Ilmastotavoitteita toteuttaen parempia kaupunkeja – Eetu Kinnunen

“Ilmastotavoitteiden saavuttaminen on mitä suurimmassa määrin kiinni siitä, miten kaupungit onnistuvat vähentämään ilmastopäästöjään. Suurissa kaupungeissa on vahvin kannatus ilmastopolitiikalle, joten on luontevaa, että ne näyttävät asiassa suuntaa. Väitän, että ponnistellessamme kohti ilmastopoliittisia tavoitteitamme emme mitenkään välttämättä synnytä ihmisille lisäkustannuksia tai muutakaan haittaa, vaan päinvastoin päästövähennyksillä voimme myös säästää pidemmällä aikavälillä paljon rahaa ja rakentaa viihtyisämpiä, paremmin toimivia kaupunkeja.”

Suomen hiilineutraalisuustavoitetta on lähestytty pitkälti moraalisen velvollisuuden ja planeetan pelastamisen näkökulmasta – myös tavoitteen kannattajien toimesta. Kriitikot ovat Suomessa ilmastonmuutoksen kieltämisen sijaan keskittyneet kauhistelemaan kustannuksia tai tavoitteiden oletettua utooppisuutta. Ilmastopolitiikan konkretia kuitenkin näkyy Suomen suurimmissa kaupungeissa, sillä niissä asuu jo nyt merkittävä enemmistö kaikista maan asukkaista ja syntyy vielä väkilukuosuutta suurempi osuus kotitalouksien kasvihuonepäästöistä. Suurin osa yksityisautolla tehtävistä matkoista on työ- ja asiointiliikennettä sekä vapaa-ajan ajoa kaupungeissa ja niiden ympäryskunnissa. Suurten kaupunkien kaukolämpövoimalat vastaavat suurimmasta osasta fossiilisilla polttoaineilla tuotettua kotitalouksien sähköä ja lämmitystä.

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen on siis mitä suurimmassa määrin kiinni siitä, miten kaupungit onnistuvat vähentämään ilmastopäästöjään. Suurissa kaupungeissa on myös vahvin kannatus ilmastopolitiikalle, joten olisi vain luontevaa, että ne näyttäisivät asiassa suuntaa. Väitän, että ponnistellessamme kohti ilmastopoliittisia tavoitteitamme emme mitenkään välttämättä synnytä ihmisille lisäkustannuksia tai muutakaan haittaa, vaan päinvastoin päästövähennyksillä voimme myös säästää pidemmällä aikavälillä paljon rahaa ja rakentaa viihtyisämpiä, paremmin toimivia kaupunkeja. Osa toimenpiteistä on jo varsin kaavamaisesti laskettuna taloudellisesti kannattavia ja elämää parantavia. Toiset muutokset vaativat pidemmälle menevää kulttuurista muutosta ja toisaalta koronaepidemia on vauhdittanut monta muutosta.

Esimerkiksi logistinen muutos, jossa suurissa automarketeissa käymisen sijaan suomalaiset tilaisivat peruselintarvikkeet ja muut päivittäistavarat nettikaupasta, ja ne toimitettaisiin kotiovelle sovittuun aikaan, vähentäisi todennäköisesti liikenteessä olevien ajoneuvojen määrää. Tähän on vielä varsin paljon matkaa, mutta trendi on jo olemassa ja päivittäistavarakaupat laajensivat koronakevään aikana olemassa olevia kauppakassipalveluitaan. Muutos voisi säästää paljon ihmisten kaupassa käyntiin ja niihin kulkemiseen kuluvaa aikaa. Toinen suuri muutos on etätyöskentely, joka sekin tulee jäämään pysyväksi ilmiöksi koronan jälkeisessä Suomessa. Yritykset ovat huomanneet, että kotitoimistoista työtään tekevät ovat niille edullisin toimitilaratkaisu ja ihmiset tekevät etätöissä pääsääntöisesti yhtä hyvin töitä kuin konttoreillakin. Yksilölliset kokemukset vaihtelevat, mutta mahdollisuus häiriöttömään työympäristöön on myös nostanut monen työtehoa.

Kulttuurinen muutos ja siitä seuraavat muutokset kaupunkirakenteessa ovat kuitenkin kokonaisuudeltaan hitaita prosesseja, jotka edistyvät pikkuhiljaa uusien kaupunkilaisryhmien omaksuessa niiden mukaisia tapoja ja tottumuksia, uusien sukupolvien varttuessa pitämään uusia tapoja normaaleina, ja kaavoituksen, täydennysrakentamisen ja ruohonjuuritasolta kumpuavien muutosten kasautuessa yhteen. Jos jonkin uuden trendin vakioitu kasvu olisi vaikkapa 2,5 prosenttiyksikköä vuodessa, veisi sen kasvu täysin kattavaksi 40 vuotta. Tosin yleensä kaupunkielämään liittyvät trendit eivät toimi näin, vaan jokin uusi muhii pitkään pinnan alla, kasvaen hyvin hitaasti ja sitten, tietyn kriittisen pisteen saatuaan räjähdysmäisesti jonkin aikaa, kunnes hidastuu viimeisten parinkymmenen prosentin ajalta.

Nopeampi ja keskusjohtoisempi prosessi on, miten lämpö, valo ja liikevoima, eli energia kaupunkiin tuotetaan. Monen kaupungin osalta muutos tässä tarkoittaisi leijonanosaa hiilineutraalisuustavoitteesta ilman, että kaupunkilaiset arjessaan huomaisivat mitään muutoksia. Esimerkiksi Lahden kaupunki on suunnitelmiensa mukaan hiilineutraali jo 2025 eikä tämä ole mikään rasite kaupungin taloudelle tai asukkaille: voimalaitoksia ja lämpöverkkoa täytyy joka tapauksessa säännöllisesti uudistaa ja korvata käyttöikänsä päähän tulevaa teknologiaa uudella. Kun näiden investointien myötä muun muassa ryhdytään ottamaan hukkalämpö tehokkaasti talteen esimerkiksi viemäriin laskevasta talousvedestä, parannetaan energiatehokkuutta ja hyödynnetään suuren mittakaavan lämpöpumppuja, säästetään myös polttoainekustannuksissa. Paine tehdä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tuottanut merkittäviä harppauksia tässä tekniikassa, sen tehokkuudessa, saatavuudessa ja kustannustehokkuudessa. Voi olla, että pitkällä aikavälillä kaupunkien energiayhtiöt ja kiinteistöjen omistajat saavat merkittäviä taloudellisia säästöjä tätä kautta.

Hiilineutraalisuuden jälkeen kaupungit tavoittelevat jo hiilinegatiivisuutta, eli sitä että kaupungit sitoisivat enemmän hiiltä kuin niistä vapautuu. Kaupungit, joiden hallinnoimasta alueesta suuri osa on metsää pääsevät tähän helpommin, kuin kaupungit, joilla metsiä on vähemmän. Luonnontilainen metsä onkin yksi parhaista hiilensitojista, mutta myös viher- ja virkistysalueet, viherkatot, kaupunkipuutarhat ja katuistutukset toimivat hiilen sitojina ja parantavat myös ilmanlaatua sitoessaan pienhiukkasia. Puun ja puuperäisten materiaalien käyttö rakentamisessa toimii myös tehokkaana hiilen varastona. Kaikki tämä tekee näistä rakennetuista ympäristöistä viihtyisämpiä, esteettisempiä ja siten myös parantaa kaupunkitilaa.

Liikenteen uudet ratkaisut ja toimet, joilla liikenteen määrää pyritään vähentämään esimerkiksi tarjoamalla palvelut kävelyetäisyydellä tai kotiovelle toimitettuina vähentävät melua, parantavat turvallisuutta ja jättävät tilaa jäljellejäävälle liikenteelle. Myös paljon puhuttu sähköautoilu omalta osaltaan vähentää liikennemelua ja pienhiukkasista aiheutuvia päästöjä. On huomattavissa, että vaikka ilmastopolitiikka usein raamitetaan suuren mittakaavan, velvollisuuksien ja kustannusten kautta, konkreettiset, paikallistasolle viedyt toimet ovat tulkittavissa kaupunkien asukkaiden ja niissä asioivien kannalta lähinnä positiivisiksi. Investointikustannuksia tulee, mutta pitkän aikavälin säästö useissa tapauksissa ylittää investointisumman ja suurin osa toimista tulisi joka tapauksessa jossain muodossa toteuttaa, joten mahdolliset lisäkustannukset jäävät marginaalisiksi.

Makrotason muutosten valtava mittakaava voi tuntua ahdistavalta, pelottavalta tai ylivoimaiselta. Se synnyttää osaltaan voimattomuutta, ahdistusta, pessimismiä ja torjuntaa. Siksi olisikin syytä kiinnittää huomiota mikrotasolle ja niihin moninaisiin käytännön parannuksiin, joita kaupungeissa tehtävät pienet muutokset tuottavat. Rakentamalla ilmastoystävällisempiä kaupunkeja teemme niistä myös ihmisille parempia ja viihtyisämpiä. Monet makroilmastoon vaikuttavat toimenpiteet viilentävät myös kaupunkien omaa mikroilmastoa, joka pääsääntöisesti on jo nyt ympäröivää maaseutua lämpimämpi, mikä voi ilmaston lämmetessä tarkoittaa entistä tukalampia kesiä. Kuriositeettina mainittakoon sekin, että tuore Euroopan laajuinen tutkimus tietää kertoa, että monimuotoinen linnusto lisäsi selvästi ihmisten tyytyväisyyttä elämäänsä. Se oli yhtä vahvasti sidoksissa tyytyväisyyteen kuin tulotaso.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Jyväskylän kuntapolitiikkaa, ilmastotoimia ja energiaratkaisuja vuodesta 2016 lähtien seurannut Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri. Hän suhtautuu ilmastonmuutokseen seuraavana olemassaoloamme uhkaavana haasteena, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan paljon reipasta seikkailumieltä ja päättäväistä asennetta.

 

SDP kaupungeissa -pääsivulle