Reijo Paanasen puhe puoluevaltuustossa

Ajankohtaista 13:30

Reijo Paananen

Hyvät toverit,

Puoluesihteerin valintaa ennen Helsingin puoluekokousta vuonna 2012 edelsi varsin laaja keskustelutilaisuuksien sarja eri puolilla maata. Noissa tilaisuuksissa nousi hyvin selvästi kaksi toivetta ylitse muiden. Silloin haettiin puoluesihteeriä, joka olisi kentän käytettävissä ja sitoutuisi vähintään kahden puoluekokouskauden mittaiseen pestiin. Ainakin henkisesti siis. Takeita uudelleenvalinnasta ei tietenkään annettu, eikä pidäkään etukäteen antaa.

Järjestötyöhön monella tapaa kouluttautuneena ja sitä lähes koko työurani tehneenä minun oli helppo nähdä itseni tuossa roolissa. Omaa hahmottamistani auttoi suuresti se, että työskentelin jo 2000-luvun alussa puolueen viestintävastaavana kolme ja puoli vuotta aikana, johon sijoittui neljät vaalit. Noista yksissä toimin myös kampanjapäällikkönä. Minulle oli noissa tehtävissä muodostunut melko realistinen kuva siitä, mitä puoluesihteerin tehtävä sisältää. Joskin täytyy heti todeta, että se sisältö vaihtelee vähintään viikottain – yksitoikkoinen ja itseään toistava tehtävä tämä ei todellakaan ole.

Valintani jälkeen pikavauhtia lähestyvät kuntavaalit antoivat tilaisuuden päivittää tietoni kentän tilasta. Ensimmäisen vuoden aikana olin puhumassa ja osallisena 192 tilaisuudessa käytännössä koko maassa. Varmistuin siitä, että käsitykseni toiminnastamme oli realistinen. Ja siitä, että meilläkään ei ole yhtä toiminnan ja aktiivisuuden asteen totuutta. Aidossa kansanliikkeessä toimintamme on tekijöidensä näköinen, ja niin pitää ollakin. Halu liikkeen pitämiseksi voimakkaana on koko maassa, mutta keinot ja jaksaminen, uuden ja ajassa toimivan löytäminen vaihtelevat suuresti. Tärkeä oli myös havainto, että esteet tekemiselle eivät ole rakenteessamme ja säännöissä, vaan korvien välissä.

Toverit,

Muistan hyvin, kun 2000-luvun alkupuolella todettiin, että kannattajamme tavoitetaan Maikkarin kymmenen uutisten välityksellä. Oma havaintoni – enkä ole tässä yksin – on, että yhtenäistä kulttuuria omien jäsenten, aktiivien saatika kannattajien tai potentiaalisten äänestäjien tavoittamiseksi ei enää ole.

Olemme tottuneet mittaamaan näkyvyyttämme valtakunnallisen median sekunteina tai palstamillimetreinä. Kyllä nuokin mittaustavat edelleen jotain kertovat, mutta vaikuttavuus löytyy paljolti muualta. Kun tapahtuman yhteydessä tehty haastattelu julkaistaan näyttävästi maakuntalehdessä, on sen alueellinen vaikutus suuri. Sama koskee tietysti muutamaa vielä toimivaa paikallisradiota, jotka mielellään tekevät haastatteluita paikkakunnalla vierailevista. Paikallisesti ja alueellisesti näkyvyys voi siis olla kattava samaan aikaan, kun muualla maassa se on nolla.

Verkkomaailma ja sosiaalinen media ovat tietenkin avanneet aivan uusia mahdollisuuksia olla läsnä useassa paikassa yhtä aikaa. Ilmoituksia tilaisuuksista on helppo jakaa etukäteen samoin kuin kuvia ja tunnelmia paikan päältä. Ja jälkikäteen niitä paikallisen median juttuja. Näin tavoitamme lähes reaaliajassa paljon laajemman joukon kuin mitä paikanpäällä kätellään. Muistattehan tekin siis edelleen päivittää aktiivisesti somea ja myös jakaa tovereiden ja puolueen julkaisemia asiaamme tukevia juttuja edelleen!

Omasta mielestäni kansanliikkeen toimintaa johdetaan kuitenkin edelleen ihmisten rinnalla työtä tehden.

Huomasin reilu viikko sitten sosiaalisessa mediassa saaneeni määritelmän reissu-Reijo. Tuo nimitys lämmitti sydäntäni. Olen jatkanut ensimmäisen puoluesihteerivuoteni jälkeen aktiivista kiertämistä kentällä. Läsnäoloa, puheita, agitaatiota, kouluttamista, mediatapaamisia, paneelikeskusteluita ja väittelyitä – toivottavasti myös innostamista. Olen tietoisesti pyytänyt piirien toiminnanjohtajia viemään minut myös pienemmille paikkakunnille. Sinne, missä paikalle odotetaan ehkä vain kymmentä ihmistä. Ne kymmenen ihmistä kun ovat yksi liikkeemme kantava voima, koska he tekevät sosialidemokraattista politiikkaa useimmiten suuren paineen alla ja paikkakuntansa pienenä vähemmistönä.

Kun esimerkiksi vierailin pohjoisen Keski-Suomen Kinnulassa, kuulin olevani ensimmäinen puoluejohdon edustaja paikkakunnalla ainakin 27 vuoteen. Ei se ollut aktiiviemme toimintaa haitannut, mutta käymistämme keskusteluista ja myöhemmin saamastani palautteesta voin päätellä, että lyhyt käyntini antoi heille taas virtaa jatkaa. Sain siirrettyä eteenpäin osan siitä energiasta, jota lataan itseeni aina, kun olen paikallisten toimijoidemme kanssa.

Kerron teille nyt, toverit, että näiden neljän ja puolen vuoden aikana, kun olen ollut – alkuperäisen toimeksiannon mukaisesti – kentän käytettävissä, jokainen vastuullani ollut linjaus, ohjelma tai asiakirja on kirjoitettu. Kaikki vastuullani olleet puoluehallituksen tai -valtuuston kokoukset on valmisteltu. Päätökset on tehty, kun niiden aika on ollut kypsä. Samalla moni ajatus on kirkastunut ja toimintaidea jalostunut käyttökelpoisemmaksi, kun siitä on voinut keskustella vapaaehtoisena vapaa-aikaansa järjestö- ja poliittiseen työhön uhraavien kanssa.

Avainsanat ovat johtaminen ja luottamus. Puoluesihteerin on osattava johtaa joukkojaan niin, että asiantuntijoilla on valta ja vastuu tehdä työnsä hyvin. Silloin täytyy myös luottaa tekijöihin, eikä itse kurkkia koko ajan niskan takana, miten kukin työnsä tekee. Jos kuvittelee itse osaavansa tai ehtivänsä tekemään kaiken, kannattaa etsiytyä työhön, jossa on vähemmän haasteita. Tai sitten on hyväksyttävä, että hommat makaavat puoluesihteerin pöydällä, kun päivästä yksinkertaisesti loppuvat tunnit ja viikosta päivät.

Kuinka tätä sitten kukaan jaksaa?

Vastaan, että oikein hyvin. Ainakin, jos osaa aidosti iloita tässä upeassa liikkeessä toimivien ihmisten uurastamisesta kukin jaksamisensa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti. Ainakin, jos omat akut latautuvat joka kerta, kun näkee ja kokee satojen vapaaehtoisten tekevän työtä yhteiseksi hyväksi tuulessa, sateessa ja lumituiskussa tai kokoustiloissa tai kesätapahtumassa auringon hyväillessä.

Minä iloitsen ja nautin yhteisen työmme tekemisestä ja olen valmis kantamaan korteni kekoon jatkossakin.

Rakkaat toverit.

Puoluekokouksemme alkuun on tänään 75 vuorokautta. Tuossa kokouksessa käsittelemme periaateohjelmaamme, eli linjaamme niitä arvoja, joilla Suomea tulevaisuudessa johdetaan. Puoluehallitus on myös vastannut niihin 207 aloitteeseen, jotka puoluekokoukselle on tehty. Niistä aloitteista muuten näkee, että sosialidemokraattiseen puolueeseen luotetaan vielä vahvasti tulevaisuuden rakentajana. Pidetään siis yhdessä huoli siitä, että kokouksemme vastaa odotuksiin positiivisesti tulevaisuuteenkatsovilla ja ihmisten etua ajavilla päätöksillä.

Puoluekokouksessa valitaan myös henkilöt johtamaan tätä ihmisten puoluetta ja sen politiikkaa. Tämä työ on huomattavasti helpompaa, jos toimeksiantajilla on selkeä näkemys siitä, mitkä ovat valittavien henkilöiden tärkeimmät tehtävät. Puoluesihteerin osalta toivoin tätä jo syyskuun puolivälissä Demokraatin haastattelussa.

Omalta osaltani haluan olla edelleen toteuttamassa voimassaolevan periaateohjelmamme mielestäni kantavaa ajatusta: ”Sosialidemokratian ihanteet ja tavoitteet ovat nähtävissä olevia mahdollisuuksia korkeammat. Unelmat, tahto ja poliittinen toiminta muuttavat todellisuutta ihanteitamme kohti.”

Toimintani sosialidemokratian ja SDP:n eteen jatkuu muodossa tai toisessa. Koen nyt, että keväällä 2012 antamani sitoumus on täytetty ja näin ollen ilmoittaudun työmarkkinoiden käytettäväksi helmikuusta lähtien.

Kiitos.