SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paateron puhe puoluevaltuuston kokouksessa

Ajankohtaista 13:08

Puoluevaltuuston syyskokous 17.-18.11.2018, Hämeenlinna.

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

Hyvät toverit,

Kohti loppusuoraa kaartavan hallituskauden aikana olemme voineet todeta kouriintuntuvalla tavalla, että politiikalla on yhä merkitystä, puolueilla on eroja ja vastakkainasettelun aika ei ole ohi – se on vahvistunut.

Kuluneen hallituskauden aikana on haastettu moneen kertaan työntekijöiden oikeuksia, leikattu kaikkein pienituloisilta ja heikoimmassa asemassa olevilta – jopa kansaneläkkeestä – on siirretty julkisia toimintoja bisnekselle erityisesti kuntatasolta, on heikennetty Suomen tulevaisuuden osaamista ja sitä myöden koko tulevaisuutta koulutukseen kohdistuneilla jättileikkauksilla.

Lisäksi yhteiskuntamme peruskiveä, tasa-arvoa, on rapautettu rajaamalla kaikkien lasten yhdenvertaista varhaiskasvatusoikeutta. Samaan aikaan on jätetty tekemättä uudistukset, joilla olisi merkitystä tasa-arvon edistämisessä kuten perhevapaa- ja sosiaaliturvauudistus, tai verouudistus.

Ajankohtaisina isoina kysymyksinä ovat yhä kesken eduskunnassa sote-uudistus ja tiedustelulait. Olemme olleet parlamentaarisessa tiedustelulakien valmistelussa mukana ja vielä tehtävien viilausten jälkeen on saavutettavissa kokonaisuus, jossa Suomi tulee samalle tasolle useiden muiden Euroopan maiden sotilas- ja siviilitiedustelun osalta. Sitä vastoin sote-uudistuksen osalta lopetettiin tämän kauden alussa parlamentaarinen työskentely ja vaihdettiin se lehmänkauppaan jossa Keskusta sai maakuntahallinnon, Kokoomus markkinamallin eli valinnanvapauden ja Perussuomalaiset – sittemmin Siniset – luvan olla hallituksessa.

Esityksessä on yhä suuria ongelmia, vaikka eduskuntakäsittelyn aikana on puolet sen pykälistä muutettu. Nyt esitys on uudelleen perustuslakivaliokunnan arvioitavana ja ainakin se on varmaa, että maakuntavaaleja ei tämän vaalikauden aikana pidetä ja ongelmista monet ovat yhä ratkaisematta.

Valmistelua maakunnissa ei soten osalta tarvitse pysäyttää, vaan sitä voidaan osin hyödyntää, vaikka nykyinen esitys ei etene.

Hyvä puoluevaltuusto,

Puolueen Suomi 2030 valmistelu on hyvässä vauhdissa ja samalla kun olemme piirtämässä kuvaa reilusta ja tasa-arvoisesta maailmasta ja tulevaisuuden visiosta pidemmällä aikajänteellä, pitäen ohjenuorana YK kestävän kehityksen linjauksia, olemme valmistautumassa, myös tänä viikonloppuna, eduskunta- ja europarlamenttivaaleihin sekä hallitusohjelmaneuvotteluihin. Työtä riittää paljon ja suunnan muutoksen tekemiseen tarvitaan kaikkia sosialidemokraatteja, jotta ensin pärjätään vaaleissa ja sen jälkeen on mahdollisuus muuttaa politiikan linjaa.

Puolueessa teemme yhdessä hyvää valmistelutyötä, jossa pyrimme hahmottamaan suuria kokonaisuuksia. Ylpeyttä voi tuntea siitä, että taidamme olla ainoa puolue, jossa tulevaisuustyötä tehdään YK:n kestävän kehityksen teemojen pohjalta. Lisäksi meillä on jo runsas määrä olemassa olevia ohjelmia joissa on huomioitu laajoja kokonaisuuksia: Talous-, globaali-, koulutuspoliittinen, vero-, energia- ja ilmasto-, sekä työllisyysohjelmamme täydennettynä omilla sosiaaliturvan ja perhevapaiden uudistamismalleilla.

Juuri käsittelyssä ovat lisäksi kasvun moottoreita käsittelevä ohjelmamme ja valmistelussa laajan turvallisuuden linjaukset. Olemme siis vakaalla tiellä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, löytämään ratkaisuja ja keinoja eri ilmiöihin.

Hyvät toverit,

”Juurisyyt” on meille kaikille tuttu termi. Sitä on viime aikoina käytetty runsaasti keskusteltaessa maailman konflikteista, pakolaisvirroista ja turvapaikanhakijoista. Juurisyihin puuttuminen on olennainen osa puututtaessa näihin aikamme haasteisiin. On hyvä, että pureudumme ongelmien alkuperäisiin syihin, sillä vain siten löydämme kestäviä, aitoja ratkaisuja.

Samalla meidän tulisi tuoda juurisyihin puuttuminen yhä vahvemmin keskusteluun myös silloin, kun puhumme kansalaisten hyvinvoinnista Suomessa ja yhteiskuntamme turvallisuudesta.

Puhumme paljon syrjäytymisestä, eriarvoisuuden kasvusta, mielenterveysongelmista, köyhyydestä ja osattomuudesta. Mutta mistä nämä kaikki juontavat juurensa ja mitä konkreettisia ratkaisuja tarvitaan?

Juuri tällä viikolla julkaistiin THL:n ja Nuorisotutkimusseuran yhteistyönä tekemä tutkimus lapsuuden kasvuolosuhteiden yhteydestä lasten hyvinvointiin nuoruusvuosina. Tulos osoitti että talouden paraneminen ei tuo helpostusta niiden lapsiperheiden tilanteeseen, joilla menee huonosti.

Tutkimuksesta selviää, että vanhempien matala koulutusaste ja heikko taloudellinen tilanne on selkeästi yhteydessä lasten hyvinvointiin, ja esimerkiksi koulumenestys määrittyi vahvasti vanhempien taloudellisen tilanteen mukaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hyvinvointia haastavia tekijöitä oli kasautunut muuhun ikäluokkaan verrattuna merkittävästi enemmän.

Myös alueelliset erot ovat paikoitellen voimakkaita. Raportin johtopäätöksissä tuodaan esiin lapsiperheisiin suunnattujen sosiaalisten investointien merkitys sekä muiden kasvuympäristöjen rooli varhaisen hyvinvoinnin tukemisessa. Poliittisilla päätöksillä tulisikin puuttua ja vähentää näitä riskitekijöitä. Myös lapsivaikutusten arviointi on aina tehtävä huolellisesti tutkimustietoon perustuen.

Kouluterveystutkimuksista sekä YLEn taannoin julkaisemasta yksinäisyyttä koskevassa kyselystä selviää, että suurimmalta osin lapsilla ja nuorilla menee kuitenkin hyvin ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Tärkeimpänä lapselle ja nuorelle ovat vanhemmat. Valitettavasti kuitenkin noin viidesosa 15-vuotiaista kokee olevansa usein yksin ja saman verran kokee olevansa näkymättömiä.

Kuulostaa erittäin pahalta yksilön – mutta myös yhteiskunnan – osalta erään nuoren kommentti: ”Jos maailma vihaa minua, niin minä vihaan takaisin”. Tästä syystä on hyvä puuttua juurisyihin eli perheiden hyvinvointiin, ammattilaisten resursointiin ja toisaalta kohtaamisen osaamiseen, alkaen yksinkertaisella kysymyksellä, jonka voi jokainen meistä tehdä eli mitä sinulle kuuluu?

Nykyinen hallitus on käynnistänyt kansallisen lapsistrategian valmistelun. Valmistelu pohjustaa seuraavalle hallitukselle lapsistrategian laadintaa. Työn tavoitteena on käydä laajaa yhteiskuntapoliittista keskustelua lapsi- ja perhepolitiikasta sekä vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa. Samalla tulee Kuntatasolla kuntastrategian yhteydessä tehdä lapsistrategia.

Seuraavan hallituksen – jossa me tulemme olemaan mukana – on tässä työssä suuren vastuun edessä. Lapset ja perheet eivät kaipaa enää vain juhlapuheita, kauniita lauseita tai strategioita vailla konkreettisia tekoja. Puheet ja strategiat on muutettava keinoiksi, joilla luomme Suomesta maailman lapsi- ja perheystävällisimmän maan. Lapset ja perheet tarvitsevat tekoja.

Tätä tarvitsee myös Suomi kansakuntana, sillä tällä hetkellä lapsia syntyy ennätyksellisen vähän. Suomessa ihmisten tulee voida luottaa tulevaisuuteensa siten, että perheen uskaltaa perustaa niin halutessaan. Että tukea, joustoja ja apua on saatavilla. Että satavuotias Suomi tarjoaa lapsilleen tasa-arvoiset lähtökohdat ja aidot mahdollisuudet elämässä pärjäämiseen ja oman potentiaalinsa hyödyntämiseen. Sellainen on oikea hyvinvointivaltio.

Myös kokonaisturvallisuus edellyttää, että kaikki pidetään mukana. Niin globaalisti kuin meillä täällä Suomessa.

Hyvät toverit,

Samalla kun viittasin meidän ymmärtävän juurisyihin puuttumisen maailman haasteita ratkottaessa, saamme myös hieman toisenlaisia kaikuja siitä, miten tulevaisuuteen varaudutaan. Tai pikemminkin, ei varauduta vaan varustaudutaan. Tämä suuntaus on huolestuttava niin meillä Suomessa kuin maailmallakin ja koskee niin konkreettista rauhanturvatyötä, kriisinhallintaa kuin esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaa ja sen seurausten ennaltaehkäisemistä.

Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia, mutta aivan erityisesti myös tulevia sukupolvia. Olemme vastuussa lastemme ja lastemme lasten tulevaisuudesta. Olemme vastuussa heidän tulevaisuudestaan, joita ei vielä edes ole. Lohdullista on, että keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on olemassa. Lokakuussa julkaistun IPCC raportin mukaan on merkittävää pitää ilmaston lämpeneminen 1.5 asteessa.

Suomen ja Euroopan on pidettävä kiinni tästä tavoitteesta ja ensi vuonna alkavalla EU-puheenhohtajakaudella Suomen tulee toimia suunnannäyttäjänä kestävässä ja kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa. Ilmastonmuutosta ei kukaan voi ratkaista yksin, vaan se vaatii yhteistyötä niin EU-tasolla kuin globaalistikin.

SDP on kansainvälisenä ympäristöliikkeenä enemmän kuin valmis ratkaisemaan aikamme suurinta haastetta. Kansainvälisten toimien lisäksi tarvitaan muutoksia päästökauppaan, ja päästökaupan ulkopuoliseen esim liikenteeseen. Keinoina fossiilisia luopuminen, verotus, uusien teknologioiden käyttöönotto ym jotta olemme hiilivapaa yhteiskunta 2035.

Vielä lopuksi,

vastikään saimme puoluebarometrin nuorisoanalyysista tietää, että myös alle 30-vuotiaat luottavat sosialidemokratiaan enemmän kuin aikoihin. Erityisen voimakasta nousu on niiden nuorten osalta, jotka suhtautuvat SDP:hen erittäin myönteisesti ja joissa puolueemme äänestäminen tuntuu erittäin houkuttelevalta.

Tämä on hyvä viesti kuulla, sillä nuorisokannatuksen nousu lienee paras mittari sille, että olemme onnistuneet etsimään ja löytämään vastauksia tulevaisuuden haasteisiin, aina 2030-luvulle ja sen yli. Tätä työtä tulee yhä vahvistaa, sillä tulevaisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä on yhä avoinna ja odottamassa vastauksia. Niihin kestävimmät vastaukset löytyvät sosialidemokratian keinoin.

Erinomainen hetki tämän työn jatkamiselle on myös tämä viikonloppu, jolloin saamme luoda seuraavia askelmerkkejä kohti ensi kevään vaaleja, hallitusneuvotteluja ja sitä myöden viedä Suomea, Eurooppaa ja maailmaa kohti parempaa 2030-lukua ja parempaa tulevaisuutta. Tekemiseen tarvitaan rohkeita ihmisiä.