SDP:n Mäkisalo-Ropponen: Lapsia on kuunneltava paremmin ja teinien keskinäinen väkivalta on otettava vakavasti

31.3.2021

Tänään julkaistiin Lapsiasiainvaltuutetun vuosikertomus koronavuodelta 2020. Se on pysäyttävä teksti lasten eriarvoisuuden lisääntymisestä kriisivuonna, johon päätöksentekijöiden on syytä huolella paneutua.

Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten tilanne heikkeni entisestään kriisivuonna. Niillä lapsilla, joiden perheessä on mielenterveys- ja päihdeongelmia tai taloudellisia vaikeuksia, tilanne on poikkeuksellisen vaikea. Myös erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat jääneet vaille heille kuuluvaa apua, tukea ja kuntoutusta.

– Lasten ja nuorten tilanne on saatava korjattua nopeasti, sillä se on inhimillistä mutta myös yhteiskunnan kanalta tärkeää. Emme saa toistaa 1990-luvun laman virheitä, jolloin liian monet lapset ja lapsiperheet jätettiin oman onnensa nojaan ja siitä seurasi ylisukupolvista syrjäytymistä, jonka kustannuksia maksetaan edelleen, vetoaa SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

Hän nostaa esiin kaksi näkökulmaa seikkaperäisestä raportista:

1. Lasten osallisuutta ja oikeuttaa vaikuttaa tulee lisätä. Lasten näkökulmat eivät tule riittävästi esille. Lisäksi on huomioitava, ettei ole yhtä ryhmää nimeltä lapset ja siksi on erikseen kuultava maalla ja kaupungissa asuvia tai esimerkiksi vammaisia lapsia.

– Lapsen huomioimattomuus ja mielipiteiden kysymättä jättäminen on aliarvioimista. Lapsilta ja nuorilta voisi useammin kysyä esimerkiksi heidän tarvitsemistaan tai toivomistaan palveluista. Liian usein aikuiset luulevat tietävänsä lasten toiveet, korostaa Mäkisalo-Ropponen.

2. Teini-ikäisten vertaissuhdeväkivallan ennaltaehkäiseminen on koko yhteiskunnan tehtävä. Vastuu on valtiolla eikä sitä saa jättää lasten väliseksi asiaksi. Väkivaltainen käyttäytyminen on opittua ja Suomi on edelleen kokonaisuudessaan väkivaltainen maa.

– Asia on otettava vakavasti kaikessa päätöksenteossa. Tärkeintä on ennaltaehkäisevät toimet eli kaikessa päätöksenteossa on opittava tekemään lapsivaikutusten arviointia. Meidän aikuisten on ottava vastuu myös omista teoistamme ja sanoistamme, sillä toimimme lapselle ja nuorille esimerkkinä, Mäkisalo-Ropponen jatkaa.

Jaa sosiaalisessa mediassa