Talousvaliokunnan oppositioedustajat sotesta: Asiakkaita pompotellaan ja säästötavoitteet jäävät ilmaan
Talousvaliokunnan jäsenet Lauri Ihalainen (sd.), Johanna Ojala-Niemelä (sd.), Ville Skinnari (sd.), Antero Vartia (vihr.) ja Hanna Sarkkinen (vas.) toteavat tänään valiokunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle annettuun lausuntoon jättämässään eriävässä mielipiteessä, ettei hallituksen sote-malli ratkaise sote-uudistukselle alun perin asetettuja tavoitteita. Päinvastoin. Kansalaisten hyvinvoinnin ja järjestelmän kokonaistaloudellisuuden sijaan on edetty markkinat ja sote-yritysten intressit edellä.
sote-esitys sisältää merkittäviä taloudellisia riskejä. Mikään valiokunnan kuulemissa asiantuntijalausunnoissa ei viittaa siihen, että kokonaiskustannusten kasvun osalta tavoiteltu kolmen miljardin euron säästö voisi realistisesti toteutua. Päinvastoin kustannukset saattavat kasvaa odotettua suuremmiksi. On erittäin suuri riski, että pian ollaan valintatilanteessa: on valittava maakuntien sote-määrärahojen kasvattamisen, palveluiden laadusta ja kattavuudesta tinkimisen ja palvelumaksujen korottamisen välillä.
Hallituksen korostama valinnanvapaus ei toteudu kaikille suomalaisille. Hallituksen kaavailema valinnanvapaus edellyttää toimivaa markkinakilpailua. Jotta se toteutuisi, eri alueilla pitäisi olla riittävä määrä palveluntuottajia ja kilpailuolosuhteiden pitäisi olla tasavertaiset. Katsomme, että ehdotetut toimet eivät riitä takaamaan monipuolisen ja aidon kilpailutilanteen ja palvelutarjonnan syntymistä. Erityiseksi ongelmaksi hallituksen esityksessä muodostuvat haja-asutusalueet, joissa asuu merkittävä osa väestöstä.
Esitys avaa ovet sote-jättien kermankuorinnalle. Palveluntuottajalla on sekä kannustin että kyky valita saman kapitaation tuovista asiakkaista ne, joiden kustannukset ovat keskimääräistä alhaisempia. Yksityisellä sote-keskuksella on intressi valita potilaita, jotka ovat samaan aikaan työterveyspalveluiden piirissä. Näin sote-keskus voi rahastaa samasta ihmisestä kahdesta paikasta, maakunnalta ja työnantajalta. Sote-keskuksilla on myös kannuste lähettää potilaita erikoissairaanhoitoon ja siirtää sitä kautta kustannukset maakunnan erikoissairaanhoitoon. Tätä valikointia ja kermankuorintaa on vaikea rahoitusmalleilla estää.
Hallituksen sote-malli heikentää sosiaali- ja terveyspalveluiden välistä yhteistyötä ja saumattomia palveluketjuja. Jos potilas tarvitsee sosiaalityön palveluita tai erikoissairaanhoitoa, on hänen siirryttävä maakunnan liikelaitokseen, jossa sitten palvelutarpeesta riippuen voi vielä saada asiakassetelin, jota varten pitää vielä siirtyä seuraavalla palveluntuottajalle. Asiakkaiden pompottelu jonosta ja palveluntarjoajalta toiseen lisääntyisi.
Ongelmia on myös järjestelmän läpinäkyvyydessä. Hallituksen esitys ei edelleenkään velvoita sote- yrityksiä julkistamaan kaikkia sellaisia tietoja, joiden pohjalta on mahdollista arvioida yritysten veronmaksun oikeudenmukaisuutta ja verosuunnittelun laajuutta. Maakohtaisen raportoinnin velvoitetta tulisi täydentää niin, että ilmoitettavien tietojen listaan lisättäisiin esimerkiksi tulot, voitto tai tappio ennen veroja, oman pääoman kirjanpidollinen arvo sekä työntekijöiden ja ammatinharjoittajien määrä.
Monen EU-valtiosääntöoikeuden asiantuntijan mukaan Suomen pitäisi ennakoivan oikeusvarmuuden kannalta notifioida valinnanvapausmallinsa komissiolle. On hyvin todennäköistä, että hallituksen esittämien muutosten myötä Suomen järjestelmä olisi ainakin osittain EU:n valtiontukisääntelyn piirissä. Tämän myös valtioneuvosto itse toteaa esityksessään, mutta katsoo siitä huolimatta, ettei notifiointi ole perusteltua. Pahimmassa tapauksessa Suomen järjestelmää jouduttaisiin muuttamaan oleellisesti jälkikäteen, mikäli olisi työlästä, kallista ja aikaa vievää.
Esitetty valinnanvapausmalli tuottaa vakavia riskejä julkiselle taloudelle ja palvelujärjestelmälle. Katsomme, että vaikka sote-uudistusta tarvitaan, niin esitetyssä muodossaan sitä ei voida hyväksyä.
