Timo Harakan vappupuhe

Vappu 12:34

Timo Harakka

Vappupuhe Hyvinkäällä ja Järvenpäässä 1.5.2017

Timo Harakka, kansanedustaja (Sdp)

 

Hyvät ihmiset, toverit ja ystävät!

Suomi täyttää sata vuotta, ja juhlavuoden teema on ”Yhdessä”. Suomen suurin vahvuus kiteytyy hyvin tuohon yhteen ainoaan sanaan.

Vuosina laskettuna itsenäisyytemme matka ei ole kovin pitkä verrattuna useimpiin Euroopan kansakuntiin, mutta ihmiselämän muutoksella mitattuna se on valtavan nopea ja mullistava. Vain neljän sukupolven aikana me suomalaiset olemme harpanneet savupirteistä digiaikaan, ankaran luonnon armoilta hyvinvointiyhteiskuntaan. Yksi maailman köyhimmistä kolkista kuuluu nyt maailman rikkaimpiin maihin – ja vaikka se meiltä tahtoo usein unohtua – myöskin onnellisimpiin.

Mikä on menestyksen suuri salaisuus? Se on luottamus. Yhteishenki, joka edellyttää luottamusta toiseen ja tuntemattomaan. Yhteiskunta, joka rakentaa tuota luottamusta niiden välille, jotka ajattelevat eri tavoin ja edustavat vastakkaisia päämääriä. Sen rakentaminen kestää vuosikymmeniä, mutta montako vuotta kestää sen purkaminen?

Luottamus ei synny itsestään, vaan se on työn ja tahdon tulos. Se on isänmaamme ensimmäisen vuosisadan suurin saavutus. Kaikki muu on seurausta siitä, luottamuksen hyviä hedelmiä.

Luottamus on karkaistu kovassa tulessa, kahdessa sodassa, kansalaissodassa ja maailmansodassa. Siitä kertoo esimerkki omalta kotiseudultani. Talvi- ja jatkosodan aikana samassa keskisuomalaisten joukko-osastossa, JR 50:ssä, palvelivat Päiviö Hetemäki ja Niilo Hämäläinen. Kun he sitten vuosikymmeniä myöhemmin kohtasivat neuvottelupöydässä, toinen työnantajien ja toinen työntekijöiden edustajana, he olivat silloinkin samalla puolella, Suomen puolella.

Mutta kysyn vielä kerran. Tiedämme, että luottamus on rakennettu itsenäisen Suomen sadassa vuodessa. Mutta miten kauan kestää, että luottamus voidaan romuttaa?

Toivon, että se ei sentään onnistu neljässä vuodessa. Vaikka yritys on ollut armoton.

Halpuuttamisen sijaan osaaminen

Niin sanottu kilpailukykysopimus on ollut monelle suomalaiselle katkera pala, ja erityisesti palvelualan naiset ovat kokeneet sen aivan ymmärrettävästi epäoikeudenmukaisena. Millä tavalla sairaanhoitajalta varastetut lomapäivät lisäävät Suomen viennin arvoa? Millä tavalla tarjoilijan alennettu tuntipalkka tuo uusia työpaikkoja yhtään mihinkään?

Näihin kysymyksiin ei ole saatu vastauksia, koska niitä ei ole. Hallitus käytti koko alkutaipaleensa vain luodakseen luottamuspulaa, kylvääkseen riitaa ja vastakkainasettelua. Ensi syksynä näemme, ovatko haavat yhtään umpeutuneet. Pahoin pelkään, että kiky-sopimuksesta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kustannusten osuus kilpailukyvystä on Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan noin neljännes. Siis kolme neljäsosaa Suomen menestyksestä syntyy ihan muusta, osaamisen tuomasta tuottavuudesta, jonka hallitus on kiky-pakkomielteessään lyönyt täysin laimin. Tai mikä vielä pahempaa: leikannut koulutuksesta, tutkimuksesta ja tuotekehityksestä.

Työn hinnan halpuuttaminen ei johda mihinkään. Suomi ei koskaan pärjää kilpailussa halpatyömaiden kanssa. On noloa, että tämän tosiseikan toteamiseen tarvittiin ulkomaalainen. Kun Turun telakan johtajalta Jan Meyerilta kysyttiin, miksi telakka saa jatkuvasti suuria tilauksia, hän vastasi yksinkertaisesti näin: ”Koska emme voi olla halvin, meidän on oltava paras.”

Koska emme voi olla halvin, meidän on oltava paras. Tämän täytyy olla Suomen seuraavan hallituksen tunnuslause.

Näennäinen kilpailukyvyn kohentaminen oli pelkkä sumuverho, jolla oikeistohallitus teki miljardiluokan tulonsiirron veronmaksajilta yksityisille firmoille. Samaa kaverikapitalismia edustaa kolme verolakia, joille annoin lempinimeksi Kolme iloista rosvoa. Ne ovat apteekkarivähennys, perintö- ja lahjaveron alennus sekä metsälahjavähennys, joilla siirretään lähes 200 miljoonaa euroa hyvien palveluiden rahoituksesta ennestään hyvätuloisten taskuihin.

Suomalaisten erityinen vahvuus on yhteishenki, se luottamus josta äsken puhuin. Jokainen meistä on valmis tinkimään omasta edustaan, jos toinen tarvitsee enemmän. Me työssäkäyvät olemme siirtäneet omaa eläkeikäämme – itselläni se siirtyi kaksi vuotta myöhemmäksi – jotta hyvinvointipalvelut säilyvät myös omille lapsillemme ja lastenlapsille. Samoin tämän päivän työeläkeläiset ovat tulleet tulevia polvia vastaan. Kun nyt itsenäisyyden juhlavuonna kysymme, mitä on suomalaisuus, niin juuri sitähän se suomalaisuus juuri on: sukupolvien silta vaikeuksien yli, yhteinen luottamus parempaan huomiseen, huolenpito kaverista ja vähän kaukaisemmastakin kaverista, pitempään maassa olleesta ja äskettäin tulleesta suomalaisesta. Tällä reseptillä pärjätään seuraavatkin sata vuotta.

Mutta tätä yhteishenkeä ja suomalaisten uhrautuvaa mielenlaatua voi myös käyttää väärin. Se on vaarallista, sillä me olemme jo nähneet maailmalla, mitä tapahtuu, kun kansalaiset kokevat, että eliitti ajaa vain omia etujaan ja tavalliselta työssäkäyvältä väeltä otetaan koko ajan pois. Kun rahat katoavat kaverikapitalismiin samalla kun julkisia palveluita leikataan julmasti, niin taistelu vähenevistä mahdollisuuksista suosii populismia ja muukalaisvihaa. Perinteinen työväenliike on myös joutunut saman suuttumuksen kohteeksi, kun meidänkään ei katsota pystyvän tätä kurjistumista vastaan taistelemaan.

Vähävaraisetkin suomalaiset ovat olleet valmiit tinkimään, kun he ovat luulleet, että leikatuilla rahoilla parannetaan julkista taloutta ja lopetetaan velkaantuminen. Pettymys on suuri, kun alijäämä vain kasvaa ja velkaantuminen lisääntyy. Mihin ne miljardit katoavat? Suomalaisen elämänmuodon suuri vahvuus on nyt vaakalaudalla: keskinäinen luottamus ja yhteiseksi koettu kohtalo. Tämän Juha Sipilä, Petteri Orpo ja Timo Soini ovat ehdoin tahdoin tärvelleet. Seuraavan hallituksen suuri ja ehkä ainoa tehtävä on korjata vahinko.

Seuraava hallitus lopettaa Suomen yksityistämisen ja tekee Suomesta jälleen yhteisen Suomen.

Heikko hallitus lopetti puolitiehen

Hyvät ystävät,

Hallitus piti puoliväliriihen, jota se mainosti kovasti. Lupaus oli, että hallitus kertoo suurista uudistuksista, joilla se parantaa työllisyyttä, korjaa sosiaaliturvaa ja tasapainottaa julkisen talouden. Mikä oli lopputulos?

”Heikko hallitus toivoo kasvun korjaavan julkisen talouden, mutta se ei riitä – kehysriihessä jaettiin lahjoja ja heitettiin velkatavoitteet romukoppaan.”

Tämä ei ollut minun analyysini, vaan Helsingin Sanomien otsikko 26. huhtikuuta.

Hallituksen puoliväliriihi osoitti, että Sipilä, Orpo ja Soini ovat syöneet eväänsä jo alkumatkalla. Se muistuttaa meidän perheen autoretkiä, jossa 4- ja 7-vuotiaat kyselevät takapenkiltä joko ollaan perillä, kun ollaan vasta puolimatkassa. Vastuullisen kuskin tehtävä on kuljettaa auto perille asti. Sipilä on sen sijaan pysäyttänyt Suomen ja hypännyt ratista pois. Heikko hallitus lopetti hommat puolitiehen.

Hallitus teki riihessä kovasti päätöksiä. Mutta ne päätökset on tehty seuraavalle hallitukselle.

Sipilä, Orpo ja Soini ovat luvanneet vuosi vuoden perään, että velaksi eläminen Suomessa loppuu. Niinpä hallitus on päättänyt, että velkaantuminen taittuu – seuraavan hallituksen aikana.

Sipilä, Orpo ja Soini ovat leikanneet luuhun asti koulutuksesta, tutkimuksesta ja tuotekehittelystä. Vahingon korjaaminen jää seuraavalle hallitukselle.

Sipilä, Orpo ja Soini lupasivat leikata vahingollisia yritystukiaisia 200 miljoonalla eurolla. Sitten he huomasivat, että nämä tukiaiset menevät hallituksen omille kavereille. Niinpä nämä tuhlatut rahat löytävät parempaa käyttöä köyhien, työttömien, opiskelijoiden ja ikäihmisten tukemisessa vasta seuraavan hallituksen aikana.

Sipilä, Orpo ja Soini tavoittelevat työllisyysasteen nostoa 72 prosenttiin. Se ei onnistu tämän hallituksen leikkauksilla, työllisyydestä huolehtiminen jää seuraavalle hallitukselle.

Sipilä, Orpo ja Soini eivät pystyneet uudistamaan perhevapaita, jotta jokainen lapsi saisi parhaan mahdollisuuden pärjätä elämässä ja jokainen nainen paremman mahdollisuuden palkkatasa-arvoon ja aikanaan myös eläketasa-arvoon. Tämä työ jää seuraavalle hallitukselle.

En edes puhu sotesta. Ainoa viestini Sipilälle, Orpolle ja Soinille on, että koettakaa olla tekemättä peruuttamatonta vahinkoa. Sillä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, joka aidosti pienentää terveyseroja, supistaa kustannuksia ja takaa korkeatasoisen hoidon, jää seuraavalle hallitukselle, seuraavan hallituksen korjattavaksi. Kaikki uudistukset jäävät tältä hallitukselta tekemättä. Kaikki jää kesken.

Hyvät ystävät, mitä siis Suomi tarvitsee tässä ja nyt?

Suomi tarvitsee jo nyt seuraavan hallituksen!

Meillä ei ole aikaa odottaa kahta vuotta, että entistä useampi ministeri pyörittelee peukaloitaan ja hallituspuolueet jakelevat epätoivoisesti vaalikarkkeja. Suomalaiset nuoret, jotka eivät löydä paikkaansa koulussa tai työssä, eivät voi odottaa. Jokainen kuukausi vie heitä yhä kauemmas syrjään. Me emme voi hukata heitä.

Meillä ei ole aikaa odottaa, että työttömille etsitään työpaikkoja, että pienipalkkaiset työt lyövät paremmin leiville, että pitkäaikaistyöttömistä pidetään oikeasti huolta.

Meillä ei ole aikaa odottaa, että osaamiseen pohjautuva kasvu ja laadun kilpailukyky palautetaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Jo tänään tarvitaan uskoa ja uskallusta, näkyä ja näkemystä. Hyvät ystävät, meidän täytyy alkaa töihin!

Äijäporukka kääntää selän EU:lle

Hallitus on sekaisin kuin vappusää, ei tiedä mistä tuulee ja mitä sataa milloinkin. Parhaiten sitä kuvaa sekoilu ministereiden lukumäärästä. Kaksi vuotta olemme oppositiosta vedonneet paremman lainvalmistelun puolesta. Oikeusoppineet ovat todistaneet, että koskaan ei ole tehty näin hätäisiä ja hutiloituja hallituksen esityksiä, joista sitten moni on jouduttu syystä tai toisesta vetämään takaisin. Olemme vedonneet, että hallituksessa pitäisi olla riittävä määrä ministereitä, jotka voisivat valvoa tai edes yrittää pysyä perillä lainsäädännöstä. Mutta pääministerillä oli yritysmaailmasta pakkomielteensä, jonka takia hän ei millään suostunut nimittämään riittävää määrää ministereitä.

Tuuli kääntyi yht´äkkiä, kun Timo Soinin manttelinperijälle piti löytää paikka hallituksesta. Niinpä Sampo Terholle järkättiin vastoin mitään järjellistä syytä kulttuuri- ja Eurooppa-ministerin salkku ja kaupan päälle peräti kahdelle muullekin miehelle tehtävät, joihin vielä ihan äsken ei ollut mitään tarvetta. Tällainen suhmurointi olisi pelkästään naurettavaa, ellei se osoittaisi myös kyvyttömyyttä hyvään hallintoon ja päätöksentekoon, jota Suomen tulevaisuus välttämättä tarvitsee.

Sipilän hallitus on impivaaralainen äijäporukka, jossa on kaksin verroin miehiä naisiin verrattuna. Miehet voivat ähistä keskenään lauteilla samalla kun emännät keittelevät saunojille kahvia. Hallitus ei todellakaan ole kuva tasa-arvon mallimaasta maailmalle, mutta toisaalta se itse vähät välittää Suomen maineesta edes satavuotisjuhlana. Äijäporukan mielestä muu maailma ei muka vaikuta meidän elämäämme, muuta maailmaa ei oikeastaan ole olemassa.

Sipilän hallitus, jossa EU-politiikka on luovutettu EU-vastaisille voimille, on yhä selvemmin osa Euroopan ongelmaa kuin osa ratkaisua. 1990-luvulta asti Suomi on ollut rakentava voima, jota Brysselissä on kuunneltu, kokoaan suurempi tekijä EU:ssa. Mutta ei enää. Kaikki tietävät, että EU-ministerimme aikoo esittää jo ensi vuonna Suomen eroamista Euroopan unionista, jotta hänen hukkuva puolueensa voisi takertua seuraavissa vaaleissa edes johonkin oljenkorteen. Se on tuhoisaa politiikkaa niin Euroopalle kuin varsinkin Suomelle.

Mutta rakkaat ihmiset, hyvät toverit,

Meidän on oltava se tulevaisuus. Meidän on uskottava parempaan huomiseen niin Suomelle, Euroopalle kuin koko maailmalle. Esitän näin lopuksi kolme plus yksi askelta tulevaisuuteen.

Kolme plus yksi askelta tulevaisuuteen

Näin vappuna työläisten ja opiskelijoiden asia on yhteinen. Osaajien on saatava työtä, työntekijöiden täytyy osata. Työn halpuuttajien ja koulutuksen halveksujien aika on nyt ohi. Nimittäin leikkaukset Suomen tulevaisuudesta ovat olleet erityisen vahingollisia. Ammatillisen koulutuksen supistukset ovat vaarantaneet alueellisen tasa-arvon – se on melkoinen suoritus nimenomaan keskustapuolueelta. Tekesin leikkauksia lievennettiin vain silmänlumeeksi: tällä hallituskaudella innovaatioiden tukea heikennetään yhteensä puolella miljardilla eurolla.

Tämä kurssi täytyy kääntää täysin ympäri. Olen esittänyt, että seuraava hallitus sitoutuu oppimismiljardiin. Osaamisperusteinen kasvu edellyttää hallituskaudessa miljardin euron satsauksen niin varhaiskasvatukseen kuin korkeakoulutukseen, niin perustutkimukseen kuin yritysten innovaatiotukeen.

Seuraava hallitus ei enää jätä meitä jälkeen kilpailijamaistamme, jotka satsaavat osaamiseen ja laatuun koko ajan enemmän. Seuraava hallitus tekee kaikkensa kääntääkseen tuottavuuden vihdoin kasvuun. Kymmenen vuotta sitten korkean teknologian osuus Suomen viennistä oli 20 prosentin luokkaa, tänään enää seitsemän prosenttia. Ja siitä suuri osa tehdään täällä Hyvinkäällä, mutta nyt muunkin Suomen on päästävä kyytiin.

Seuraava hallitus on osaamisen hallitus.

Toisekseen on tärkeä huomata, että myös uuden teollistamisen aika on nyt. Biotalous on mukava asia, mutta sitä ei voi viedä ulkomaille. Nimittäin Saudi-Arabiassa ei kasva puita. Suomen tulevaisuus ei ole biotaloudessa, vaan yhä tehokkaammissa ja säästäväisemmissä teollisissa ratkaisuissa, kiertotaloudessa.

Uusiutuva teollisuus ja kiertotalous tulevat olemaan Suomen tulevaisuuden valtteja. Älykkäät energiaratkaisut, ympäristöä säästävät tuotteet ja palvelut, materiaalin minimointi ja mahdollisimman täydellinen jätteetön kierto paitsi tehostavat omaa tuotantoa, luovat myös ratkaisuja maailmalle, planeetan pelastamiseksi.

Yhden jäte on toisen raaka-aine. Kiertotaloudella on hieno eettinen periaate: se tekee ongelmista ratkaisuja. Se on mullistava mahdollisuus Suomelle. Sitran laskelmien mukaan kiertotalous voi lisätä Suomen kansantuotetta jopa kaksi miljardia euroa vuodessa ja luoda 70 000 uutta työpaikkaa.

Kolmas tekijä, joka jo tulikin esiin, on ympäristö. Uusiutuva tuotanto tarvitsee uusiutuvaa energiaa, ja se pitää varastoida – vaikkapa Pohjoismaiden suurimpaan akkuun, joka juuri aloitti toimintansa Järvenpäässä. Se on askel kohti aurinkotaloutta, päästötöntä liikennettä ja fiksuja asumisen ratkaisuja.

Luontoa ei valmisteta enää, joten sitä on varjeltava. Haluamme, että myös tulevaisuuden suomalaiset pääsevät vaeltamaan aarniometsissä, kiipeilemään kallioilla ja kalastamaan koskissa.

Siinä kolme tulevaisuuden askelta: oppiva Suomi, uusiutuva Suomi, hiiletön Suomi. Ja mikä oli se plus yksi?

Valitsimme äsken kuntavaaleissa päättäjiksi suuren joukon uuden sukupolven edustajia. Nyt puolueiden on annettava nuorille myös vastuuta ja luottamusta. Se on pitkän tähtäimen investointi, kuten Vantaalla vuonna 2008, jossa valtuuston puheenjohtajaksi valittiin 26-vuotias Antti Lindtman ja Tampereella, jolloin johtoon nousi yhtä lailla nuori Sanna Marin. 2020-luvun Suomea johtakoot tulevaisuuden tekijät, vaikeuksista mahdollisuuksiin, toivottomuudesta toivoon ja eilisen räntäsateesta huomispäivän aurinkoon.

Kohti parempaa tulevaisuutta, arvoisa juhlaväki! Valoa kohti! Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille iloista ja valoisaa vappua!