Kaupunki kuuluu kaikille  – Nasima Razmyar


“Tasa-arvoisessa kaupungissa kaikki asukkaat käyttävät samoja palveluja, ja eri kaupunginosassa asuu monenlaisia ihmisiä. Asuinalueiden eriytyminen on tasa-arvoisen kaupungin suurimpia riskejä. Jos asuinalueet eriytyvät, myös palvelut eriytyvät. Helsinki on kansainvälisesti arvioituna onnistunut torjumaan segregaatiota suhteellisen menestyksekkäästi. Kaupunkisuunnittelun lähtökohtana on, että kaupunkia rakennetaan erilaisille väestöryhmille ja asuinalueet ovat väestöltään sekoittuneita. Tästä on myös tulevaisuudessa pidettävä kiinni. “

Kaupungit ovat kautta aikojen edustaneet vapautta ja edistystä. Uudet ilmiöt ja trendit useimmiten syntyvät kaupungeissa ja leviävät sieltä muualle. Kaupunkeihin liitettyyn individualismiin suhtaudutaan toisinaan negatiivisesti, mutta samaan aikaan se tarjoaa ihmisille mahdollisuuden olla oma itsensä, ilman yhteisön painetta. Monille vähemmistöihin kuuluville kaupunki on eräänlainen turvasatama.

Helsingin kaupungin strategian mukaan ”Helsinki on elävä ja monikulttuurinen, liberaalin demokratian ja suvaitsevaisuuden vahva edistäjä. Kasvavassa Helsingissä on moniarvoisuutta salliva kulttuuri, joka mahdollistaa eri väestöryhmien kohtaamiset. Kaupunki kukoistaa ja kehittyy ilmapiirissä, jota leimaa uuden oppiminen, avoimuus, toisten kuuleminen ja huomioiminen, ja jossa toisille annetaan tilaa ja otetaan heidät mukaan.” Monikulttuurisuus ja moniarvoisuus siis tunnistetaan ja todetaan lähtökohdaksi valtuuston hyväksymässä strategiassa, joka ohjaa koko kaupungin toimintaa.

 

Eriytymistä on torjuttava 

Helsinki on aina ollut monikulttuurinen kaupunki ja on sitä yhä enenevässä määrin. Kaupungit vetävät puoleensa ihmisiä niin Suomen rajojen sisältä, kuin niiden ulkopuoltakin. Pääkaupunkiseudun asukkaista pian jo viidennes on vieraskielisiä. Puolet Suomen vieraskielisistä asuu pääkaupunkiseudulla. Vieraskielisten kasvava määrä asettaa kaupungille myös haasteita. Kaupungin toiminnassa on pystyttävä turvaamaan se, että jokaisella on tässä yhteiskunnassa taustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet.

Kuten strategiassa todetaan, kaupungin tulee mahdollistaa eri väestöryhmien ja erilaisten ihmisten kohtaaminen. Tasa-arvoisessa kaupungissa kaikki asukkaat käyttävät samoja palveluja, ja eri kaupunginosassa asuu monenlaisia ihmisiä. Asuinalueiden eriytyminen on tasa-arvoisen kaupungin suurimpia riskejä. Jos asuinalueet eriytyvät, myös palvelut eriytyvät.  Helsinki on kansainvälisesti arvioituna onnistunut torjumaan segregaatiota suhteellisen menestyksekkäästi. Kaupunkisuunnittelun lähtökohtana on, että kaupunkia rakennetaan erilaisille väestöryhmille ja asuinalueet ovat väestöltään sekoittuneita. Tästä on myös tulevaisuudessa pidettävä kiinni.

 

Moninaisuus voimavaraksi 

Myös maailman mittakaavassa menestyvät kaupungit ovat moninaisia ja inklusiivisia. Piilaakso lienee yksi maailman menestyneimmistä alueista. Siellä moninaisuus tunnistetaan voimavaraksi. Yritysmaailmassa moninaisuuden on todistettu lisäävän kilpailukykyä ja taloudellista menestystä. Monet tutkimukset osoittavat samaa kaupunkien osalta. Moninaisuuden ja inklusiivisuuden tulee kulkea käsi kädessä.

Jokaisella kaupunkilaisella pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa elinympäristöönsä. Helsingin kaupungin palveluiden yhdenvertaisuussuunnitelmassa asetetaan tavoitteeksi, että kaupunki on aidosti kaikkien kaupunkilaisten näköinen, ja että kaupunki kuuluu kaikille.  Se tarkoittaa, että ketään ei kohdella epäasiallisesti, syrjitä tai häiritä. Sen lisäksi kaupungin on myös tehtävä aktiivisesti työtä sen eteen, että jokainen sen asukas tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

Vähemmistöjen huomioiminen on pidettävä perusperiaatteena palveluita suunniteltaessa. Kaupungin tulee taata palveluiden esteettömyys, mutta myös saavuttavuuteen täytyy kiinnittää yhä enemmän huomiota. Usein se ei vaadi edes juurikaan ylimääräistä. Helsingin Itäkeskuksen uimahallin henkilöstön koulutuspäivillä käytiin läpi vähemmistöjen asemaa palvelujen käyttäjinä. Yhteisessä keskustelussa keksittiin, että perhepukuhuoneet voidaan muuttaa unisex-tilaksi, joka sopii sukupuolivähemmistöille tai muusta syystä yksityistä tilaa kaipaavien käyttöön. Idea oli helppo laittaa käytäntöön ilman suurempia muutoksia.

Nuoristyössä on nuorten kanssa yhdessä suunniteltu toimintaa sateenkaarinuorille ja jo muutaman vuoden ajan on Helsingissä ollut myös erillinen sateenkaarinuorisotila. On tärkeää, että erilaisissa tehtävissä toimivia kaupungin työntekijöitä koulutetaan moninaisuudesta. On kyse sitten varhaiskasvatuksesta, vanhustenhoivasta tai liikuntapalveluista, on kaikki kaupunkilaiset kohdattava samanarvoisina.

Syyskuussa 2020 Helsinki Pride -viikolla järjestettiin kaupungin kaikkien aikojen ensimmäinen sateenkaariasukasilta.  Asukkaiden kysymyksiin oli vastaamassa kaupungin ylin johto, pormestari ja neljä apulaispormestaria. Tilanteessa oli suurta symboliikkaa. Tilaisuuden juonsi somalitaustainen, transsukupuolinen Kelet Ali ja minä, itsekin yksi Helsingin vieraskielisistä, olin apulaispormestarina keskustelemassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistön oikeuksista Helsingissä. Tunsin sillä hetkellä suurta ylpeyttä kotikaupungistani. Vaikka paljon on vielä tehtävää, on viime vuosina otettu isoja askelia yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden edistämiseksi. Kaupunki kuuluu kaikille.

Kirjoittaja on helsinkiläinen apulaispormestari, joka rakastaa ihmisvilinää Espan puistossa aurinkoisena kesäpäivänä.

 

SDP kaupungeissa -pääsivulle