Kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa: Hyvän elämän kaupunki on saavutettava ja esteetön kaikille – Tytti Luoma

”On tärkeää tiedostaa, että kielellisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöitten määrä on maassamme kasvussa ja kaupunkien tulee miettiä, miten tämä huomioidaan kaupungin viestinnässä ja palveluissa, ettei kukaan, kenellä on vaikeuksia kuulla tai ymmärtää puhetta, jää tiedotuksen ulkopuolelle.”

Hyvän elämän kaupunki soveltuu kaikille asukkailleen. Kaupunkisuunnittelun tulee perustua tutkittuun tietoon ja arvoihin, kuten yhdenvertaisuus, osallisuus ja ympäristöystävällisyys.  Kaupunkisuunnittelussa tulee ymmärtää suunnittelun vaikutus erilaisten asukkaitten elämään ja tavoitella ympäristöä, joka huomioi monenlaisia tarpeita. Suunnitteluun  tulee osallistaa paikalliset asukkaat kysymällä heiltä itseltään, mitkä asiat ovat tärkeitä. Yhteiskunta on saavutettava ja esteetön, kun jokainen ihminen voi terveydentilastaan, toimintakyvystään, kielitaidostaan, iästään tai sukupuolestaan riippumatta osallistua yhteiskunnan toimintaan.

 

Saavutettavuus ja esteettömyys osana suunnittelua

Saavutettavuus tarkoittaa sekä fyysistä saavutettavuutta että digitaalisia palveluja. Kuitenkin käsitettä saavutettavuus käytetään erilaisissa yhteyksissä. Myös poliittisessa kielessä käsitettä  saavutettavuus käytetään eri tavoin. Usein sillä viitataan kaupungin saavutettavuuteen ja toimiviin liikenneyhteyksiin. Saavutettavuus ja esteettömyys ovat termejä, joita käytetään myös synonyymeinä toisilleen. Ne on kuitenkin hyvä erotella: esteettömyys on fyysistä ympäristöjen ja rakennusten saavutettavuutta, kuten ramppeja, hissejä ja heijastamattomia pintoja sekä tilojen akustiikkaa, kun taas saavutettavuus on abstrakti käsite, joka liittyy mobiili- ja verkkosivustoihin, palveluihin, asenteisiin, tiedonsaantiin sekä kielelliseen saavutettavuuteen.

Esteetön rakennus on kaikille käyttäjille toimiva ja turvallinen. Esteettömyys edistää kaikkien arjen sujuvuutta, vaikka on erityisen tärkeää iäkkäille ja vammaisille sekä henkilöille, joilla on väliaikaisesti tai pysyvästi esteitä liikkumisessa. On hyvä muistaa, että ihmisen toimintakyky ei ole koko elämän ajan vakio, vaan voi vaihdella tilapäisesti tai muuttua kokonaan jossakin elämän vaiheessa. Näin ollen kaupunkiympäristö ja julkiset palvelut tulee rakentaa esteettömäksi  jo lähtökohdaltaan. Näin ei tarvitse tehdä erikseen esteettömiä ratkaisuja, kun moninaiset tarpeet on huomioitu jo alun perin. Esimerkiksi Kuopion kaupunkisuunnittelussa käytetään kokemusasiantuntijoina erilaisia henkilöitä, kuten näkövammaisia, huonokuuloisia ja liikuntarajoitteisia. Myös kaupungin vammaisneuvosto on osallistettu kaupungin suunnitteluun sekä antamaan palautetta kohdekäyntien avulla katujen, puistojen sekä julkisten rakennusten fyysisestä ja kielellisestä saavutettavuudesta.

Myös YK:n vammaisyleissopimus korostaa kaikille sopivaa suunnittelua. Esteettömyys on sopimuksen läpileikkaava periaate. Ratifioidessaan sopimuksen Suomi on sitoutunut myös vammaisten henkilöiden mahdollisuuteen elää ja osallistua eri elämänalueilla. Esteettömyyden lisäksi on tärkeää muistaa, että saavutettavuuden olennainen ja kaiken läpileikkaava osa-alue on kielellinen saavutettavuus. Kyseessä on laajempi asia kuin kielelliset oikeudet. Kielellinen saavutettavuus kattaa alleen kasvokkaisen vuorovaikutuksen, fyysiset kommunikaatioympäristöt sekä teknologiavälitteiset ympäristöt ja sivustot. Kielellinen saavutettavuus koskettaa jokaista, vaikka on selvää, että erityisesti tiedotettaessa ja ohjeistettaessa julkisista palveluista tai terveyteen liittyen, on huomioitava ryhmät, joilla on vähiten edellytyksiä saada tietoa. Kielellinen saavutettavuus tarkoittaa, että henkilö on tietoinen kaikista palveluista, johon hänellä on oikeus, hän saa palvelua, tulee ymmärretyksi ja ymmärtää itse esimerkiksi hoitoaan koskevat ohjeet ja pystyy itse ottamaan vastuuta hoidostaan.

 

Lainsäädäntö ohjaa saavutettavuutta

Suomessa saavutettavuutta pyritään ohjaamaan lainsäädännöllä niin, että saavutettavuus huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Hankintalaissa on säädetty, että hankinnan kohteen vaatimuksissa on jo lähtökohtaisesti huomioitava kaikenlaisten käyttäjien vaatimukset. Viestintäverkot ja -palvelut taas tulee olla kaikkien saatavilla koko Suomessa. Viittomakielilaissa todetaan viranomaisten velvollisuus edistää viittomakielisten mahdollisuutta käyttää ja saada tietoa kielellään, joskaan ei määritellä kuinka paljon ja minkä tiedon saamista tulee edistää. Toteutumista ei myöskään valvota.

Kaupunkien viestinnän tulee kuitenkin olla jokaista asukasta huomioivaa, sillä pahimmillaan tiedotuksen epäonnistuminen aiheuttaa koronan kaltaisten epidemioiden leviämistä. Yksi hyvä edistämiskeino on lisätä selkokieltä, kuvitusta ja viittomakielistä tietoa kaupungin verkkosivuille. Esimerkiksi Kuopiossa on otettu ensiaskeleita kielellisesti saavutettavan viestinnän suuntaan siten, että kaupunginjohtajan ajankohtaistiedotukset ovat toteutuneet videoina, joissa on tekstitys ja tulkkaus suomalaiselle viittomakielelle. Tekstityksestä hyötyvät muun muassa ikäihmiset, huonokuuloiset, puhevammaiset, afaattiset henkilöt ja vieraskieliset. Viittomakielen tulkkaus taas takaa kuuroille tiedonsaannin omalla kielellään. Myös valtuuston kokoukset on tulkattu.

On tärkeää tiedostaa, että kielellisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöitten määrä on maassamme kasvussa ja kaupunkien tulee miettiä, miten tämä huomioidaan kaupungin viestinnässä ja palveluissa, ettei kukaan, kenellä on vaikeuksia kuulla tai ymmärtää puhetta, jää tiedotuksen ulkopuolelle. Yhdenvertaisuuslaissa on säädetty yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan ja perustuslaissa turvattu suomen- ja ruotsinkielisten kielelliset oikeudet.

Kansalliskieltemme, suomen kielen ja ruotsin kielen käyttö taataan niin, että asioidessamme saamme palvelua sekä tarvittavat asiakirjat suomeksi tai ruotsiksi. Samalla tämä kuitenkin ohjaa julkisten palvelujen suunnittelua vain osalle ihmisiä. Suunnittelun kohdejoukkona on nimenomaan terve, suomen- tai ruotsinkielinen henkilö, jolla ei ole vaikeuksia liikkumisessa tai kielellisesti. Kuitenkin yhteisen kielen puute tai ongelmat kuulemisessa ja/tai ymmärtämisessä ovat suuria esteitä osallistumiselle sekä palvelujen saavutettavuudelle.

 

Yhdenvertaisuus digitaalisessa kansalaisyhteiskunnassa

Digitalisaation myötä kansalaisyhteiskunta siirtyy verkkoon. Koronakriisin seurauksena maailman digiloikka tapahtui nopeammin kuin kukaan osasi ajatella. Tällöin myös yhdenvertaisuuskysymykset tulee huomioitavaksi eri tavoin kuin tähän saakka. Sähköisten palveluiden saavutettavuuden edistämiseksi EU on säätänyt saavutettavuusdirektiivin, joka on voimassa myös Suomessa. Direktiivin tarkoituksena on taata, että verkkosivut ja mobiilisovellukset ovat ymmärrettäviä ja helppokäyttöisiä kuulosta, näöstä tai motorisista vaikeuksista tai erilaisista toimintarajoitteista huolimatta.

Parhaimmillaan digimuutos on positiivinen, kun palvelut ja asiointi eivät ole enää aikaan tai paikkaan sidottuja. Palvelujen sähköistyminen on voinut avata maailman myös henkilöille, jotka ovat aiemmin eläneet suljetummassa maailmassa. Esimerkiksi sänkypotilaat pääsevät virtuaalisesti lempiartistiensa livekeikoille tai Louvreen katsomaan Mona Lisaa, pyörätuolilla liikkuja voi mennä koneelleen fyysisen virastoasioinnin sijaan, kun taas kuurot voivat tilata tulkkauksen etänä ja lääkäri tehdä potilaalle lähetteen chatissa. Digitaalisuus on tuonut saavutettavaksi niin työskentelyn, opiskelun, uskonnon harjoittamisen, vapaa-ajan, terveydenhuollon kuin kulttuurin nauttimisen kotoa käsin. Palvelut tulivat digitaalisuuden myötä lähelle myös heille, jotka asuvat kaukana kaupunkien keskittymistä.

Pahimmillaan kansalaisyhteiskunnan siirtyminen verkkoon kuitenkin lisää digisyrjäytymistä. Maailmalla on valtava määrä ihmisiä, jotka eivät pääse internetiin tai eivät voi käyttää verkkopalveluja esimerkiksi  toimintarajoitteiden, taloudellisen tilanteen tai laitteiden puuttumisen vuoksi. Myös henkilön korkea ikä korreloi digisyrjäytymisen kanssa. Lisäksi palveluitten käyttämistä verkossa estää se, että saavutettavuusdirektiivistä huolimatta verkkosivuja on vaikea käyttää. Digitalisaatioon mukaan hyppääminen edellyttää myös sosiaalisia taitoja ja halua oppia uutta. Kaupunkien tulee miettiä, kuinka voimme systemaattisesti tukea ja motivoida erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä verkkopalveluiden käytössä. Yhteiskuntamme ei tee koronan jälkeen paluuta digittömään aikaan, joten meidän tulee pystyä oppimaan korona-ajasta ja rakentamaan saavutettava yhteiskunta, jossa fyysinen ja digitaalinen maailma kulkevat tasapainossa rinnakkain ja ristikkäin.

Tarvitsemme lisäksi entistä aktiivisempaa vuorovaikutusta suunnittelijoiden, päättäjien sekä palveluiden käyttäjien kesken, jotta saavutettavuuden moninaisuus huomioidaan systemaattisesti erilaisten asiointi- ja toimimisympäristöjen suunnittelussa. Saavutettava, esteetön ja turvallinen ympäristö edistää kaikkien asukkaiden hyvinvointia ja helpottaa yhteiskunnan toimivuutta. Kun saavutettavuus elämän eri osa-alueilla on kunnossa, se lisää yhdenvertaisuutta.

Kirjoittaja on kuopiolainen Savo-Karjalan piirin Demarimaisten pj., joka treenaa ympäri vuoden ihanan kamalissa Puijon portaissa, ja nauttii kesäpäivien kahvinsa isosta kupista Mualiman navalla eli Kuopion kauppatorilla Pomppu-koira kainalossaan, ihmisiä jututtaen. Herkuksi tämä koulutuksen asiantuntija valitsee perinteisen Hanna Partasen kalakukon sijaan mieluiten munkkipossun vadelmatäytteellä.

 

SDP kaupungeissa -pääsivulle