Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro käsiteltäessä liikuntapoliittista selontekoa

Arvoisa puhemies,

Liikuntapoliittinen selonteko on hyvä keskustelunavaus suomalaisen liikuntapolitiikan kehittämiseksi, mutta siitä puuttuu kokonaisvaltainen näkemys ja tahtotila hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Selonteko olisi voinut olla yhteiskunnallisesti monipuolisempi. Siinä ei vastata selkeästi siihen, millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tulevaisuusnäkemykseen urheilu ja liikunta kytketään yli perinteisten rajojen, eli miten liikunnan, hyvinvoinnin ja terveyssektorin välistä yhteistyötä todella luodaan.

Mikä on tai pitäisi olla valtion rooli liikunta- ja urheilukulttuurin kehityksessä? Ja ehkä vielä laajemmin, mikä on urheilun ja liikunnan toimintaympäristö ja liikuntapaikkarakentamisen visio tulevaisuuden Suomessa?

Valitettavasti selonteosta puuttuu sellainen konkretia, millä siihen kootut tavoitteet ja ideat saataisiin toteutettua. Näyttö liikkumattomuuden terveydelle aiheuttamista miljardikustannuksista on ollut tiedossa pitkään, mutta jos ei ole esityksiä siitä, miten yhteistyötä terveys- ja liikunta-alalla saadaan aikaiseksi, silloin selonteon merkitys jaa varsin vähäiseksi.

Liikuntaa pidetään yleislääkkeenä, mutta sitä se ei ole. Se ei paranna tai ehkäise kaikkia sairauksia varsinkaan ohjeella LIIKU. Kokonaisvaltainen elämäntaparemontti vaatii muutakin: riittävää palautumista fyysisestä ja henkisestä kuormituksesta ja oikean ravinnon, jonka merkitys nousee todella korkealle. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät voi tai halua liikkua.

Yhteistyöstä puhutaan, mutta se ei toimi. Liikuntaväen ja terveysväen pitää yhdistää voimansa, jotta saamme toivottuja tuloksia. Päijät-Hämeessä tavoitteena on ensimmäisenä Suomessa tuoda SOTE – palveluiden etulinjaan liikuntaneuvonnan lisäksi yhden luukun periaatteella myös muut ammattilaiset osaksi perinteistä avoterveydenhuoltoa. Eli oikeat täsmälääkkeet oikeaan tarpeeseen. Se on oikea tulevaisuusinvestointi ja parasta SOTE:n täsmäuudistamista ilman, että koko järjestelmää tarvitsee uudelleen kirjoittaa tai perustuslainmukaisuutta punnita.   

Arvoisa puhemies,

Liikunnan pitää olla osa elinkeinopolitiikkaa, matkailua ja luovien alojen kehittämistä. Meidän pitää osata tehdä liikunnasta liiketoimintaa ja turvata liikunnanalan ammattilaisten toimeentulo. Nyt liian moni liikunnan ammattilainen tekee työtä lähes köyhyysrajoilla. Liikunnan elinkeinon harjoittamista vaikeuttaa myös se, että palveluihin sovelletaan kahta eri ALV kantaa, mikä johtaa ongelmatilanteisiin. 

Olisin kaivannut selonteossa laajempaa näkemystä siitä, mitä liikuntakenttä oikeasti on. Kun puhutaan yhteiskunnasta, puhutaan usein valtiosta ja niin tässäkin selonteossa – urheilu ja liikunta näyttävät määräytyvän suhteessa valtioon. Kuitenkin valtion liikuntabudjetti on noin 150 miljoonaa euroa, kun kunnissa koko kakku on noin 800 miljoonaa euroa.

Koko urheilu- ja liikuntakulttuuri on elinkeinona mitattuna noin 6 miljardia euroa. Se on isompi summa kuin maatalous.

Liikunnan ja urheilun merkitys on siten paljon muutakin kuin vain valtion liikuntabudjetti. Se on merkittävä työllistäjä ja siitä syntyy verotuloja. Kansanterveyden ohella urheilu ja liikunta ovat myös kansantaloutta.

Kuntoliikunnassa ihmiset liikkuvat enemmän liikuntayrityksissä kuin seuroissa ja ylipäätään ihmiset liikkuvat enemmän seurojen ulkopuolella kuin seuroissa. Kansanterveydellisestikin Olympiakomitean painoarvo on suurempi kuin sen pitäisi.

Arvoisa puhemies,

Liikuntapoliittista selontekoa vaivaa sama asia kuin tämän hallituksen kaikkia kehittämissuunnitelmia ja niiden toteutusta. Asioita kehitetään ilman riittävää rahoitusta. Nytkin kunnilta tosiasiallisesti leikataan rahoitusta, mikä vaikuttaa myös liikunnan rahoitukseen.

Konkreettinen esimerkki SDP:n kokonaisvaltaisesta ajattelusta on vaihtoehtobudjetissamme esitetty suomalainen Islannin malli: haluamme tuoda harrastukset osaksi koulupäivää, mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle harrastamisen ja perheille lisää yhteistä aikaa. Olemme tähän kokonaisuuteen ja sen pilotteihin ohjanneet vaihtoehtobudjetissamme 50 miljoonaa euroa.

Tulevan hallituksen ja eduskunnan pitää ottaa vahvempaa roolia liikunta- ja urheilupolitiikan kokonaisuudesta ja nähdä koko metsä, ei vain puita.

Pitää olla yhteinen näkemys ja yhteiset tavoitteet. Tätä vastuuta ei voi enää ulkoistaa kenellekään muulle.