SDP:n Mäkisalo-Ropponen: Järjestöjen tärkeä työ turvattava
Etelä-Suomen sanomissa julkaistiin tänään kirjoitus kolmannen sektorin asemasta hyvinvointialueilla. Kirjoituksessa tuotiin esiin järjestöjen huoli palvelujen kilpailuttamisjärjestelmän mahdollisesti muuttuessa hyvinvointialueiden myötä. SDP:n kansanedustajan, Merja Mäkisalo-Ropposen mielestä tulevia hyvinvointialueita, kuntia ja järjestöjä yhdistää yhteinen tavoite eli ihmisten hyvinvointi. Hyvinvointialueilla ja kunnilla on lakisääteinen velvollisuus terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen alueella, mutta myös järjestöjen toiminta on varmistettava julkisten palveluiden rinnalla,
– Se on ehdoton edellytys myös sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Ilman järjestöjä moni ihminen jäisi vaille tarvitsemaansa apua. Järjestöillä on laajaa erityisosaamista omalta sektoriltaan ja usein vuosikymmenten kokemus käytännön työstä, toteaa Mäkisalo-Ropponen
Suomessa on lähes 11 000 sote-yhdistystä, joissa on 1,3 miljoonaan jäsentä, 500 000 vapaaehtoista, 260 000 vertaistukijaa ja 50 000 ammattilista. Niissä toimivien vapaaehtoisten työpanoksen on arvioitu vastaavan jopa 21 000 henkilötyövuotta. Tätä osaamista, asiantuntemusta ja tukea kannattaa hyödyntää alueilla, eikä sitä ole varaa menettää.
– On tärkeää, että tulevissa hyvinvointialuestrategioissa linjataan, miten järjestöjen tarjoama tuki ja neuvonta sekä ennaltaehkäisevä toiminta nivotaan osaksi koko alueen toimintaa. Palveluita on myös kehitettävä ihmisiä kuullen. Palveluja kilpailuttaessa on siis turvattava myös järjestöjen rooli suurien terveysyritysten rinnalla., Mäkisalo-Ropponen jatkaa.
– Hyvinvointialuestrategiassa on määriteltävä myös asukkaiden esteettömät ja saavutettavat osallistumis- ja vaikuttamiskanavat sekä asukasfoorumit. Järjestöillä on tärkeä rooli kotihoidon ja palveluasumisen tarjoamisessa. Järjestöt ovat se taho, joka usein kohtaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia ja voi välittää heidän ääntään eteenpäin.
– On tärkeää, että järjestöjä kuullaan. Järjestöjen monipuolista osaamista kannattaa hyödyntää päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä, sillä niillä on usein sellaista erityisosaamista, mitä muilla ei ole. Järjestöt tuottavat myös erikoistuneita palveluita sellaisille väestöryhmille, joille ei ole muuta palvelua tarjolla.
– Tavoitteena tulee olla, että terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa saadaan muodostettua yhteinen toiminta-areena, jossa yhdessä tekeminen hyvinvointialueen, kuntien, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa toteutuu.
– Yhdessä tekemisellä saadaan karsittua päällekkäisiä toimintoja, mutta mikä vielä tärkeämpää – voidaan estää ihmisten jääminen kokonaan ohjauksen, avun ja tuen ulkopuolelle. Selkeät sopimukset eri toimijoiden roolista tehostavat myös niukkojen resurssien tehokasta käyttöä ja näin myös vaikuttavaa toimintaa koko alueella, päättää Mäkisalo-Ropponen.
