SDP:n Mäkisalo-Ropponen: Muistisairauksien erityispiirteet on huomioitava sote-palveluiden järjestämisessä 

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen korostaa muistisairauksiin liittyvien erityispiirteiden huomioimista sote-palveluiden järjestämisessä. 

– On tärkeää tiedostaa muistisairauksien monet erityispiirteet, jotta sairauksien hoitoon liittyvät palvelut olisivat asianmukaisia, oikea-aikaisia ja tasavertaisia joka puolella Suomea. Huomiota on kiinnitettävä palveluiden saatavuuteen eri puolilla maata ja hoito- ja hoivahenkilöstön osaamiseen muistisairauksien tunnistamisessa ja hoidossa. Muistisairauden varhainen toteaminen parantaa hoidon tehokkuutta merkittävästi. Oikeanlainen hoito ja palvelut hillitsevät myös kustannusten kasvua.

Nykyisellään muistisairauksien toteamisessa, hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on suuria eroja eri puolilla Suomea. Suomessa ei toteudu muistisairauksien eheä hoitoketju, mikä kasvattaa kustannuksia.

– Muistisairaiden yhdenvertaisten oikeuksien toteutumiseksi ja samalla kustannusten kuriin saamiseksi on nopeiden toimenpiteiden aika. Erityisen tärkeää on selvittää ja tarvittaessa luoda muistisairaan maakunnallinen hoitopolku diagnoosista palvelutarpeen arvioinnin kautta tarvittaviin palveluihin, olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja tutkimusnäyttöä hyödyntäen. Tähän tarvitaan myös valtakunnallista ohjausta.

Mäkisalo-Ropponen avaa kirjoituksessaan aihetta laajemmin, koko kirjoitus alla.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen toimii Muistiliiton hallituksen puheenjohtajana.

***

Miksi muistisairaat tarvitsevat sote-palvelujen järjestämisessä erityishuomioita?

Muistisairaudet ovat eteneviä neurologisia sairauksia, eivätkä ne kuulu normaaliin ikääntymiseen. Suomessa arvioidaan olevan noin 7000 työikäistä muistisairasta. Toisaalta on tärkeä tiedostaa, että muistisairaudet ovat tärkein ikääntyneiden toimintakykyä heikentävä sairausryhmä ja yleisin syy ikäihmisten ympärivuorokautiseen hoitoon ja hoivaan.

Yhden muistisairaan hoidon kustannukset ovat keskimäärin 30 000 euroa vuodessa. Ympärivuorokautisen hoivan kustannukset ovat keskimäärin 160e/vrk (58 000e/v), muun hoivan noin 67e/vrk. Mukaan ei ole laskettu omaishoidon kustannuksia.

Kustannuksia kasvattaa se, ettei Suomessa toteudu muistisairauksien eheä hoitoketju. Jos kunnat tekevät taloudellisessa paineessa ratkaisuja ja harkitsemattomia säästöjä, joissa ei huomioida muistisairaiden erityistarpeita, niin pitkällä aikavälillä kustannukset edelleen kasvavat.

Esimerkiksi muistisairausdiagnoosin viivästyminen hidastaa oikeaan hoitoon pääsyä ja lisää kustannuksia. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sairaus todetaan, sen tehokkaammin sitä voidaan hoitaa ja kuntouttaa. Tällä hetkellä diagnoosin saaminen kestää keskimäärin kaksi vuotta ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Valitettavasti muistisairauksiin liittyvä kielteinen leima estää ihmisiä hakautumasta ajoissa tutkimuksiin. Toinen ongelma on ammattilaisten tiedon ja osaamisen puutteet. Ammattilaisetkaan eivät tunnista muistisairauksiin liittyviä oireita riittävän ajoissa.

Diagnoosin saamisen jälkeenkin asianmukaiseen palvelujen saaminen voi olla vaikeaa, sillä muistihoitajien ja geriatrian/neurologin palveluita on saatavissa hyvin vaihtelevasti eri puolilla Suomea.

Muistisairaus vaikeuttaa normaalien peruspalvelujen käyttöä. Esimerkiksi fyysisesti toimintakykyinen mutta keskivaikeasti muistisairas ei pysty käyttämään palveluita omatoimisesti. Hän ei useinkaan pysty hyödyntämään digitaalisia palveluita.

Myös siirtymät itsenäisestä asumisesta omaishoivaan, säännölliseen kotihoitoon tai palveluasumiseen/yhteisökoteihin vaihtelevat kunnittain ja alueittain. Kuntoutusta ja kuntouttavaa toimintaa on liian vähän tarjolla ja esimerkiksi kotihoito usein laitostaa muistisairaan neljän seinän sisälle. Toimintakyvyn heikkeneminen nopeuttaa omasta kodista pois muuttamista laajempien palvelujen pariin. Myös muistisairaan omaishoitajan tuki on usein täysin riittämätön. Monin paikoin yhteisökoteja on liian vähän ja siksi kotona asuu muistisairaita, joiden inhimillinen ja turvallinen asumisenpaikka ei enää ole oma koti.

Muistisairas on haavoittuvassa asemassa perus- ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen suhteen, koska hänellä on vaikeuksia viestiä omista tarpeistaan ja ajatuksistaan. Hoito- ja hoivahenkilöstön osaaminen muistisairauksista ja muistisairaan kohtaamisesta ei ole riittävää, mikä kuormittaa myös ammattilaisia itseään ja heikentää alan vetovoimaa. Hoitajien koulutuksessa on nykyistä paremmin varmistettava, että valmistuvilla työntekijöillä on riittävät valmiudet muistisairauksien tunnistamiseen ja muistisairaan kohtaamiseen. Muistihoitajien koulutusta tulee lisätä nopealla aikataululla eri puolilla Suomea.

Muistisairaiden yhdenvertaisten oikeuksien toteutumiseksi ja samalla kustannusten kuriin saamiseksi on nopeiden toimenpiteiden aika. Erityisen tärkeää on selvittää ja tarvittaessa luoda muistisairaan maakunnallinen hoitopolku diagnoosista palvelutarpeen arvioinnin kautta tarvittaviin palveluihin, olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja tutkimusnäyttöä hyödyntäen. Tähän tarvitaan myös valtakunnallista ohjausta. Lääketieteellisten Käypähoitosuositusten rinnalla on kehitettävä näyttöön perustuvaa hoito- ja sosiaalityötä. Hyviä hoito- ja hoivakäytäntöjä esimerkiksi kinestetiikasta, luontohoivasta (Green Care) ja taidelähtöisistä menetelmistä on levitettävä tehokkaasti. Paikallisten muistiyhdistysten asiantuntijuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Lisäksi on vahvistettava hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten (erityisesti kotihoito ja tehostettu palveluasuminen/yhteisökodit) tietoa ja osaamista organisoimalla henkilöstön täydennyskoulutusta. Muistisairaita ei voi hoitaa kuka tahansa ja määrältään riittävän henkilökunnan lisäksi on varmistettava henkilöstön ammattitaito ja osaaminen.

Lopuksi on syytä muistaa, että muistisairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja sairastumisen riskiä pienentää. Aivoterveyden edistämiseen on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan. Aivoterveellisten elämäntapojen edistäminen, mahdollistaminen ja tukeminen ei ole vain sosiaali- ja terveystoimen asia, se kuuluu myös kunnan perustehtäviin.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd)
Muistiliiton puheenjohtaja