SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari: Orpon budjettiesitys väheksyy eduskunnan arvovaltaa
SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari arvostelee valtiovarainministeri Petteri Orpon linjauksia liikenteen rahoitukseen ensi vuoden budjettiesityksessä.
– Parlamentaarinen työryhmä esitti yksimielisesti, että tie- ja rataverkon korjausvelan vähentämiseen osoitetaan vuosittain vähintään 300 miljoonan euron lisärahoitus. Nyt Orpon esityksessä ei kuitenkaan ole huomioitu eurollakaan parlamentaarisesti yksimielisesti esitettyä rahoitusta perusväylänpitoon. Orpo väheksyy parlamentin arvovaltaa ja vie pohjan koko parlamentaariselta valmistelulta.
Skinnarin mukaan kokoomuslaisen valtiovarainministerin olisi viimeistään nyt pitänyt ottaa mallia Ruotsista ja siitä, miten pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa tehdään.
– Perusväylänpidossakin oleellista on jatkuvuus. Kyse on myös liikenneturvallisuudesta. Liikenneverkkojen korjausvelan hoitamiseen olisi nyt tarvittu pysyvä rahoitustason korotus, jota parlamentaarisesti yksimielisesti myös kokoomuksesta esitettiin. Nyt seuraava hallitus joutuu lisäämään rahoitusta tuntuvasti, jos halutaan, että perusväylien kunnostuksen takamatka Suomessa saataisiin edes jotenkin kiinni.
Pohjoismaiden Neuvostossa tällä kaudella liikenneraportoijana toiminut Skinnari haluaa, että seuraava hallitus ottaa oppia muista Pohjoismaista ja muuttaa Suomen tavan tehdä liikennepolitiikkaa.
– Ruotsi tekee pitkäjänteistä, vähintään 12 vuoden aikajänteen liikennepolitiikkaa. Ruotsissa tehtiin vuonna 2011 parlamentaarinen päätös, että Ruotsista tehdään maailman kilpailukykyisin maa ja päätetiin panostaa liikenneinfraan merkittävästi.
Skinnarin mukaan Suomessa hallitus näpertelee edelleen liikaa yksittäisten hankkeiden kanssa sen sijaan, että vietäisiin kokonaisuuksia valtiotasolla eteenpäin, kuten Ruotsi tekee.
– Ruotsissa valtioneuvosto hyväksyi pitkän aikavälin listan merkittävistä liikennehankkeista ja vei sen Brysseliin. Siten se on saanut EU-rahoitusta 17 kertaisen määrän Suomeen verrattuna. Ruotsissa katsotaan kokonaisvaltaisesti alueiden ja elinkeinoelämän tarpeita. Suomessa tuijotetaan liikaa yksittäisiin hankkeisiin ja nykyisiin liikennemääriin eikä luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle ja ihmisten liikkuvuudelle, kuten pitäisi.
