Evästeasetukset

Välttämättömät evästeet

Nämä evästeet ovat välttämättömiä sivujemme teknisen toiminnan kannalta, eikä niitä voi kytkeä pois päältä. Toiminnalliset evästeet ovat keskeisiä esimerkiksi sivujemme selaamisen ja sivujemme ominaisuuksien käyttämisen kannalta.

Analytiikka

Nämä evästeet keräävät ainoastaan anonyymia tietoa siitä, kuinka sivujamme käytetään. Analytiikkaevästeiden avulla pystymme mittaamaan ja analysoimaan sivujemme toimintaa. Käytämme näitä evästeitä esimerkiksi tietääksemme, mikä sivujemme sisällöistä on suosittua sekä varmistaaksemme, että kävijät löytävät heille merkitykselliset sisällöt. Kaikki kerätyt tiedot ovat tilastollista aineistoa, eikä niistä voi tunnistaa henkilöitä. Voit kuitenkin halutessasi poistaa näiden evästeiden käytön milloin tahansa.

Kohdistus- ja mainosevästeet

Kohdennamme mainontaamme, jotta voimme tavoittaa SDP:n politiikasta kiinnostuneista ihmisiä mahdollisimman hyvin. Voimme käyttää näitä evästeitä esimerkiksi sinulle kohdennetun mainonnan täsmällisyyden ja kiinnostavuuden parantamiseen. Evästeitä voidaan käyttää myös sivujemme sisällön tekemiseksi sinua kiinnostavammaksi. Tietojen kerääminen perustuu selaimesi tai laitteesi yksilölliseen tunnistamiseen. Voit halutessasi poistaa näiden evästeiden käytön milloin tahansa.

Antton Rönnholmin puhe Demokraatin 125-vuotisjuhlaseminaarissa

Ajankohtaista 19:06

”Hyvä sanomalehti on kuin kansakunta puhuisi itselleen”, sanoi Arthur Miller. Sitä työväenlehdistö on ollut liikkeelle niin paikallisella kuin valtakunnan tasolla.

Nykyinen demokraatti aloitti nimellä Työmies vuonna 1895. Suomen Sosialidemokraattina se ilmestyi jopa 70-vuotta aina 1980-luvun loppuun asti. Jonka jälkeen palveli meitä Demarina ja Uutispäivä Demarina vuoteen 2012.

Oma ensikosketukseni työväenlehdistöön on ollut Turun Päivälehti, joka kannettiin vielä lapsuudessani Varsinais-Suomessa talvikoleaan eteiseen. Päivälehtikin Länsisuomen Työmiehenä, mutta oli vuosisadan alussa ja sotien välissä Sosialisti ja siinä välissä vuoden Demokraatti vuonna 1919. Demokraatti, ja juuri vuonna 1919.

Eli lehtien nimet heijastavat aikansa tuulia. Välillä on haettu nimi lukijankunnan ammatista, on oltu julistavasti sosialisti, myöhemmin sosialidemokraatti. Ja asetettu muistuttamaan mistä on kyse myös Demokraatti-nimellä. Kuten tänäkin päivänä.

Hyvät kuulijat,

Arvo Salon vuonna 1976 antama määritelmä populismille julkaistiin Rolf Bambergin jutussa Demokraatin juhlalehdessä. Se on valitettavan osuva myös tänä päivänä.

Demokratia on nimittäin uhattuna. En ryhdy käymään tässä läpi niitä kaikki tapoja miten, tämä yleisö näkee sen avaamalla uutiset tai twitterin.

Vallan kolmijako on käsitteenä meille tuttu. Sitä on usein täydennetty niin kutsutulla neljännellä valtiomahdilla eli medialla. Se samalla imartelee, että kauhistuttaa mediaa itseään. Valtahan tuo vastuuta.

Nimitys on minusta kuitenkin osuva, sillä toimiva demokratia edellyttää vapaata mediaa. Moniäänistä, haastavaa, yksityiskohtiin tarttuvaa ja välillä raastavan raivostuttavaa mediaa.

Ja tällainen demokratian ja päätöksenteon kirittäjänä ja läpivalaisijana toimiva vapaa media perustuu totuuteen eli tarkistettuun tietoon.

Tekoäly ja elävän kuvan muokkausmahdollisuudet etenevät kuitenkin jatkuvasti ja on entistä vaikeampi erottaa fiktiota faktasta. Kysymys onkin kuka enää pian raportoi miten asiat ovat, keneen voin luottaa? Kuka varmistaa oliko Tyynellämerellä hyökyaalto ja mitä kansanedustaja videolla sanoi?

Perinteisesti uutistoimistot ovat vastanneet lähteidensä luotettavuudesta. Uuden tiedonvälityksen maailmassa tarvitaan uusia ratkaisuja. Lohkoketjujen tekniikassa toisilleen vieraat toimijat voivat luottaa samaan tietokantaan. Kun kaikki muutokset voi todentaa monesta lähteestä ketjun jäsenet voivat luottaa toisiinsa, vaikka he eivät tuntisi toisiaan. Tarvittaisiinkin jonkinlainen totuuden lohkoketju.

Ja jos digitaalinen ei enää ole luotettava, tarkoittaako tämä paluuta tiedonvälitykseen muodossa, joka on liian kallis valheille. Näemmekö pian paperilehtien uudelleensyntymän? Minä en tiedä. Tietääkö täällä joku?

Hyvät ystävät,

Vapaa media on kuin vapaa kauppa. Jotta se olisi vapaata ja luotettavaa, silläkin on sääntönsä. On ohjeet toimittajille ja julkisen sanan neuvostot jne. Kyse ei ole kuitenkaan vain teknisistä ratkaisuista ja säännöistä. Kyse on valinnoista.

Media on haastettu sosiaalisen median toimesta. Kansalaisten ”journalismi” ja loputtomat mahdollisuudet kenen tahansa julkaista mitä tahansa vievät aikaa perinteisen median kulutukselta. Ja näitä palveluita tuottavat amerikkalaisjätit vievät median mainostulot.

Jos ei ole toimivaa demokratiaa ilman vapaata mediaa, kenellä on vastuu viime kädessä sen toimintaedellytyksistä? Julkisella taholla on luonnollisesti vastuu yleisradioyhtiöstä, mutta jos media on entistä enemmän julkisrahoitteista, voidaanko sitä kutsua vapaaksi?

Rinteen ja Marinin hallitusohjelmien mukaan: ”hallitus tukee sananvapautta ja demokratian toimivuutta vahvistamalla vastuullisen median toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä sekä kansalaisten tasavertaisia mahdollisuuk­sia saada luotettavaa tietoa ja sivistää itseään.”

On siis ratkaistava miten. Rahaa ei ole. Tuetaanko tuotantoa, jakelua vai investointeja. Vai tuetaanko muuttamalla sääntelyä? Suomalaisten kuntien velvollisuus on julkaista tietoja päätöksenteostaan paikallisessa lehdessä. Tämä tukee kansalaisten tiedonsaantioikeutta ja riippumatonta mediaa. Mutta jos lehteä ei enää ole, sen julkaiseminen tuskin voi siirtyä kunnan vastuulle.

On paljon kysymyksiä joihin pitää vastata, median ja julkisen vallan yhdessä. Mutta on myös kysymyksiä joihin median pitää vastata itselleen ja sen kuluttajille:

Neljäs valtiomahti. Hmm.

Niin lainsäätäjällä kuin toimeen- ja tuomiopanovallalla on vastuunsa. Mutta mikä median ja sen yksilöiden eli toimittajien vastuu.  Minusta vastuu on aivan aluksi totuutta kohtaan. Mutta vain, se että joku tapahtuma tai teko on totta, ei riitä. On vastuu ottaa selvää ja ymmärtää syy-seuraus-suhteita.

Toimittajakunta allekirjoittaa väitteen, että vapaa toimiva media on demokratian edellytys. Medialla on oikeus tietää ja raportoida. Mutta samalla sillä on tapa aliarvioida omaa valtaansa niin agendojen asettajana kuin tuomioiden jakajana.

Osa toimittajakunnasta hauskuuttaa itseään raportoimalla mitä erikoisemmista väitteistä. Pöyristely ja haluttomuus asettaa asioita niiden suhteelliseen kokoon myyvät.

On kiinnostavaa tehdä uutisia asioista, jotka herättävät keskustelua sosiaalisessa mediassa. Samalla nämä uutiset madaltavat aitaa sen välillä mikä on totta ja mikä ei, ne kiveävät tietä uusille entistä villeimmille väitteille.

Jos media osallistuu tarjoamalla meille kullekin omaan totuuteemme sopivia palasia juuri itsemme valitsemista kanavista, se ei enää palvele totuutta eikä kanna vastuutaan.

Media osallistuu sille itselleen perustavalaatuisen edellytyksen, liberaalin demokratian, alasajoon.

Valta luo vastuuta. Kyse on valinnoista.

Hyvät ystävät,

Pää-äänenkannattaja on toiminut SDP:n sisäisenä ja ulkoisena äänenä jo 125 vuotta. Siihen ovat kirjoittaneet mitä legendaarisemmat toimittajat ja moni heistä on päätynyt puolueen ja sen jäsenten arkeen, vaikka kynä ei enää kirjoita. Puolueen jäsenille menevä sähköpostikirjehän on nimeltään e-aimo.

Lehti on osannut olla moniääninen, haastavaa, yksityiskohtiin tarttuvaa ja välillä raastavan raivostuttava, riippuen aina kenen näkökulmasta asiaa katsoo.  Samalla aatteellinen, ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta herättävä. Lehden julkaiseminen on sekin ollut puolueen demokratiatyötä.

Ihmiset kaipaavat analyysia ja asioiden selittämistä. Sen lehtemme ovat aina osanneet. Entistä monimutkaisemmassa maailmassa tämä entistä tärkeämpää.

Meidän yhteinen haasteemme, velvollisuutemme, on löytää lehdelle uusia lukijoita ja yleisöjä, joiden tiedonnälkää lehti voi palvella, oli sitten verkossa tai paperilla.

”Hyvä sanomalehti on kuin kansakunta puhuisi itselleen.”

Meidän yhteinen tehtävämme on pitää huolta, että niin liikkeen parissa kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on foorumi jossa käydä keskustelua yhteisestä tulevaisuudestamme.

Meidän yhteinen tehtävämme on pitää huolta, että työmies on tulevaisuudessakin demokraatti.

Onnea 125-vuotiaalle Demokraatille ja menestystä tulevaan!

Antton Rönnholm
puoluesihteeri