Sosialidemokraattien ryhmäpuhe keskustelussa eurooppalaisesta vakauttamispaketista

Ajankohtaista 08:57

Pääministerin eurooppalaista vakauspakettia koskevasta ilmoituksesta ja
lisäbudjetista käytävä keskustelu. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 12.5.2010.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja

Euroopan yhteinen valuutan euron käyttöönotto on ollut merkittävämpiä ja myönteisimpiä virstanpylväitä Euroopan yhdentymisen kehityksessä. Se oli tärkeä edistysaskel, joka on alusta alkaen euroalueeseen liittyneelle Suomelle merkinnyt vakautta ja mahdollisuutta nauttia muiden vakaiden maiden tavoin Euroopan alhaisimmista koroista.

Sosialidemokraatit korostavat, että eurooppalaisen rakennustyön on kuitenkin menestyäkseen aina perustuttava demokraattisesti sovittuihin yhteisiin sääntöihin, joita oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti valvotaan ja sovelletaan samalla tavoin kaikissa maissa ja kaikissa tilanteissa. Ilman sitä ei saavuteta sellaista keskinäistä luottamusta ja solidaarisuutta, johon Eurooppa-projekti perustuu. Se että näin ei ole ollut on Euroopan rahoitusjärjestelmää ravisuttavan kriisin perimmäinen syy.

Viime viikonvaihteessa ajauduttiin tilanteeseen, jossa markkinavoimien spekulaatio ja epäluottamus olisivat voineet kaataa koko euroalueen ja katkaista Euroopan talouden nyt orastavan nousun heti alkuunsa. Nopeat ja riittävän vakuuttavat toimet olivat tarpeen ja on annettava täysi tunnustus sunnuntaiyönä päätetylle massiiviselle vakauspaketille, joka ainakin toistaiseksi näyttää palauttaneen yleisen luottamuksen euroon ja pysyttäneen rahoitusmarkkinakriisin syvenemisen. Oleellista paketissa on, että se on riittävän suuri vakuuttamaan markkinavoimat siitä, että kaikki potentiaaliset kriisivaltiot pysyvät sitoumustensa takana.

Näin se parhaassa tapauksessa on sellaisenaan riittävän ennaltaehkäisevä yhteinen sitoumus, jolloin sitä ei koskaan tarvitse ottaa käyttöön. Sitoumus on saanut voimaa ja uskottavuutta siitä, että myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF on 250 mrd eurolla mukana, samoin kuin Euroopan Keskuspankki, joka on tehnyt sen ratkaisun, että se vastaisuudessa voi ottaa salkkuunsa myös euromaiden valtiollisia velkasitoumuksia.

Sosialidemokraatit arvioivat tätä nyt nopeasti kriisitunnelmissa koottua pakettia sen merkityksen tunnustaen. Tämä ei silti voi tarkoittaa sitä, että eduskunta antaisi avoimen valtakirjan sen täytäntöön viemiselle ilman, että jokaista askelta ja tänne tulevaa hallituksen esitystä arvioidaan huolellisesti niiden toimivuuden ja hyväksyttävyyden kannalta.

Nyt hyväksytyn ratkaisun kestävyys riippuu ratkaisevasti siitä, miten vakuuttavasti pahiten velkaantuneiden ja alijäämätaloudessa elävien euro-maiden uudistus- ja vakautusohjelmia viedään täytäntöön. Vaikka toimenpiteiden perustana on lähinnä luonnonkatastrofien varalta kirjoitettu EU:n taloudellista tukea tällaisen kohteeksi tai muulla tavoin omaa syytään vaikeuksiin joutuneelle maalle lupaava artikla 122, on kyse kuitenkin itse leväperäisesti talouttaan hoitaneiden maiden tukemisesta ehdolla, että ne sitoutuvat tarvittaviin tervehdyttämisohjelmiin.

Tästä on yksiselitteisesti kyse kriisin laukaisseen Kreikan osalta, jossa kestämätöntä taloudenpitoa on kaiken lisäksi jatkettu väärennetyillä tiedoilla. Oikeusvaltiossa tästä tulee koitua siihen syyllistyneille myös seurauksia. Helpolla eivät ketkään kreikkalaiset tästä selviä, eikä tavallisten kreikkalaisten osaa ole mitään syytä kadehtia.

Myös Kreikan tukipaketti jouduttiin päättämään nopeasti kriisikokouksissa, joihin ei voitu valmistautua normaalien menettelytapojen mukaisesti. Siten eduskunnassa suuri valiokunta saatikka sosialidemokraattinen ryhmä ei ole voinut ottaa ennakkoon kantaa nyt käsiteltävään esitykseen.

Kun nyt käsittelemme Kreikalle jo ennen viikonvaihdetta tehtyä luotonantoesitystä, ei sitäkään tehdä vain Kreikan pelastamiseksi, vaan paljon laajemmista, myös meidän vakauteemme ja talouteemme ulottuvista syistä. Tarkoitus on näiltä osin oikea ja hyväksyttävä, mutta sitä ei tule toteuttaa tavalla, jossa pankit ja rahoittajat ovat ne joiden saatavien turvaaminen asetetaan ensi sijalle.

Esitystä arvioitaessa on ratkaisevaa onko se oikeudenmukainen ja tasapuolinen yhtä lailla kuin toimiva ja kestävä. Sosialidemokraatit, jotka kantavat huolta ja vastuuta Euroopan Unionin kehityksestä ja kestävyydestä, tunnustavat että ratkaisun tekeminen oli välttämätöntä. Ei voi kuitenkaan olla niin, että juuri se yksi ratkaisu, johon kriisikokouksissa on päädytty, olisi aina ainoa oikea ja toimiva vaihtoehto.

Me emme hyväksy ainoan vaihtoehdon politiikkaa. Sen hyväksyminen loukkaa sekä tervettä järkeä että demokratiaa, ja on esteenä vielä parempien, tai tässä tapauksessa edes vähemmän huonojen vaihtoehtojen esittämiseen ja käyttämiseen.

Arvioinnin ytimessä on kysymys vastuusta ja sen kohdentamisesta. Aidossa markkinataloudessa jokainen yrittäjä ja jokainen liikeyritys toimii aina omalla riskillään. Onnistuneet menestyvät ja vääriä ratkaisuja tehneet saavat kärsiä tappion. Silloinkin sivistyneessä hyvinvointiyhteiskunnassa huolehditaan siitä, ettei kukaan ihminen joudu toivottomaan ahdinkoon riskien toteutuessa.

Markkinatalous voi toimia hyväksyttävästi ja menestyksekkäästi vain silloin, kun toimijat kantavat itse riskinottonsa seuraukset. Kun näin ei tapahdu, vaan valtio ottaa toteutuneen riskin kannettavakseen ja jättää onnistuneen toiminnan tuotot yksityiselle, on seurauksena moraalikato. Voitot privatisoidaan, tappiot sosialisoidaan.

Korruptiivisessa kaverikapitalismissa, jollaiseen tilaan vaalirahaskandaalit Suomeakin olivat johtamassa, tämä on maan tapa. Se tuntuu olevan vahvasti mukana myös kokonaisella toimialalla, nimittäin pankki- ja rahoitusmarkkinoilla. Monet viime aikaiset hätätilassa tehdyt ratkaisut, joihin myös tämä Kreikka-paketti lukeutuu, eivät enää ole johtaneet vain moraalikatoon vaan suoranaiseen moraalituhoon.

Näin ei saa jatkua. Me emme halua elää toistuvien finanssikriisien maailmassa, on saatava järjestelmämuutos Euroopan sosialidemokraattien viitoittamalla tavalla. Sosialidemokraatit haluavat EU:n osoittavan maailman finanssijärjestelmän peruskorjaamisessa samanlaista johtajuutta kun ilmastomuutoksen torjunnassa.

On välttämätöntä kuroa umpeen sitä kasvavaa kuilua, joka erottaa työhön, osaamiseen ja yrittämiseen perustuvan reaalitalouden omassa hallitsemattomassa kvartaalispekulaation maailmassaan toimivasta finanssitaloudesta. Se tarkoittaa mm. rahoitusmarkkinoiden tiukkaa valvontaa ja ohjausta, riskikasautumien synnyn ennaltaehkäisyä sekä spekulatiivisen finanssirahoituksen hillitsemistä rahoitusmarkkinaveron kaltaisilla toimilla.

Maailmantaloudessa on koettu viimeisen 30 vuoden aikana 120 eriasteista pankkikriisiä. Ne yleensä alkavat yhden rahoituslaitoksen maksukyvyttömyydestä tai koko alan altistumisesta samanlaiselle systeemiriskille, kuten v. 2007 alkaneessa USA:n asuntolainamarkkinoiden kriisissä. Useimmissa muissa maissa, toisin kun 90-luvun Suomen pankkikriisissä, on pankeille rahoitusjärjestelmän toimivuuden turvaamiseksi osoitettu tuki ollut vastikkeellista.

On siten välttämätöntä, että rahoituslaitokset itse osallistuvat tappioiden kattamiseen eivätkä yksin eri maiden veronmaksajat. Tähän suuntaan vieviä uudistuksia olisivat Ruotsin mallin mukainen pankkivero, samoin kuin mahdollisimman laajasti myös euroalueen ulkopuolella käyttöön otettava rahoitusmarkkinavero. Näillä sekä ennalta ehkäistään kriisejä synnyttävää käyttäytymistä että kerätään varoja niiden seurausten hoitoon. Muunlaisen tuen on oltava aina avointa, kohdennettua ja vastikkeellista.

Näin tulisi nytkin olla. Kreikalle annettavat tukiluotot eivät kuitenkaan ole sen enempää ensisijaisia kuin vakuuksilla turvattuja useimpien asiantuntijoiden vähintäänkin mahdollisena ellei todennäköisenä pitämää velkasaneeraustilannetta ajatellen. Tämä tarkoittaa luottoa antavien valtioiden osallistumista rahoittajien tappioihin, samalla kun nyt rakennetulla paketilla pankit ja sijoittajat saavat mahdollisuuden käyttää saamaansa lisäaikaa vastuittensa vähentämiseen ennen mahdollista velkasaneerausta.

On selvää että Kreikan joutuminen velkasaneeraukseen aiheuttaisi pahoja markkinahäiriöitä ja kenties kohtalokkaita menetyksiä joillekin pankeille. Jos ne silloin ovat perustelluksi katsotun tuen tarpeessa se olisi kuitenkin kussakin maassa hoidettavissa avoimen ja vastikkeellisen tuen periaatteita soveltaen.

Emme esitä näitä epäilyjä siksi, että toivoisimme tämän toteutumista. Toivomme päinvastoin että virallinen optimismi osoittautuisi sittenkin oikeaksi ja Kreikka selviäisi ahdistavan tiukaksi viritetystä sopeutumiskuuristaan joutumatta velkojensa uudelleen järjestelyyn, jolloin kaikkien luotonantajien saatavat olisivat turvattuja ja ne maksettaisiin sovittujen korkojen takaisin; siis myös euromaiden lainat jolloin todella toteutuisi varomaton tokaisu siitä, että tämä olisi Suomelle kannattava liiketoimi.

Osaltaan tämän toivottavimman mahdollisuuden toteutumistakin pitäisi kaikissa euromaissa tukea vähintään senkaltaisella järjestetyllä, jolla Saksassa on pyritty turvaamaan saksalaisten sijoittajien sitoutuminen Kreikan luototukseen ja pankkien osallistuminen myös Saksan lainaosuuden osittaiseen kattamiseen. Saksassa sosialidemokraatit ovat pitäneet tätä riittämättömänä. mutta ainakin siellä hallitus on, toisin kuin Suomessa, nähnyt tarpeelliseksi saattaa saksalaisrahoittajat edes pieneltä osin mukaan vastuun kantamiseen.

Siihen miten Kreikan tukipaketti on rakennettu, emme enää voi valitettavasti vaikuttaa, se on jaa tai ei ratkaisu. Sosialidemokraatit esittivät hallitukselle keskusteluja siitä, miten pankit ja rahoituslaitokset olisivat veronmaksajien rinnalla saatu myös Suomessa mukaan vastuun kantamiseen, mutta tämäkin torjuttiin. Näistä syistä ei ole mahdollista eikä perusteltua tukea hallituksen esitystä vaan kannatamme sen hylkäämistä.