Tuppurainen: Turvakotikysymyksessä pitää yhä ”kumminkin käyttää puheenvuoroa”

Ajankohtaista 14:24

Tytti Tuppurainen

Miina Sillanpään, maamme ensimmäisen naisministerin ja ensi- ja turvakotien perustajan aloittama työ ei vielä ole päätöksessä, muistuttaa kansanedustaja, Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen.

– Esimerkiksi turvakotipaikkoja kaivataan kipeästi lisää. Suomi on ratifioinut perheväkivaltaa ehkäisevän Istanbulin sopimuksen, mutta sen vaatimat toimet ovat yhä puolitiessä. Sosialidemokraatit ovat jo aikaisemmin vaatineet, että hallitus varaa riittävät rahat Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon kokonaisuudessaan sekä lisää rahaa ensi- ja turvakotien riittävän toiminnan varmistamiseksi.

– ”Minä kumminkin käytän puheenvuoroa”, lausui maamme 19 ensimmäisen naisen joukossa eduskuntaan valittu Miina Sillanpää puolustaessaan oikeuttaan puhua aviottomien äitien ja lasten asemasta mieskollegan halutessa siirtyä ”muihin, ehkä tärkeämpiin asioihin”. Miinan hengessä toistan nyt tämän sosialidemokraattien vaatimuksen ensi- ja turvakotien riittävään rahoitukseen naisten ja lasten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Aikooko hallitus ryhtyä asiassa toimeen?

Vuosi 1906 oli kansanvallan käännekohta. Suomi laati ensimmäisenä maailmassa valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain, jossa säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja sen mukainen vaalikelpoisuus.

Yleinen äänioikeus tarkoitti sitä, että poliittiset oikeudet annettiin kaikille, niin naisille kuin säätyihin kuulumattomille miehillekin.

Yhtäläinen tarkoitti sitä, että jokaisen ääni oli samanarvoinen. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui, kun myös köyhälistö sai äänen. Pohja maamme tasa-arvolle ja demokratialle valettiin.

– 110 vuotta yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta antaa aihetta juhlaan. Se velvoittaa jatkamaan tasa-arvotyötä. Miina Sillanpään syntymästä tulee tänä vuonna 150 vuotta. Mistä Miina nyt käyttäisi puheenvuoroa? Meidän aikanamme heitä, jotka puhuvat maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden puolesta, koetetaan vihapuhein hiljentää. Emme kumminkaan saa vaieta, vaan monikulttuurisuuden ja täältä turvaa etsivien hädänalaisten auttamisen puolesta on puhuttava.