Pohjoismaisten sosialidemokraattisten puolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen puheenjohtajat (SAMAK) pitivät kokouksen Helsingissä keskiviikkona 13.1.2010. Kokouksen puheenjohtajana toimi SDP:n ja SAMAK:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. SAMAK totesi talouskriisin ja erityisesti työttömyyden olevan Pohjoismaiden suurimmat haasteet. Puheenjohtaja Urpilainen esitti Suomen nuorisotyöttömyyden hoitoon nuorten yhteiskuntatakuun laajentamista.
– Nuorten syrjäytymiseen on suhtauduttava vakavasti. Jokaisesta on pidettävä kiinni. Yhteiskuntakuu on laajennettava koskemaan kaikkia alle 30-vuotiaita vastavalmistuneita. Heille on turvattava koulutus-, työharjoittelu- tai työpaikka, Urpilainen vaati.
Yhteisessä kannanotossaan pohjoismaiset demarijohtajat peräsivät aktiivista työvoimapolitiikkaa. Jatkokoulutukseen ja osaamisen kehittämiseen on panostettava voimakkaasti uusien pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Elvytystä on myös edelleen jatkettava.
– Jotkut puhuvat jo exit-strategian tarpeesta elvytyspolitiikassa, mutta meillä ei ole epäilystäkään siitä, että nyt tarvitaan entry-strategia, jotta työttömät pääsevät työmarkkinoille, puheenjohtajat totesivat.
Puheenjohtajat kritisoivat voimakkaasti vallassa olevien porvaripuolueiden veronalennusten varaan rakennettua elvytyspolitiikkaa ja huomauttivat, että Pohjoismaissakin on esitetty parempia vaihtoehtoja.
– Porvarillinen politiikka ei paranna talouden tilaa, vaan sillä pahennetaan entisestään yhteisen julkisen talouden kriisiä. Tuloksena ei synny uusia työpaikkoja, vaan mittava julkinen velka ja kasvavia ongelmia yhteisten hyvinvointipalveluidemme laadun kanssa. Norjan sosialidemokraattijohtoinen hallitus on valinnut mittavien julkisten investointien sekä maltillisten ja tavoitteellisten veronalennusten tien. Työttömyyden kasvu on jäänyt muita Pohjoismaita vähäisemmäksi.
Kööpenhaminan ilmastokokousta puheenjohtajat pitivät vain osittain onnistuneena. SAMAK:n mukaan nyt on ryhdyttävä poikkeuksellisiin toimiin, jotta saavutetaan sopu juridisesti velvoittavista päästötavoitteista. Yhteisymmärrys lämpötilan nousun rajoittamisesta kahteen asteeseen sekä rikkaiden maiden selkiytynyt rahoitusvastuu ovat hyviä lähtökohtia.
– Kaikkien maiden on suostuttava omien ilmastotoimiensa tarkastuksiin. Tätä poliittista työtä on tehtävä kansainvälisillä areenoilla. Samalla meidän on vahvistettava ilmastotyötämme kotikentällämme. Pohjoismaiden on jatkettava entistä tarmokkaammin kansantalouksiemme kehittämisessä ympäristöystävällisempään suuntaan. Kaikkialla Pohjolassa työntekijät ja elinkeinoelämä voivat yhdessä kiinnittää enemmän huomiota energian säästämiseen ja ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.