SDP:n Eloranta: Kulttuurin roolia osana hyvinvointipolitiikkaa on vahvistettava edelleen
Sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) haluaa lisätä tietoa ja ymmärrystä taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista eli siitä mitä taide ja kulttuuri merkitsevät eri ikäisten ja erilaisessa tilanteessa olevien ihmisten hyvinvoinnille. Eloranta puhui aiheesta pohjoismaisessa kulttuurihyvinvointikonferenssissa.
– Kulttuurilla on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Onkin tärkeätä ottaa kulttuuri osaksi hyvinvointitaloutta ja samalla hyvinvointi-investointeja. Meidän tulee jakaa kokemuksia onnistuneista kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleista ja ottaa niitä käyttöön yhä laajemmin, sanoi Eloranta.
Suomessa selkeitä edistysaskeleita kulttuurihyvinvoinnin saralla alkoi tapahtua 2000-luvulla, kun vuonna 2010 käynnistyi valtakunnallinen Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia (Taiku) -toimintaohjelma, joka antoi sysäyksen laajalle hallinnonrajat ylittävälle kehittämistoiminnalle taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten lisäämiseksi. Tämän ihan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen hallitustasoisen ohjelman tehtävänä oli edistää taiteen ja kulttuurin hyvinvointia tukevia vaikutuksia.
– Sen jälkeen kulttuurihyvinvointi on ollut mukana jo kolmessa viime hallitusohjelmassa ja eteenpäin on menty. Myös pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on kirjattuna kulttuurin hyvinvointivaikutusten lisääminen eri hallinnonalojen yhteistyötä vahvistamalla. Kulttuurihyvinvointi toteutuu myös alueellisessa ja paikallisessa päätöksenteossa. Hyvinvointialueiden ja kuntien hyvinvointikertomusten tietosisällöissä on jo otettu huomioon kulttuurihyvinvoinnin näkökulma ja rahoitusohjauksen vahvistamiseksi on valmisteltu kulttuurihyvinvointiin liittyvän indikaattorin lisäämistä kuntien valtionosuuden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosaan, Eloranta korosti.
Eloranta näkee kuitenkin ongelmana sen, ettei kulttuurihyvinvointi ole vielä riittävästi mukana sosiaali- ja terveysalan tai kulttuurialan koulutuksissa. Ongelmana on myös koordinaation puute kunnissa ja hyvinvointialueilla sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kunnan ja hyvinvointialueen väliin jää helposti kuilu eikä tieto kulje. Näyttöön perustuvien hyvien toimintamallien saattaminen koko väestön saavutettaviksi ei ole helppoa. Toiminta on vielä usein pientä ja tekijöistä riippuvaista, eikä juurikaan toistettavissa tai skaalattavissa isommille määrille ihmisiä.
– Kulttuurihyvinvointia tuleekin edelleen vakiinnuttaa sekä juurruttaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä osaksi sote-alojen koulutusta, hoitoa, hoivaa ja kuntoutusta. On myös tärkeätä ymmärtää ja edelleen levittää tietoa siitä, että kulttuurihyvinvoinnin edistämisellä vahvistetaan kaikenikäisten ihmisten osallisuutta, yhteisöllisyyttä, terveyttä ja toimintakykyä sekä kavennetaan eriarvoisuutta, Eloranta korosti konferenssissa.
