SDP:n Asell: Kansalaisten liikkumistottumuksiin kiinnitettävä huomiota
Suomi on selvinnyt koronapandemiasta kansainvälisesti verrattuna hyvin. Välittömät ihmisten terveyteen kohdistuvat uhat on saatu rajattua kohtuullisesti. Välittömien terveysuhkien lisäksi koronapandemia aiheuttaa kuitenkin myös pitkäaikaisia kansanterveydellisiä haittoja. Esimerkiksi väestön liikkumistottumuksissa aiheutuneilla muutoksilla voi olla vakavia seurauksia kansalaisten terveyteen. Kansanedustaja, valtion liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja Marko Asell (sd.) on jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
Suomessa lapsista ja nuorista sekä aikuisista vain noin kolmannes ja ikäihmisistä muutama prosentti liikkuu normaalioloissakin terveytensä kannalta riittävästi. Tutkimusten mukaan koronapandemiaan liittyvät rajoitustoimet ovat vähentäneet osan väestöstä liikkumista entisestään. Väestön liian vähäisen liikunnan yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuositasolla arviolta yli kolme miljardia euroa. Esimerkiksi noin 10 % suomalaisista sairastaa tyypin 2 diabetesta, josta merkittävä osa olisi ehkäistävissä elintapamuutoksilla, kuten liikunnalla.
– Ihmisten liikkuminen on vähentynyt monella eri tasolla. Arkiliikunta on vähentynyt etätöiden vuoksi, liikuntaharrastukset ja -tilat ovat tauolla tai suljettuna ja syksyn pimeys on osaltaan vähentänyt intoa ulkoiluun. Olisi tärkeää, että liikunnan merkitykseen ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä kiinnitettäisiin nyt korona-aikana entistä enemmän huomiota, Asell painottaa.
Valtion liikuntaneuvoston tutkimuskatsauksen koronapandemian vaikutuksista väestön liikuntaan mukaan lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt koronapandemian aikana merkittävästi erityisesti arkipäivinä. Ero kahden vuoden takaiseen on jopa kymmeniä prosentteja. Muutosta vaikuttavat selittävän erityisesti koulupäivän aikaisen liikkumisen ja koulumatkaliikunnan vähentyminen. Nuorilla pandemia näyttää lisänneen liikkumisen polarisaatiota, eli nuorten jakautumista liikunnallisesti aktiivisiin ja vähän liikkuviin.
Työikäisillä työmatkaliikunta vähentyi pandemian aikana. Liikunnan kokonaismäärä ei kuitenkaan laskenut ja saattoi jopa lisääntyä. Osa korvasi puuttuvaa työmatkaliikuntaa muulla liikunnalla. Liikunnan muodot muuttuivat: ryhmäliikunnasta ja kuntosaliharjoittelusta siirryttiin esimerkiksi kävelyyn ja ulkoiluun.
Iäkkäillä liikkuminen vähentyi pandemian aikana ennakkoon arvioitua vähemmän. Suurin osa vähintään ylläpiti liikkumista. Erityisesti hyötyliikunta, kotona tapahtuva liikunta ja kävely lisääntyivät tai pysyivät ennallaan. Kuitenkin lähes puolella 70–85-vuotiaista naisista ja neljäsosalla miehistä liikkuminen vähentyi. Lisäksi iäkkäiden elinpiiri supistui, mikä voi lisätä vakavien toimintarajoitteiden riskiä.
– Tutkimusten perusteella koronapandemia on vaikuttanut hyvin eri tavalla eri väestöryhmiin ja yksilöihin. Pandemia näyttää lisänneen liikkumisen polarisaatiota eri väestöryhmissä: osa liikkuu entistä enemmän ja osa liikkuu entistä vähemmän. Tämä on hyvin huolestuttava kehityssuunta, joka pitäisi saada muutettua nopeasti, Asell sanoo.
