Helsingin maksuton leikkipuistoruokailu ihastuttaa – jo 76 vuotta jatkunut perinne on osa pääkaupungin DNA:ta

Helsinki on tarjonnut lapsille maksuttoman leikkipuistolounaan jokaisena kesäarkipäivänä 76 vuoden ajan. Joillekin ateria tulee taloudellisesti tarpeeseen, toisille se on tapa viettää kesäpäivää ja nähdä kavereita.

 

Lapset lausuvat nurmella runoa kuin yhdestä suusta.

”Aurinko, aurinko hehkuu ja paistaa, hauska on auringon lettuja maistaa.”

Sitten syödään. Tänään auringon letut ovat risottoa, jota Helsingin kaupungin palveluyhtiö Palmia on valmistanut helteisen maanantain lounaaksi kaupungin lapsille Ruoholahdesta Tapulikaupunkiin, yhteensä noin kaksituhatta kiloa. Niistä 35 kiloa on aamupäivällä tuotu tänne Linjan puistoon, Kallion kaupunginosaan.

Pitkänsillan eteläpuolella sijaitsevissa vallan kamareissa suurvaltajohtajat tapaavat epävarmoissa merkeissä. Sillan tällä puolen, vihreässä idyllissä vanhojen työläiskorttelien keskellä, maailma on lounastunnin ajan turvallinen ja oikeudenmukainen: kaikki paikalle tulevat alle 16-vuotiaat lapset saavat ilmaiseksi vatsansa täyteen ruokaa.

Linja on yksi noin kolmestakymmenestä Helsingin leikkipuistosta, jotka tarjoavat lapsille lounaan maanantaista perjantaihin kello 12 koulujen loma-ajan alusta loppuun. Kaupungin kustantama leikkipuistoruokailu aloitettiin 1942 keskellä toista maailmansotaa ja pula-aikaa, jotta lapsilla olisi mahdollisuus edes yhteen lämpimään ateriaan päivässä.  Se on kestänyt maailman myllerrykset ja pitänyt pintansa 76 vuotta.

Lapset jonottavat risottopadalle kahdessa jonossa. Ruoanjakajista katsoen vasemmalla ovat pienet, aikuisten kanssa paikalle tulleet päiväkotilapset ja oikealla koululaiset, joista isoimmat ovat tulleet lounaalle omin päin.

Mikko Juntunen ja hänen viisivuotias lapsensa Aatos asuvat läheisessä Vallilan kaupunginosassa. He ovat Linjassa toista kertaa tänä kesänä. Kohta edessä on kaksi viikkoa koko perheen yhteistä loma-aikaa ja kesäreissu pitkin Suomea. Loman ensimmäisiä päiviä kelpaa odotella täällä ruokaillen ja uiden.

”Tämä on sosiaalinen tilaisuus. Tässä vanhempi myös säästyy ruoanlaiton vaivalta”, Mikko Juntunen toteaa.

Puistoruokailun yhteisöllisyys tuli Juntuselle tutuksi jo hänen omassa lapsuudessaan.

”Meitä oli aina paljon skidejä. Istuttiin alas, laulettiin ja syötiin.”

Aatos lusikoi risottoa suuhunsa hyvillään, vaikkei näköpiiriin vielä ole sattunut tuttuja. Usein heitä täällä on: Aatoksen päiväkoti sijaitsee näillä kulmilla ja leikkipuiston ansiosta päiväkotikavereita tulee nähtyä myös kesällä.

Erityisavustajat Rasmus Hyppönen ja Emilia Lehtinen kirjaavat jokaisen annoksen ylös. Ruokaa tilataan Linjaan noin 2,5 desilitraa syöjää kohden.


Leikkipuistoruokailun ohjelma
on aina noudattanut samaa kaavaa: ensin pieni yhteinen aktiviteetti – täällä runo, muualla vaikkapa leikki tai laulu – ja  sitten ateria.

Kahdeksan vuosikymmenen yhteiskunnalliset muutokset ovat kuitenkin vaikuttaneet leikkipuistoruokailun olemukseen. Sodan aikana ja jälkeen oli nykyistä huomattavasti tavallisempaa, että perheen taloudellinen tilanne pakotti lähettämään lapsen puistolounaalle.

Linjan puistossa ruokailua on ollut puiston perustamisesta, 1970-luvun alusta asti. Vielä muutama vuosi sitten nykyistä useampi tuli syömään maksuttoman lounaan tositarpeesta. Kallio gentrifikoituu eli keskiluokkaistuu vauhdilla, ja nyt alueesta on tullut niin hyvinvoiva, että puistolounaalle tullaan yksinkertaisesti viettämään aikaa.

”Tällä alueella varsinainen ruoan tarve ei enää niin näy, vaan ihmiset tulevat seurustelemaan keskenään. Tämä on tapa viettää kesää – ilmiö on jäänyt elämään”, sanoo Linjan leikkipuiston sosiaaliohjaaja ja tiiminvetäjä Minna Karhu.

Toisaalta vaikka perheellä olisi varaa ruokaan, kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa pois.

”Ja kuka tietää, vaikka mukana olisi myös ekoajattelua: että tänä kesänä ei lennetä muualle vaan jäädään kaupunkiin? Tällaiset virtaukset ovat vahvoilla juuri Kalliossa”, Karhu aprikoi.

Ruokajonon kupeessa leikkipuiston erityisavustajat Rasmus Hyppönen ja Emilia Lehtinen vetävät ruutuvihkoihinsa viivan jokaisen annoksen kohdalla. Kun peltikanisterin luukku noin vartin kestäneen jakelun jälkeen painetaan kiinni, kirjanpidossa on 129 viivaa.

Se on hyvin lähellä ennakoitua 140:ää, jonka mukaan ruokaa tilattiin: risottoa arvioitiin uppoavan ruokailijaa kohden noin kaksi ja puoli desilitraa.

”Perusmäärä on 140 ja arvioinnissa auttaa vuosien kokemus, mutta silti joskus ruoka on loppunut kesken ja joskus sitä jää yli. Kerran ruokaa oli varattu 80:lle, mutta syöjiä tuli 149. Saimme sen riittämään!” Minna Karhu muistelee.

”Määrässä aiheuttavat muutoksia yllättävätkin asiat. Esimerkiksi sinileväkausi tuo puistoon perheitä, joiden lapset uivat uima-altaassa ja samalla syövät lounaan.”

Karhun mukaan Linjaan tullaan naapurikunnista asti: lapset tulevat esimerkiksi viettämään aikaa isovanhempiensa kanssa, kun vanhemmat ovat töissä. Jopa ulkomaiset turistit löytävät toisinaan tiensä maksuttomalle lounaalle.

”Tykkään uida”, ilmoittaa Aleksi, 7. Ennen uintia hän syö muovilautaselta risottoa, vaikka suosikki puistolounaiden joukossa onkin kanakeitto.

Aleksi ja hänen veljensä Aaron, 3,  käyvät puistolounaalla noin kahtena päivänä viikossa. Tavallisesti kohteena on niin ikään uima-altaalla varustettu Tapanilan Kurranummi, joka sijaitsee perheen kodin lähellä. Tällä kertaa Nina-äiti ja lapset ovat kuitenkin tulleet etelämmäs.

Aaron huomaa uima-altaassa pulikoivan ystävänsä ja rientää altaalle. Lounaan ehtii syödä loppuun myöhemminkin – perhe tulee aina puistoon jo ennen ruokailua ja jää viettämään kesäpäivää.

”Kesällä on kiva lähteä ulos. Samalla lapset saavat ruoan ja näkevät kavereitaan”, Nina sanoo.

Hänen mukaansa puistoruokailulla on lapsille painavaa sosiaalista arvoa – he paitsi tapaavat koulu- ja päiväkotikavereitaan, myös luovat uusia kontakteja toisiin lapsiin. Ninalla on siitä omaakin kokemusta: hänen aikuisseuranaan on lapsuudenystävä, jonka kanssa hän kävi leikkipuistolounailla jo vuosikymmeniä sitten.

”Kun olimme lapsia, ruokalistassa oli usein kalapuikkoja. Voisi olla vieläkin”, Nina ehdottaa.

Hän yllättyy, kun kuulee, että perinne on jatkunut vuodesta 1942.

”Niin kauan? Toivottavasti jatkuisi edelleen. En ymmärrä, miksi joku haluaisi tämän lopettaa.”

Harva enää ainakaan sanoo ääneen haluavansa. Lamavuonna 1991 tehtiin lyhyt kokeilu, jossa leikkipuistolounaat olivat maksullisia, ja niiden suosio romahti. Vuonna 2003 Helsingin sosiaalivirasto esitti palvelua lopetettavaksi. Perustelu oli, että ilmaisen ruoan todellinen tarve oli vähentynyt ja toisaalta maksuton arkipäivälounas ei ollut tarvitsijoille riittävä tukitoimenpide.

Sen koommin kukaan ei ole kajonnut lapsiperheiden rakastamaan instituutioon. Nyt 76. kesälleen edennyt palvelu on osa pääkaupungin dna:ta.

Kalliiksi lystiä ei voi väittää: kustannukset ovat alle euron luokkaa per annos, ja annoksia kertyy yhteensä noin 200 000 kesässä. Lisäksi palveluun liittyy imagoetu. Tiettävästi Helsinki on maailman ainoa kaupunki, joka järjestää ilmaisen puistoruokailumahdollisuuden lapsille.

Suomessa kokeiluja ovat tehneet muun muassa Espoo, Järvenpää ja tänäkin kesänä Kerava, mutta vain pääkaupungissa puistoruokailu on ollut pysyvä asia.

”Se on upea helsinkiläisten lasten traditio, joka herättää aina ihastusta ulkomaalaisissa vierailuryhmissä”, sanoo Minna Karhu.

Karhu muistuttaa, että leikkipuistoruokailu on etenkin tietyillä alueilla yhä myös aidosti tarvittu taloudellinen helpotus perheen arkeen.

”Lisäksi se on iso kasvatuksellinen juttu: täällä lapset oppivat pienestä asti syömään erilaisia ruokia yhdessä muiden ihmisten kanssa. Näen tässä pelkästään myönteisiä puolia.”

Leikkipuisto-ohjaaja Merja Aspe leikittää lapsia ja sitten jakaa heille ruokaa. ”Ruoanjakelu on suosikkipuuhaani, koska siinä saa jokaiseen lapseen henkilökohtaisen yhteyden.”


Ilmaista lounasta jaetaan 16-vuotiaille ja sitä nuoremmille lapsille 61:ssä Helsingin puistossa joka arkipäivä kello 12, 3. elokuuta asti. Noin puolet puistoista on kiinni heinäkuun ajan. Kasvisruokapäiviä on joka viikko useita. Mukaan tulee ottaa omat aterimet, lautaset ja juomat. Puistojen aukioloajat Helsingin kaupungin internetsivuilla.