SDP:n kannanotto aluehallinnon uudistamiseen

Ajankohtaista 05:52

SDP pitää aluehallinnon uudistamista tärkeänä. Sosialidemokraattien lähtökohtana on uudistus, joka lisää kansanvaltaa, tukee kunta- ja palvelurakenneuudistusta (PARAS-hanke) sekä parantaa vaikuttavuutta, hallinnon tehokkuutta ja tuottavuutta. SDP edellyttää uudistuksen toteuttamista tavalla, joka on toiminnallisesti järkevä ja alueellisesti tarkoituksenmukainen.

1. Hallinnon tärkeimmät tasot ovat kunnat ja valtio

Hallinnon perusteiden määrittelyssä lähtökohtana on kansanvaltainen päätöksenteko ja siihen liittyvä poliittinen ja taloudellinen vastuu.

Hallintomme tärkeimmät tasot ovat kunnat ja valtio. Molemmat perustuvat kansanvaltaan, vaaleilla valittuihin valtuustoihin ja eduskuntaan ja näiden valvomiin valmistelu- ja toimeenpanoelimiin. Molemmilla on itsenäinen verotusoikeus. Näin toteutuu itsenäinen päätöksenteko ja taloudellinen vastuu.

Paikallisen itsehallinnon ja valtakunnan keskushallinnon väliin sijoittuva aluehallinto hoitaa erikseen määriteltyjä tehtäviä valtion oman päätösvallan delegoinnin tai kuntien yhteistyöstään tekemien päätösten tai erityislainsäädännön perusteella.

Aluetason kuntayhtymät toimivat jäsenkuntiensa ohjauksessa: Yleisinä kunnallisina aluehallintoviran-omaisina toimivat maakuntaliitot. Maakuntaliiton valtuustoon voidaan valita vain kuntavaaleissa kunnanvaltuustoon valittu luottamushenkilö. Näin toteutuu kansanvaltainen ohjaus ja poliittinen vastuu.

Uudistuksen yhteydessä Helsingin seudun asema on kansallisena metropolialueena ratkaistava parantamalla valtion ja Helsingin seudun sopimusmenettelyä ja kehittämällä seudun kuntien yhteistoimintaa ilman uusia hallinnon kerroksia.

Uudistus ei saa jäädä pelkiksi rakenteiden ja järjestelmien remontiksi. Sen sisältötavoitteeksi on asetettava toimiva kaupunkipolitiikka: kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu suurissa keskuksissa, jotka ovat myös aluekehityksen vetureita.

2. Valtio vastaa kansalaisten oikeusturvasta

Valtion oikeusturva- ja valvontaviranomaisten tehtävänä on turvata yhtenäinen lakien ja hallinnon periaatteiden noudattaminen ja Suomessa asuvien ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä. Vaikka valtion valvontatehtävien merkitys on viime vuosikymmeninä vähentynyt, on jatkossakin tärkeätä varmistaa niin palveluiden kuin muidenkin oikeuksien osalta kansalaisten oikeusturvan toteutuminen.

Valvonta-, oikeusturva- ja lupahallintoa hoitavien aluehallintoviranomaisten (ALLU) lukumäärän ja aluejaon on turvattava riittävä erikoistumisen ja asiantuntemuksen kehittäminen.

SDP pitää tärkeänä ympäristöhallinnon riittävän itsenäisyyden ja riippumattomuuden säilyttämistä myös aluehallinnossa.

3. Valtion kehittämistyö edellyttää läsnäoloa koko valtakunnassa

Valtion aluehallinnon toinen tehtäväkenttä liittyy kehittämistoimintaan ja taloudellisten voimavarojen ohjaamiseen alueille. Valtion tulee pystyä vaikuttamaan myös aluetasolla ja toteuttaa valtakunnallisia tavoitteita aluehallinnon kautta. Aluehallinto on tarpeen toiminnan tehostamiseksi ja tiedonsaannin turvaamiseksi.

Julkisen toiminnan on oltava tehokasta ja joustavaa. Nämä periaatteet toteutuvat siirtämällä riittävästi päätösvaltaa alue- ja paikallistasolle, ennen kaikkea vahvojen kuntien itsehallinnolle.

Valtion kehittämistoimen tehtävien määrittelyyn liittyy toiminnan ohjauksen läpinäkyvyys ja tehokkuus: Valtion keskushallinnolla tulee olla selkeä ja yhteen sovitettu ohjausjärjestelmä suhteessa valtion aluehallintoon. Hallinnonaloilla on oltava riittävät keinot (budjetti ja ohjausvalta) tavoitteiden saavut-tamiseksi sekä selkeä poliittinen vastuu tuloksista.

4. Maakuntien liitot ovat kuntien yhtymiä

Aluehallintouudistuksen yhteydessä maakuntaohjelmien merkitystä ja sen sitovuutta on vahvistettava muihin aluehallinnon toimijoihin nähden.

Uudessa asemassaan maakuntaliittojen tulee jatkossakin olla korostetusti jäsenkuntiensa muodostamia kuntayhtymiä. Niiden päätöksentekijät valitaan poliittisesti edustavalla tavalla jäsenkunnista ja niiden rahoitus kootaan kuntien maksuosuuksina.

Maakuntaliittojen tehtäviksi sopivat aluekehitysvastuuta tukien esimerkiksi rakennerahastoasiat, kou-lutuksen alueelliset strategiatehtävät ja alueen kansainvälinen edunvalvonta.

Mahdolliset tehtävien siirrot on otettava huomioon maakuntaliittojen kustannuksista vastaavien kuntien rahoitusasemassa.

Maakuntaliittojen aluejakoa on tarkoituksenmukaista arvioida jatkossa uudestaan, mikäli luonnolliset toiminta-alueet muodostuvat nykyistä laajemmiksi. Maakuntaliittojen yhteistoiminta ei saa lisätä hallintoa

5. Valtion resurssien jaossa käytettävä hyödyksi alueiden osaamista

Yhteen sovitetun, mutta ministeriöittäin eriytetyn valtionhallinnon alueellisen yhteistoiminnan turvaamiseksi tulee maakuntien yhteistyöryhmien asemaa vahvistaa kokoamalla ohjelmaperusteinen kehittämistoiminta maakuntaohjelmiin.

Rakennerahastovarojen alueellisessa kohdentamisessa tulee parantaa maakuntaliittojen vaikutusmahdollisuuksia. Näin toteutuva aluetalouden vahvistaminen on myös EU:n aluekehitysperiaatteiden mukainen.

Aluehallintojärjestelmässä on tasapainotettava alueelliset intressit ja erityispiirteet eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen aluehallintoa koskevien poliittisten linjausten kanssa.

6. PARAS -hanke eteenpäin vahvojen peruskuntien pohjalta

Aluehallintouudistuksen tulee olla tiiviissä yhteydessä PARAS – hankkeen etenemiseen. Nykyistä toimivampi aluehallinto voi rakentua kestävästi vain työssäkäyntialueisiin perustuvien, vahvojen peruskuntien pohjalle. Seutuyhteistyö ja peruspalveluiden kuntayhtymät ovat reitti vahvempaan kuntarakenteeseen, ei sen vaihtoehto.

Terveydenhuollon aluejaot ja työnjako tulee järjestää erikseen niin, että hoidon porrastus ja yhteistyö sosiaalitoimen kanssa toteutuu nykyistä paremmin.