Evästeasetukset

Välttämättömät evästeet

Nämä evästeet ovat välttämättömiä sivujemme teknisen toiminnan kannalta, eikä niitä voi kytkeä pois päältä. Toiminnalliset evästeet ovat keskeisiä esimerkiksi sivujemme selaamisen ja sivujemme ominaisuuksien käyttämisen kannalta.

Analytiikka

Nämä evästeet keräävät ainoastaan anonyymia tietoa siitä, kuinka sivujamme käytetään. Analytiikkaevästeiden avulla pystymme mittaamaan ja analysoimaan sivujemme toimintaa. Käytämme näitä evästeitä esimerkiksi tietääksemme, mikä sivujemme sisällöistä on suosittua sekä varmistaaksemme, että kävijät löytävät heille merkitykselliset sisällöt. Kaikki kerätyt tiedot ovat tilastollista aineistoa, eikä niistä voi tunnistaa henkilöitä. Voit kuitenkin halutessasi poistaa näiden evästeiden käytön milloin tahansa.

Kohdistus- ja mainosevästeet

Kohdennamme mainontaamme, jotta voimme tavoittaa SDP:n politiikasta kiinnostuneista ihmisiä mahdollisimman hyvin. Voimme käyttää näitä evästeitä esimerkiksi sinulle kohdennetun mainonnan täsmällisyyden ja kiinnostavuuden parantamiseen. Evästeitä voidaan käyttää myös sivujemme sisällön tekemiseksi sinua kiinnostavammaksi. Tietojen kerääminen perustuu selaimesi tai laitteesi yksilölliseen tunnistamiseen. Voit halutessasi poistaa näiden evästeiden käytön milloin tahansa.

Rinteen puhe eduskuntaryhmän kesäkokouksessa

Ajankohtaista 08:15

Antti Rinne

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä

kesäkokous

25.8.2014, Espoo

Hyvät Toverit!

On mukavaa olla taas yhdessä kesätauon jälkeen. Kun tästä nopeasti silmäilee, näen iloisen ja levänneen joukon valmiina yhdessä alkavan syksyn koitoksiin. Hyvä niin, työtä tulee riittämään.

Ystävät ja Toverit 

Jo vähän lattealtakin kuulostavan sanonnan mukaan Suomi on rakennettu yhdessä sopien. Jokainen meistä varmasti allekirjoittaa sanonnan, mutta mitä se todella tarkoittaa? 

Minulle sopimisen Suomi on tarkoittanut sitä, että synnyin ja kasvoin aivan toisenlaiseen Suomeen kuin vanhempani. 

Sodan käynyt, suhteellisen köyhä maa eli monenlaisten murrosten keskellä. Kun maailma muuttui, tehtiin hartiavoimin töitä sen eteen, että kasvun ja kehityksen tuomasta hyvästä pääsisivät nauttimaan kaikki. 

Syntyi peruskoulu, syntyi hyvinvointiyhteiskunta. Tahto parempaan tulevaisuuteen sai suomalaiset tekemään töitä ja sopimaan pelisäännöistä yhdessä.

Siihen ajatukseen nojaa muuten myös sosialidemokraattisen kansanliikkeen syvin olemus. 

Kansantalouden kannalta sopimisen kulttuuri on tarkoittanut vakaita ja ennustettavia oloja, joissa työskennellä tai johtaa yritystä. Se on tarkoittanut keskitettyjä palkkaratkaisuja, yhdessä sovittuja eläkeratkaisuja ja työrauhaa. 

Samalla se on tarkoittanut koulutettuja työntekijöitä, sitoutunutta kumppanuutta ja vakaata tulevaisuutta.

Vaikeina aikoina yhdessä sopimisen merkitys korostuu entisestään. Kun kaikkea on niukalti ja moni arjen asia joudutaan miettimään uusiksi, on äärimmäisen tärkeää, että isoja päätöksiä tehtäessä jokaisen ääni kuuluu. 

Yhteiskuntasopimus on sanana luottamusta herättävä. Sen sijaan luottamusta ei ole herättänyt se prosessi, jolla maan hallitus on omaa linjaansa rakentanut. 

Olen pettyneenä seurannut, miten vaalien alla puhutut hienot lupaukset yhteisestä sopimuksesta ovat väljähtyneet. 

Samalla kun Kesärannan portteja vedettiin soukemmalle, kutistui myös hallituksen asettama tavoite tuottavuuden noususta pelkäksi työajan pidentämiseksi, siis vanhaksi kunnon työreformiksi. 

Tätä suoritusta seurannut vääräleuka saattaisi epäillä, että nyt haluttiin vain näytösoikeudessa tuomita sopiminen epäkelvoksi toimintatavaksi ja siirtyä hallituksen sanelupolitiikkaan. 

Toivottavasti näin ei ole. Siinä hylättäisiin yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä rakentavista voimavaroista. 

Ajatus yhteiskuntasopimuksesta oli ja on edelleen hyvä ajatus. Ei ole liian myöhäistä yrittää uudestaan. Kyselyjen mukaan suomalaiset tietävät miten vakava tilanteemme on. Ollaan valmiita joustamaan, luopumaan omasta, jotta parempi tulevaisuus saadaan turvattua. Tätä ihmisten alttiutta ei pidä väheksyä. 

Päinvastoin. Se ansaitsee kunnioitusta. 

Me sanommekin: lisää tuoleja sopimuspöytään! 

Kuinka voidaan sopia suomalaisten perheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja vammaisten ihmisten elämästä ilman, että heitä itseään kuullaan? 

Kuinka voidaan puhua kokonaisvaltaisesti työelämän murroksesta ilman, että kuullaan myös yksinyrittäjiä ja tutkijoita? 

Kuinka löydetään uudenlaiset eväät Suomen nousuun ilman monialaista näkökulmaa siitä, millaisessa maailmassa huomenna elämme? 

Me haluamme aidon yhteiskuntasopimuksen. Sellaisen sopimuksen, joka on suomalaisten näköinen: sisukas, luotettava ja yhteiseen tulevaisuuteen nojaava. Ennen kaikkea, me haluamme sopimuksen, joka on tehty yhdessä. 

Siksi SDP kutsuu laajan joukon järjestöjä ja työelämän toimijoita yhteisen pöydän ääreen löytämään lääkkeitä Suomen talouden parantamiseksi ja eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. 

Tulemme tarjoamaan työmme myös hallituksen käyttöön tai vaikka kokonaan hallitusvetoiseksi prosessiksi. Tulemme huomenna esittämään tiekartan yhteiskuntasopimukselle, jolla Suomi ja suomalaiset nostetaan suosta.

Hyvät toverit,                                                                                                

minä puhuin vaalien alla siitä, miten tärkeää meidän on rakentaa yhdessä rohkeiden tyttöjen ja poikien Suomi. 

Laaja-alainen yhteiskuntasopimus on yksi keino rakentaa sellaista Suomea, jossa kaikki lapset saavat hyvää opetusta ja jossa postinumero, syntyperä, vamma tai sukupuoli ei yksiselitteisesti määritä kenenkään tulevaisuutta. 

Vahva ja avoin yhteiskunta tukee tarvittaessa ja tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden toteuttaa itseään. Hyvä koulutus, luotettavat työmarkkinat ja usko tulevaisuuteen ovat sellaisia elämän matkaeväitä, jotka meidän on taattava myös tuleville sukupolville. 

Hyvät Toverit, arvoisat kanssakulkijat!

Hallitus- ja ulkoministeripuolueen kansanedustaja Olli Immonen paljasti Facebook-päivityksessään, millaisia ihmisvihan aatteita Timo Soinin puolueessa esiintyy. 

Ikävä kyllä ulkoministeri Soini ei selväsanaisesti tuominnut Immosen ulostuloa, joka tulkittiin yllytykseksi väkivaltaan ja vieläpä lähellä Anders Breivikin toteuttaman joukkomurhan vuosipäivää. Suomen ulkoministeri oli enemmän huolissaan puolueensa jakautumisesta kuin Suomen jakautumisesta.

Iso osa perussuomalaisten kannattajista on tavallisia, työllään itseään elättäviä ihmisiä, jotka meidän muiden mukana kantavat huoltaan lasten tulevaisuudesta, ikäihmisten arvokkaasta elämästä ja työttömien toimeentulosta. 

Heidän voi olla vaikea hyväksyä sitä, että vaalilupaukset olivat vain askel valtaan, ei edes tarkoitettu pidettäviksi. He eivät varmasti halunneet hallitukselta ohjelmaa, joka määrätietoisesti iskee juuri heikompien kimppuun, heikentää pienituloisten, eläkeläisten ja jopa lasten elämää.

Samoin monille on ollut kauhun paikka huomata, että puolueen suojissa kasvaa yhä voimakkaampi iskuryhmä, joka yllyttää syrjimään muualta tulleita suomalaisia. Jo vuosia jatkunut vihapuhe on saanut lisää voimaa puolueen hallitusaseman ansiosta, ja levittää pelkoa ja turvattomuutta kaikkien vähemmistöjen keskuuteen. 

Olen varma siitä, että järkevien suomalaisten suuri enemmistö pitää väkivaltaista ääri-ilmiötä vastenmielisenä. ”Meillä on unelma” –mielenosoitus kertoi selvin sanoin ja epäröimättä, että Suomi kuuluu jokaiselle joka Suomea haluaa rakentaa: syntyperään, mielipiteisiin ja yksilöllisiin elämänvalintoihin katsomatta. 

Jotta myös kaikki puoluejohtajat, siis kaikki, toisivat oman kantansa tässä kiristyneessä ilmapiirissä selkeästi julki, olen esittänyt, että puolueet uusivat rasisminvastaisen julistuksen, joka tehtiin ennen vaaleja 2011. 

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon mukaan turvapaikanhakijat ovat elintasosurffareita. Sisäministeri Orpo totesi tähän aivan oikein, että hätää kärsivien ihmisten motiivien kyseenalaistaminen on rasismia. Timo Soini, ymmärrän, että olette tehneet asiasta itsellenne vaikean, mutta ei ihmisten hätää pidä vähätellä. Tällainen hallituksen sisällä oleva erimielisyys siitä, mikä on rasismia ja mikä ei, korostaa entisestään julistuksen uusimisen tarvetta.  

Olen pettynyt siihen, että keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset eivät tähän suostuneet. Keskustan puoluesihteeri jo lupasi uusia julistuksen, mutta hallitus tuli keskenään toiseen tulokseen. Tämä päätös on myös jatkoa sille kahtiajaon linjalle, jota hallitus ikävä kyllä rakentaa.

Perussuomalaisten äänestäjien pettymys on isku jopa suomalaiselle demokratialle.

Jos perussuomalaiset oli vaihtoehto, niin nyt vaihtoehtoa ei enää ole. Suuri osa perussuomalaisten kannattajista koki, että viimeisen kymmenen vuoden aikana poliitikot eivät ole ottaneet tosissaan hiljaisen enemmistön huolta. Tätä viestiä meidän jokaisen on syytä kuulla ja kunnioittaa. Ja vielä enemmänkin: toimia sen mukaan. Tämän lupaan omalta osaltani. SDP on ja tulee olemaan kansanliike, joka on kiinni ihmisten arjessa, on lähellä ja läsnä, kaikkialla Suomessa, kaikille suomalaisille.

Ystävät ja Toverit!

Hallitusohjelman talouspoliittinen linja perustuu kolmeen pilariin: yhteiskuntasopimukseen, julkisen talouden sopeutukseen ja markkinoiden sekä työmarkkinoiden sääntelyn purkuun. Talouspolitiikan ideologisena johtoajatuksena näyttää olevan linja, jossa sääntelyn purkamisen, julkisen sektorin supistamisen ja verotuksen keventämisen jälkeen markkinat hoitavat kaiken muun. 

Esimerkiksi konkreettiset toimet uusien työpaikkojen luomiseksi loistavat poissaolollaan; päinvastoin uusia työpaikkoja mahdollistavia työllisyysmäärärahoja leikataan merkittävästi tilanteessa, jossa jo nykyiset määrärahat loppuvat kesken vuoden. Työttömyyden jatkaessa kasvuaan tilanne on täysin kestämätön. 

Taloutemme akuutein ongelma on kasvava työttömyys ja työttömyysjaksojen pitkittyminen, joka on kovaa vauhtia johtamassa rakenteellisen työttömyyden kasvuun. Se ei kerran noustuaan helposti laske edes talouden alkaessa kasvaa. Siksi nyt tulisi suunnata merkittäviä panostuksia työttömyyden pitkittymisen estämiseen. Siihen hallitusohjelman antamat eväät ovat valitettavan heikot.

Hallitusohjelman konkreettinen elinkeinopoliittinen linja jää hyvin ohueksi. Kärkihankkeissa on kyllä hyvää yritystä, esimerkiksi biotalouden osalta. Silti pääosin niissäkin tyydytään selostamaan kauniita tavoitteita, vailla näkemystä toimenpiteistä, joilla tavoitteisiin päästään. 

Maamme talouden ongelmat juontavat juurensa vientisektorin heikkoon kehitykseen. Viennin pohjaa tulisi laajentaa ja edistää yritysten pääsyä uusille markkinoille. Nämä ongelmat ja niiden ratkaisut lähes loistavat poissaolollaan hallitusohjelmasta.

Hallitus tasapainottaa julkista taloutta kovalla kädellä. On selvää, että sopeutusta on tehtävä. Velkaantumisen taittaminen ja julkisen talouden saaminen jälleen EU:n ja omien kestävyyskriteeriemme puitteisiin on välttämätöntä. 

Olen kuitenkin hyvin huolissani tavasta, jolla hallitus sopeuttamisen tekee. Koko välitön sopeutus, 4 miljardia vuositasolla hallituskauden lopussa, tehdään leikkaamalla ja maksuja korottamalla. Puolet sopeutuksesta kohdistuu suoraan kotitalouksien ostovoimaan, eli sosiaalietuuksiin, päivähoitomaksuihin, terveyskeskusmaksuihin, vanhusten hoidon maksuihin ja niin edelleen. Se on paitsi pelottavan epäoikeudenmukaista, myös talouspoliittisesti epäviisasta. Ostovoiman merkittävään laskuun johtavat sopeutustoimet heikentävät kotimaista kysyntää ja ovat siten haitallisia kotimarkkinoille. Viennin sakatessa Suomen talous on ollut kotimarkkinoiden varassa, ja nyt niidenkin edellytykset uhkaavat heikentyä entisestään.

Useat hallitusohjelman etuusleikkaukset vaikuttavat huonosti suunnitelluilta ja harkitsemattomilta. Räikein esimerkki on eläkkeensaajien asumistuen lakkautus, joka toteutuessaan ensi vuonna uhkaa johtaa neljänneksellä tuen saajista asumistuen alenemiseen yli 100 eurolla kuussa. Kyse on pienituloisimmista eläkeläisistä. Tällainen leikkaus lisää vanhusköyhyyttä ja johtaa monet suoranaiseen ahdinkoon. Siinä takuueläkkeen pieni nosto on laiha lohtu. On käsittämätöntä, kuinka on voitu päätyä näin epäinhimilliseen keinoon.

Erityisen epäoikeudenmukaisilta hallituksen valitsemat leikkaukset tuntuvat myös siksi, että samaan aikaan kaikkein suurituloisimmat pääsevät vähällä. He eivät osallistu valtiontalouden tasapainottamiseen millään tavalla. Tämä ei ole omiaan luomaan kuvaa yhteiskunnasta, jossa kaikki osallistuvat ja kaikista pidetään huolta. Olen syvästi huolestunut, mihin tämä eriarvoisuuden kasvu voi maamme johtaa.

Tämä hallituksen valitsema ideologinen linja näkyy ehkä kaikkein brutaaleimmalla tavalla kehitysyhteistyön leikkauksissa. Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahat pienenevät lähes puoleen, kun otetaan huomioon myös päästökauppatulojen siirtäminen muuhun käyttöön. Tämä tilanteessa, jossa kehitysapua ja humanitaarista apua tarvitaan maailmassa ehkä enemmän kuin koskaan. Näillä leikkauksilla tuhotaan vuosikymmenten mittaan rakennettu kansalaisjärjestöjen työ ja raunioitetaan ne rakenteet, joissa kansalaisaktivismi on hoitanut ison osan julkisen vallan tehtävistä kehitysyhteistyön saralla. Tästä kertoo karua kieltään kansalaisjärjestöissä käynnistetyt yt-menettelyt.

Kasvavan eriarvoisuuden lisäksi säästöt pahimmillaan heikentävät kasvun edellytyksiä. Koulutukseen tehtävät leikkaukset iskevät juuri niihin asioihin, jotka ovat tämän maan vahvuuksia: korkeatasoinen koulutus kaikilla asteilla ja koulutettu väestö ovat tämän maan taloudellisen ja sosiaalisen menestyksen perustekijöitä. Nyt ne uhkaavat rapautua.

Arvon Toverit!

Hallituksen toiminta lähti vauhdikkaasti käyntiin, luoden kuvaa ja toiveita uudenlaisesta poliittisesta kulttuurista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tahti hiipui nopeasti, kun arki koitti.

Hallitus julisti, että kesäkuun avokonttorivaiheen aikana hallituksen kärkihankkeet rakennetaan. Kovan alkutohinan jälkeen avokonttorista ei kuulunut enää juuri mitään. Kärkihankkeista ei ole kuulunut kyselyistä huolimatta sisältöä, ei myöskään tietoa siitä, miten ne rahoitetaan. 

Tämä on huolestuttavaa ottaen huomioon, että kaikki hallituksen yhteiskuntaa ja taloutta kehittävä politiikka on käytännössä sidottu kärkkihankkeiden toteutukseen ja niiden onnistumiseen. Hallituksen talouspolitiikan ainoaksi näytöksi on toistaiseksi jäänyt valtiovarainministeriön yllätyksettömän kamreerimainen budjettiesitys. Esityksessä lähinnä aletaan toimeenpanna päätettyjä sopeutustoimia, muutoin eväät ovat kovin vähissä. Toivon todella, että kärkihankkeet vihdoin etenisivät ja loisivat edes pientä parempaa näkymää.

Hyvät Toverit!

Media ja kansalaiset kysyvät oikeutetusti, mikä sitten on SDP:n vaihtoehto? 

Vastaus on yksinkertainen ja realistinen. Me haluamme aktiivisesti luoda talouskasvun edellytyksiä, turvata ihmisten työpaikat ja vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan eheyttä. Meidän mallissa kaikista pidetään huolta, kaikki saavat tarvitsemansa palvelut ja kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittyä ja menestyä.

SDP luottaa sopimiseen, vientivetoiseen kasvuun, yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen kasvun rakentamisessa. 

Markkinat ja yritykset eivät elä tyhjiössä, vaan toimiakseen ne tarvitsevat aktiivista talous- ja elinkeinopolitiikkaa. Julkisen vallan rooli ei ole katsoa sivusta markkinoiden toimintaa, vaan parantaa ja tukea yritysten edellytyksiä menestyä. Päätökset tuotannosta ja tuotteista tehdään aina yrityksissä, niihin julkisen vallan ei tietenkään tule puuttua. Poliitikkojen tehtävä on kuunnella yrityksiä, ja vastata niihin tarpeisiin, joihin käytettävissä olevien keinojen puitteissa voidaan vastata. Tällainen yhteistyö ja vuoropuhelu koituvat kaikkien eduksi. Pienessä maassa kaikki voimavarat on koottava yhteen.

SDP:n talouspolitiikan perusajatuksena on vientivetoinen, osaamiseen perustuva talouskasvu. Kasvu on väline tavoiteltaessa eheää, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman monella on työtä.

Kasvun avaimet löytyvät talouspolitiikasta, joka tukee ja vahvistaa olemassa olevaa vientisektoriamme, laajentaa viennin pohjaa ja avaa uusia markkinoita. Viennin kasvu mahdollistaa myös kotimarkkina-alojen kestävän kasvun. Yhdessä ne mahdollistavat työllisyyden kasvun ja turvaavat vahvan julkisen talouden.

Suomen viennin kilpailukykyä on vahvistettava kaikilla osa-alueilla: kustannustasossa, tuottavuudessa ja tuotevalikoimassa. Ensinnäkin tarvitaan jatkossakin maltillista palkkapolitiikkaa, joka parantaa kustannuskilpailukykyä. Kanainvälisessä kilpailussa toimivien yritysten kustannuksia tulee laskea myös julkisen vallan käytössä olevin toimin: kyseeseen tulee erityisesti energia- ja logistiikkakustannusten pitäminen kurissa.

Viennin pohjaa on laajennettava maantieteellisesti, jalostusarvoa nostettava ja kasvua on haettava uusilta toimitaloilta. Näihin liittyviä päätöksiä valtio tai kukaan muu ei voi yritysten puolesta tehdä, mutta valtion tulee harjoittaa niiden tekemistä mahdollistavaa politiikkaa. Valtiolla ja kunnilla tulee olla merkittävä rooli esimerkiksi referenssimarkkinoiden luojana ja uusien markkinoiden avaajana ja uusille markkinoille pääsyn mahdollistajana.

Yksi Suomen talouden perustavanlaatuisimmista ongelmista on investointien heikko taso. Tarvitsemme nykyistä korkeampaa investointiastetta. Julkisen vallan on lisättävä omia investointejaan esimerkiksi tutkimukseen, tuotekehitykseen ja infrastruktuuriin. Omilla investoinneillaan julkinen valta voi tukea talouden uusiutumista ja luoda siten edellytyksiä yksityisille investoinneille. Lisäksi erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla tarvitsemme uudenlaista maankäyttö- ja asuntopolitiikkaa, jolla yksityisiä asuntoinvestointeja saadaan liikkeelle, samalla turvaten kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävä tarjonta.

Kotimarkkina-alojen kasvun edellytyksiä ovat riittävä kysyntä, toimiva kilpailu ja sujuva byrokratia. Yrittämisen edellytysten on oltava kunnossa. Merkittävä osa uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Siksi merkittävää huomiota tulee kiinnittää niiden toimintaedellytyksiin.

Näiden talouspolitiikan peruselementtien on oltava kunnossa, jotta saamme talouden ja työllisyyden jälleen kasvamaan. Sen lisäksi julkisen talouden tasapainottamista on jatkettava. Velkaantuminen on taitettava. Tasapainostus on toteutettava oikeudenmukaisella tavalla. SDP käyttäisi julkisen talouden sopeutuksessa myös verotusta; vain sen avulla myös kaikkein suurituloisimmat saadaan sopeutuksen mukaan.

Nämä tavoitteet ja linjaukset konkretisoituvat SDP:n yhteiskuntasopimuksessa, jonka tiekartan julkaisemme siis huomenna ja sitten luonnollisesti SDP:n varjobudjetissa.

Hyvät ystävät!

Hallitus on pian ollut kasassa ne kuuluisat 100 päivää.

Mitä se on saanut aikaan?