeinoja edustavat graafikot ja sisustussuunnittelijat, muusikot, bloggarit ja influencerit, näyttelijät, ääniteknikot, editoijat, sanoittajat, säveltäjät, levyn- ja kirjankansien kuvittajat, joogaopettajat, tapahtumajärjestäjät, tubettajat ja life coachit sekä valtava määrä palvelualojen työntekijöitä, jotka pyörittävät kauppoja, kahviloita, teattereita ja ravintoloita tai kuljettavat ruokatilauksemme kotirappuun hetki ennen keskiyötä. Heidän työsuhteensa ovat vaihtelevia; he toiminimiyrittävät, tekevät nollatuntisoppareita, ovat freelancereita, yrittävät rääpiä elantonsa alustataloudessa, toimivat osuuskunnissa, ovat osakkaina mikroyrityksissä tai tekevät tuntiveloituksella töitä useille työnantajille. Heidän työelämänsä oli silppuinen, pätkäinen ja epävarma jo ennen kuin maailma mullistui.

Olemme tämän julkaisun kirjoitushetkellä keskellä hurjaa pandemiaa sekä sen aiheuttamaa talouskriisiä, jonka laajuutta ei pysty täysin vielä alkuvuodesta 2021 arvioimaan. Se kuitenkin tiedetään, että kun yleensä taantumat ovat vientivetoisessa taloudessamme lähteneet liikkeelle teollisuudesta, olemme nyt tilanteessa, jossa taantuma runtelee etenkin kaupunkilaisia elinkeinoja; kulttuuria, palvelualaa, matkailua, taidetta ja tapahtumia. Monien työt ovat loppuneet kuin seinään, eikä näköpiirissä ole varmuutta siitä, milloin elämä ja työt voisivat palata ennalleen. Mahdollisesti sellaista aikaa ei enää tule vaan edessä on joka tapauksessa uusi normaali myös monien kaupunkilaisten elinkeinojen kohdalla. Tämä ei ole ainoastaan uhka vaan ehkä myös mahdollisuus.

Yksi suomalaisen kaupungistumisen piirre on, että nämä alat työllistävät paljon ihmisiä nimenomaan suurissa kaupungeissa. Korkeakoulutettujen lisäksi eritoten pääkaupunkiseudulle ovat pakkautuneet Suomen luovien alojen ammattilaiset, joiden työelämävarmuus on jo ennen Covid -kriisiäkin ailahteleva. Voidaan perustellusti kysyä; onko yhteiskuntamme ja kaupunkisuunnittelumme ottanut nämä kasvavat ryhmät tarpeeksi huomioon.

Kaupunkilaisten elinkeinojen harjoittajat ja kaupunkien työvoima tarvitsevat turvakseen suuria työelämän reformeja, joihin perinteinen kolmikanta ei ole pystynyt vastaamaan. Olemme jättäneet suuren määrän ihmisiä – etenkin kaupunkilaisia – turvaverkkojen ulkopuolelle. He ovat pärjänneet niin kauan kuin ovat voineet kekseliäisyydellä ja ahkeruudella saada kasaan elantonsa kuukausi tai viikko kerrallaan. Systeemin pitkäaikaiset valuvirheet ovat nyt tulleet näkyviin eikä tilannetta ole kieltäminen. Kuluneen vuoden aikana olisi tarvittu yleisturvaa.

Työelämäuudistusten lisäksi myös paikallisten palveluiden ja ratkaisujen tulisi palvella kaikkia kaupungeissa asuvia ihmisryhmiä. Silti suunnittelemme usein palvelumme ajatuksella, että niiden käyttäjät ovat vakituisessa työsuhteessa virka-aikaan työskenteleviä ihmisiä. Kuinka totta tämä on esimerkiksi pienten lasten vanhempien osalta? Löytyykö jokaisesta kodista kaksi tällaista vanhempaa? Tiedämme jo pienellä otannalla, että perheiden kirjo on suurempi. Voisiko tässä olla yksi syy suomalaisten alenevaan syntyvyyteen? Nuoret pakkautuvat kaupunkeihin, saavat siellä osakseen työelämän epävarmuutta eivätkä uskalla perustaa perhettä. Tämä on yksi asia, johon ratkaisuja tulisi etsiä myös kaupunkitasolla.

Samalla on syytä painottaa mikä valtava merkitys juuri näillä kaupunkilaisten elinkeinojen työntekijöillä ja harjoittajilla on kaupungin viihtyvyyteen. Suuri osa kaupunkien viehätyksestä ja veto- ja pitovoimasta perustuu juuri näihin monipuolisiin palveluihin sekä tarjontaan, joka kaupungeista löytyy.

Syksyllä 2020 tehdyssä kaupunkikannatuksen tutkimuksessa haastateltiin 3500 suurten kaupunkien asukasta. Heille kaksi tärkeintä syytä äänestää kuntavaaleissa olivat tapahtumat ja kaupunkikulttuuri sekä työllisyyden edistäminen. Peruspalvelut tulivat vasta kolmantena. Tämäkin kertoo siitä kuinka tärkeä osa kaupungin sielua nämä palvelut ovat.

Hei, te 2020 –luvun kaupunkien bardit, koruompelijat, oluenpanijat ja majatalon pitäjät, me olemme täällä ja ikävöimme kaupungin hyörinää ja sykettä yhtä paljon kuin tekin. Me käytämme palveluitanne ja arvostamme osaamistanne ja tekemistänne – nyt enemmän kuin koskaan, koska kulunut vuosi on avannut silmämme sille, kuinka ihanaa on istua teatterin penkkiin, sulloutua täpötäyteen klubiin keikalle, nauttia viiden ruokalajin illallinen suosikkiravintolassa tai nähdä ystäviä festareilla. Me olemme valmiina – ja valmiina tukemaan ratkaisuja, joilla jokainen voi luottaa toimeentuloon ja turvalliseen tulevaisuuteen ammatista riippumatta.

Kirjoittaja on kokkolalainen kuntapoliitikko ja kaupunkipolitiikan asiantuntija, joka on onnellisimmillaan syksyllä Kokkolan Kinojuhlilla, kun työväentalon edustan asvaltti kiiltää keltaisten katuvalojen alla sateesta märkänä ja koti on kävelymatkan päässä. Hän vaihtaa kanavaa heti, jos Stadi vs. Landi sattuu tulemaan televisiosta.

 

SDP kaupungeissa -pääsivulle