Sosialidemokraattien ryhmäpuhe EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa koskevan valtioneuvoston selonteon lähetekeskustelussa

Ajankohtaista 16:18

Valtioneuvoston selonteko sotilasosaston asettamisesta korkeaan valmiuteen osana Alankomaiden, Irlannin, Itävallan, Kroatian, Latvian, Ruotsin, Saksan, Suomen ja Tšekin muodostaman EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa 1.7.-31.12.2020

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 6.5.2020

Kansanedustaja Erkki Tuomioja

Muutokset puhuttaessa mahdollisia

Arvoisa puhemies!

EU:n taisteluosastokonsepti otettiin käyttöön vuonna 2007 ja eri jäsenmaista kootut osastot ovat olleet kuusi kuukautta kerrallaan operationaalisessa valmiudessa siitä alkaen. Tämä on jo seitsemäs kerta kun teemme päätöksen Suomen osallistumisesta tällaiseen valmiuteen.

Tänä aikana EU:n taisteluosastoja ei ole kertaakaan käytetty. Tähän voi olla hyviä ja vähemmän hyviä syitä. Hyvä syy olisi, jos tätä palokuntaa ei missään olisi tarvittu yhdenkään palon taltuttamiseen. Valitettavasti näin ei näinä vuosina ole ollut, vaan kriisinhallintaan olisi eri puolilla maailmaa ja Euroopan naapurustossakin tarvittu resursseja.

Kuten selonteossa realistisesti todetaan, ”keskeisimmät syyt tälle ovat olleet yhtenäisen poliittisen tahdon puute, taloudellisen taakanjaon kysymykset ja kysymys valmiusvuorossa olevan taisteluosaston sopivuudesta ajankohtaisen kriisinhallintaoperaation hoitamiseen”.

Viimemainittu syy viittaa siihen, että miniminään 1000 sotilaan ja enimmillään yli 4000 sotilaan yksikkönä, mistä nyt tässä Saksan johtamassa yhdeksän maan osastossa on kyse, osasto on suuri ja joustamaton möhkäle. Tähän ongelmaan EU:ssa haetaan ratkaisua ns. modulaarisuuden avulla.

Selonteossa kerrotaan, että Suomi on ”johdonmukaisesti puoltanut taisteluosaston käyttöä ja osallistunut valmiusvuoroihin kuusi kertaa”. Kukaan ei tietenkään toivo tilanteita, joissa tällaista kriisinhallintaa tarvitaan, mutta siihen on syytä varautua, eikä osallistuminen tähän ole suinkaan pois kansallisista tarpeistamme, vaan tukee myös oman osaamisemme kehittämistä.

Tällä Suomen linjalla ja selonteossa ilmaistulla valmiudella tukea osastojen käytettävyyden lisäämiseen tähtääviä uudistuksia sekä myönteisellä suhtautumisella yhteisrahoituksen lisäämiseen sotilaallisessa kriisinhallinnassa on sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän täysi tuki.

Taisteluosastojen nimitys viittaa ensi sijassa yksikön kokoon ja itsenäiseen toimintakykyyn eikä suinkaan sotimishalukkuuteen, mikä ei EU:n kriisinhallinnan tehtäviin kuulu. Osallistuminen osastoihin ja tuki niiden kehittämiselle on osa Suomen kannattamaa työtä Unionin monipuolisten kriisinhallintavalmiuksien kehittämiseksi. Sen vuoksi olemme mukana myös yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamiseksi ja vahvistamiseksi luodussa pysyvässä rakenteellisessa yhteistyössä.

Kyse on unionin yhteisestä politiikasta ja sen toimintakyvyn vahvistamisesta. Osallistuminen myös unionirakenteiden ulkopuolella tapahtuvaan maaryhmittäiseen sotilaallisen yhteistyöhön palvelee sekin meidän kansallisen puolustuksemme kehittämistä, mutta lähtökohtamme täytyy olla että tämäkin yhteistyö on tarkoitettu koko Unionin vahvistamiseen ja on varottava, ettei se luo uusia jakolinjoja unionin sisälle.

Arvoisa puhemies!

Niin tärkeätä kuin sotilaallisten kriisinhallintavalmiuksien ylläpitäminen ja kehittäminen onkin, olemme myös nähneet miten niistä ei ole apua Covid-pandemian kaltaisissa tilanteissa. Siksi tärkeä opetus tästä kriisistä on, että EU:n yhteistyötä ja yhteisiä valmiuksia kohdata ja toimia tällaisissa tilanteissa on vahvistettava. On tarpeen, että Suomi on aloitteellinen eurooppalaisten siviilikriisinhallintavalmiuksien kehittämisessä.

Arvoisa puhemies!

Päätöksenteko taisteluosastojen käytöstä on aina kansallinen. Näin täytyy jatkossakin olla eikä yksikään maa ole valmis siirtämään päätöstä sotilaallisten voimavarojensa käytöstä muille toimijoille. Jotta osastoa voitaisiin käyttää, on tästä oltava ensin kattava yksimielisyys EU-maiden kesken unionin päätöksenteossa. Kun me olemme osa tätä päätöksentekoa ei päätöstä voida tehdä ilman Suomen hyväksyntää.

Silloin on myös ymmärrettävä, että jos olemme unionin päätöksenteossa – ja se voi tapahtua vain eduskunnan suostumuksella – nähneet perustelluksi ja tarpeeksi taisteluosaston käytön jossain kriisitilanteessa, emme sen jälkeen voi uskottavuuttamme ja itsekunnioitustamme menettämättä voi kieltäytyä valmiusvuorossa olevien suomalaisten osallistumisesta operaatioon, vaikka tämä aina erillisen päätöksen vielä vaatiikin.