SDP:n Salonen: Suomen on kiirehdittävä ei-kaupallisen sijaissynnyttämisen lainsäädännön kanssa

Lapsettomuushoidot kaipaavat laaja-alaisesti lisäresursseja niin hoitojen järjestämisen kuin psykososiaalisen tuen pariin. Simpukka ry:n teettämä tutkimuksen mukaan myös tiedon ja keskustelutuen tarve lapsettomuudesta kärsivien keskuudessa on valtava. Psykososiaalinen tuki tulisikin ottaa paremmin huomioon lapsettomuushoidoissa.

“Hoitojen aikaista sekä jälkeistä tukea tulisi lisätä hoidoissa oleville. Hoidot ovat fyysisesti ja psyykkisesti rankkoja. Hoitojen aiheuttamat särytkin ovat kovia, mutta henkinen kipu raskainta ja pitkäaikaisinta. Lapsettomuus on usein henkisesti raskas tie”, korostaa Salonen.

Lisäksi lapsettomuushoidot ovat kalliita ja julkisen terveydenhuollon puolella niihin pääsyä ohjaavat tarkat kriteerit, kuten ikä. Yhteiskunnan tulisi paremmin ottaa huomioon lapsettomuuteen liittyvät ongelmat sekä niiden tilannekohtaisuus.

“Resurssien lisääminen ja hoitoihin pääsyn helpottaminen olisi avuksi sekä hoitohenkilökunnalle että lapsettomuudesta kärsiville”, sanoo Salonen.

Yksi vaihtoehto tahattoman lapsettomuuden tukemiseksi on sijaissynnyttämisen mahdollistaminen. Sijaissynnyttämisellä tarkoitetaan järjestelyä, jossa nainen saatetaan raskaaksi, ja lapsen synnyttyä hänet luovutetaan aiottujen vanhempien tai vanhemman kasvatettavaksi. Suomessa sijaissynnytyshoitojen antaminen ei ole sallittua. Marinin hallitusohjelmassa tuodaan esille tahattomasti lapsettomien aseman huomiointi. Lisäksi hallitusohjelman mukaan ei-kaupallisten sijaissynnytysten mahdollistamista erityistapauksissa tullaan selvittämään.

“Sijaissynnyttämisen ympärillä on jokseenkin negatiivinen ilmapiiri, ja se luo vääriä mielikuvia. Todellisuudessa sijaissynnyttämisestä voisi olla apua monille lapsesta haaveileville. Suomessakin on naisia, jotka ovat syntyneet ilman kohtua tai heiltä on esimerkiksi sairauden vuoksi poistettu kohtu. On tapauksia, joissa esimerkiksi sisko tai ystävä voisi toimia sijaissynnyttäjänä. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista ihmisten inhimillistä avunantoa. Nykyisessä tilanteessa perheet saattavat hakea sijaissynnyttäjää Suomen ulkopuolelta. Tämän myötä perhe voi olla alttiina hyväksikäytölle tai sijaissynnyttämisestä syntyy toisessa maassa ammattimainen bisnes. Tällaista ilmiötä meidän ei ole tarvetta tukea. Suomen kaltaisessa maassa voisimme varmasti turvallisesti luoda lainsäädäntoä, jolla mahdollistaa ei-kaupallinen sijaissynnyttäminen. Nyt Suomen lainsäädännössä on turhaan demonisoitu sijaissynnytys”, kuvailee Salonen.

Lapsettomuushoitoihin panostaminen ja priorisointi ei ole pelkästään politiikkatoimi, vaan voi muuttaa merkittävästi ihmisten elämää.

“Kärsimme pitkään lapsettomuudesta ja iloitsen päivittäin siitä, kun kuulen lapseni sanovan “äiti”. Elin niin pitkään ajatellen, etten saisi koskaan kuulla sellaista. Syliini olisi mahtunut enemmänkin lapsia. Moni perhe kärsii lapsettomuudesta, koska perheessä ei ole lapsia haaveita vastaavasti”, kiteyttää Salonen.