Evästeasetukset

Välttämättömät evästeet

Nämä evästeet ovat välttämättömiä sivujemme teknisen toiminnan kannalta, eikä niitä voi kytkeä pois päältä. Toiminnalliset evästeet ovat keskeisiä esimerkiksi sivujemme selaamisen ja sivujemme ominaisuuksien käyttämisen kannalta.

Analytiikka

Nämä evästeet keräävät ainoastaan anonyymia tietoa siitä, kuinka sivujamme käytetään. Analytiikkaevästeiden avulla pystymme mittaamaan ja analysoimaan sivujemme toimintaa. Käytämme näitä evästeitä esimerkiksi tietääksemme, mikä sivujemme sisällöistä on suosittua sekä varmistaaksemme, että kävijät löytävät heille merkitykselliset sisällöt. Kaikki kerätyt tiedot ovat tilastollista aineistoa, eikä niistä voi tunnistaa henkilöitä. Voit kuitenkin halutessasi poistaa näiden evästeiden käytön milloin tahansa.

Kohdistus- ja mainosevästeet

Kohdennamme mainontaamme, jotta voimme tavoittaa SDP:n politiikasta kiinnostuneista ihmisiä mahdollisimman hyvin. Voimme käyttää näitä evästeitä esimerkiksi sinulle kohdennetun mainonnan täsmällisyyden ja kiinnostavuuden parantamiseen. Evästeitä voidaan käyttää myös sivujemme sisällön tekemiseksi sinua kiinnostavammaksi. Tietojen kerääminen perustuu selaimesi tai laitteesi yksilölliseen tunnistamiseen. Voit halutessasi poistaa näiden evästeiden käytön milloin tahansa.

Puoluesihteeriehdokas Antton Rönnholmin puhe SDP:n puoluekokouksessa 22.8.2020

Ajankohtaista 18:34

Puoluesihteeriehdokas Antton Rönnholmin puhe SDP:n puoluekokouksessa Tampereella lauantaina 22.8.2020
Muutokset puhuttaessa mahdollisia

 

Hyvät puoluekokousedustajat, ystävät ja toverit, vieraat ja seuraajat

Mukava olla täällä taas. Vai mitä?

Kysymys meille sosialidemokraateille on yhä demokratiasta ja toimeentulosta. Siitä miten vältämme vaaran vuodet ja koemme taas onnen päivät.  Tästä pyrkimyksestä tämä liike on tehty jo 120 vuotta.

Puhun teille vanhoista uhista ja uusista mahdollisuuksista. Siitä miksi Jo riittää. Mutta se ei vielä riitä.

Puhun rohkeudesta. Siitä miksi kaiken täytyy muuttua, jotta kaikki säilyisi ennallaan.

Ja puhun teille tarkoituksesta. Kysymyksestä miksi nousemme joka aamu olemaan sosialidemokraatteja.

Hyvät toverit,

Paljonko vapaaehtoista työtä mahtuu 120 vuoteen? Montako kuukautta kampanjointia ja viikkoa varainkeruuta? Monetko tiistait sen aikana on istuttu lautakunnassa, lauantaiaamut seisottu teltalla sateessa ja sunnuntait leimattu vaalilippuja?

Montako aamuhetkeä muistatte, jolloin maakuntalehden otsikointi on nostanut verenpainetta kolmekymmentä yksikköä ilman, että kahvinkeitintä on saanut vielä päälle?

Hur många kvällar har ni valt mötet framom den egna hobbyn? Hur många gånger har ni gått hem från valvakan och funderat på varför det inte riktigt räckte hela vägen fram? Och varför, även då vi vunnit, vi inte vunnit tillräckligt?

Montako iltapäivää olette valinneet kokouksen oman harrastuksen sijaan. Monenko vaali-illan jälkeen tallustaneet kotiin miettien miksi se ei ihan riittänyt?  Ja miksi silloinkin, kun on voitettu, ei voitettu tarpeeksi?

Uskon, että kaikki te puoluetyön ahertajat mietitte välillä miksi?

Miksi. Palaan siihen myöhemmin.

Hyvät toverit,

Mennään suuren laman jälkeiseen aikaan vuoteen 1932.

”…Kesäisen tunnelman on vaikea päästä kohoamaan.… …Pohjasävyn nykyhetkelle antavat taloudelliset vaikeudet ovat myöskin käyttövoimana valtiollisen elämän vähemmän miellyttäville ilmiöille. Sodanjälkeisen kukoistuskauden jälkeen maailmantalous on joutunut sekasortoon.”  Väinö Tanner jatkaa: ”Missä kansanvalta on heikommin varustautunut, siellä se on heitetty syrjään. Toisissa maissa taistelu jatkuu edelleen. Meidänkin maamme on kolmatta vuotta tämänkaltaisen taistelun näyttämönä, mutta toistaiseksi kansanvalta on suoriutunut voimain mittelystä hyvin…”

Vanhat uhat ovat täällä taas. Kyse oli ja on demokratiasta ja toimeentulosta.

Ylikansallinen kapitalismi ja finanssipeli ylikuluttavat ekologisia ja inhimillisiä resursseja. Valjut tulevaisuudennäkymät luovat tilausta oikeistoradikaalille populismille. Näköalojen puute nimittäin kutsuu tarttumaan helppoihin heittoihin. Ja sosiaalinen media tarjoaa uuden ajan käärmeöljykauppiaille alustan levittää kiukkua ja kiihkoa, jopa vihaa ja valheita.

Maailman rauhaan ja sopimiseen perustuva järjestelmä on herkkä puutarha. Kun sitä ei varjele, se villiintyy ja armoton viidakko kasvaa takaisin. Ja se kasvaa takaisin. Nationalismin aaveita on nostatettu pönkittämään yksinvaltiaiden valtaa. Nyt koronan myötä rajojen ja vahvojen valtioiden merkitys korostuu ja tämä näyttää voimistavan, maasta riippuen, joko uuden autoritäärisyyden nousua tai vahvempaa luottamusta demokraattisesti hallittuihin järjestelmiin. Suomi on jälkimmäisellä tiellä, mutta ensimmäisestä on Euroopassakin varoittavia esimerkkejä.

Miten käy jos taloustilanne tästä huomattavasti hankaloituu?

Kun 1940-ja 50-lukujen taitteessa suomalaista demokratiaa uhkasi laitaoikeiston sijaan kommunismi, SDP sanoi: Jo riittää! Maata ei johdeta eikä eteenpäin päästä räyhäämällä. Me sanomme nyt ja aina: jo riittävät lavastetut uhat ja ihmisten yllyttäminen toisiaan vastaan.

Halu markkinaehtoistaa, siivota ihminen lisäarvon tieltä ja ruuvata tiukemmalle uhkaa hyvinvointivaltiota. Osa kaikkein varakkaimmista on kokenut oikeudekseen piilottaa tuotot, jotka on mahdollistanut yhteisesti rakennettu infrastruktuuri ja osaaminen. Myös muiden ihmisten työ. Ihmisten, jotka oikeiston pääideologit haluaisivat lähettää digitaaliselle kilometritehtaalle vastaanottamaan pientä kansalaispalkkaa.

Viime vuosikymmenten taloudellinen paradigma on ollut laskea verotusta, pienentää julkisen sektorin kokoa ja leikata palveluita talouden tasapainottamiseksi. Tämä on hyödyttänyt kaikkein varakkaimpia. Suomen kehityksen näimme aiemmin tällä viikolla julkaistussa Kalevi Sorsa-säätiön eriarvoisuustutkimuksessa. Thatcherin-Reaganin linja näkyy demokratian tilassa Atlantin kummankin puolen.

Korona-kriisiä on taloudellisesti verrattu 1920-30-lukujen lamaan. Nyt julkisen velan määrä kasvaa kaikkialla kymmeniä prosentteja. Velka-asteen nousu joudutaan hyväksymään, ja ilman talousihmettä se saattaa nousta pysyvästi. Samalla on näyttöä siitä minkälaista jälkeä leikkauspolitiikka 1990-luvun lamassa kuin finanssikriisin yhteydessä sai aikaan. Emme voi tehdä näitä virheitä uudestaan. Valtionvelan muuttaminen hyvinvointivelaksi ei auta tulevia polvia. Talouden tasapaino on saavutettava lisätuloilla sieltä missä niitä on. Valtiot ympäri maailman tarvitsevat tulonsa. Ne tulot ovat kansalaisten terveyden ja yritystoiminnan edellytysten takaamiseksi. Hyvät toverit, verokilpailun aika on ohi.

Muutos inhimillisesti ja ympäristön kannalta kestävään talouteen on seuraavaan vuosikymmenen suurin poliittinen mittelö, jossa sosialidemokraattien on oltava valmiina. Sanomme jo riittää ympäristön ja ihmisen kuiviin tiristäminen. Jo riittää veropakoilu; jo kai vähempikin riittää?

Niin oli ennen ja niin on nyt. Kyse on demokratiasta ja toimeentulosta.

Jo riittää.  Mutta tämä ei vielä riitä.

Hyvät toverit,

Romaani Tiikerikissa kuvaa Italian yhdistymisen aikaista sosiaalista muutosta. Sen päähenkilö tuntee samalla tuskaa katoavaa maailmaansa kohtaan ja toisaalta kiinnostusta uuteen. Häntä muutokseen rohkaisee veljenpoika kuuluisalla lauseella: kaiken täytyy muuttua, jotta kaikki säilyy ennallaan.

Suomen täytyy muuttua, jotta se pysyy ennallaan. Mutta vain niin, että muutos ei ole synonyymi heikennykselle tai uudistus leikkaukselle. Ja hyvät toverit, myös meidän täytyy muuttua, jotta Suomi on parempi.

Den här partikongressen godkänner vi frukterna av programarbetet. Men frågan är: vad gör vi med programmen? Utan mandat att förverkliga dem, är de bara text. Vi behöver mod. Vi behöver 30 procent.

Uusimme sääntöjä, mutta pykälien sijaan toiminnassa keskeistä on kulttuuri. Moni ei vielä tunne puoluetoimintaa omakseen. Ja juuri mahdollisuus vaikuttaa lähiympäristöön lisää kiinnostusta osallistua. Teemme yhteisen strategian, jolla työmme saadaan houkuttelemaan uusia jäseniä, ehdokkaita ja aktiiveja. Jäseniä kiinnostavat työryhmät on saatava pyörimään myös paikallistasolla.

Vaalit parhaimmillaan aktivoivat niin omia kuin äänestäjiä. Itsellään se ei kuitenkaan tapahdu, eikä vastuuta voi siirtää suositun puheenjohtajan harteille. Kun kunta ja maakuntavaalit on käyty, on varmistettava, että meillä on yhteisiä tavoitteita ja elävä vuoropuhelu.

Vanhanaikaiseksi mainostettu järjestödemokratia takaa myös niiden äänten kuulumisen, jotka ovat aktiiveina keräämässä yhteiseen pottiin, mutta eivät aina tule valittua vaikkapa valtuutetuiksi. Miettikääpäs, se on periaatteena merkittävämpi kuin ehkä ymmärrämmekään.

Samalla vetoomus, joka pätee kunnassa ja tehtävässä: Itselleen on annettava lupaus olla rakastumatta. Nimittäin valtaan. Jos valta ja asemat ottavat vallan, tavoitteet unohtuvat. Ihmisten ilosta ja unelmista saatava energia voi korvautua itsetarkoituksella ja -tehostuksella. Valta ei ole tarkoitus. Ja ilman tarkoitusta työmme on kovin raskasta. Taistelemme asioista, emme asemista.

SDP uskoo muutokseen, ei muutoksen takia vaan koska niin voi olla paremmin. SDP on toimiva puolue terveessä Suomessa.

Hyvät toverit,

Meidän on helppo nähdä uhat, mutta osaammeko tunnistaa mahdollisuudet? Niitä nimittäin on.

Teknologinen kehitys etenee vääjäämättä ja tarjoaa uusia ratkaisuja niin lähi- kuin etätyöhön. Työn ohella turvallinen vapaa-aika ajaa uusia digitaalisia palveluja. Koodi on virtuaalisen maailman laki ja myös siinä maailmassa ihmistä on suojeltava demokraattisilla päätöksillä. Meillä on maailman parhaat verkot, mutta sisällöillä saadaan suurimmat kalat.

Globalisaatio on siivittänyt yritysjättien valtaa. Tämän kehityksen haastaa kuitenkin uusi lokalisaatio; jo nyt paikallisempi elämäntapa ja alueellisemmat tuotantotavat saattavat korvata alihankintaketjuja. On tilausta uudelle toimivalle, järkevälle sosialidemokraattiselle alue- ja elinkeinopolitiikalle. Tässä työssä ojennamme kätemme työntekijöille ja -antajille.

Työmarkkinamallimme on toiminut ja kestänyt kriisit. Nyt osalta talouden vallankäyttäjistä ja isännistä on kadonnut käsitys kohtuudesta. Historiasta ja todellisuudesta poimitaan vain itseä hyödyttävät perustelut. Sopimisesta tehdään mahdotonta vaatimalla joka erästä selkävoittoa. Vaaditaan: Suomen täytyy muuttua. Kyllä, muuttua jotta hyvä pysyy ennallaan. Ei, että palaisimme hikipajojen aikaan. Myös työntekijäjärjestöiltä vaaditaan rohkeutta tehdä esityksiä ja asettaa agendaa. Partit eivät voi kiikuttaa riitojaan täystyöllistetyn hallituksen pöydälle. Konfliktien kautta eteneminen luo epävarmuutta tulee kalliiksi kaikille duunarista osakkeenomistajaan.

Poikkeusaikojen luoma yhteisöllisyys, tarve huolehtia koko yhteiskunnasta ja toimiva julkinen sektori ovat korostuneet kriisin myötä. Hyvät ystävät, vahva valtio tekee paluutaan. Eikä meidän tavoitteemme sen ohjaamossa tule olla vähempää kuin maailman paras julkinen hallinto.

Epidemia on muistuttanut ihmistä vahvasti osastaan ja vastuustaan osana luontoa. Nyt koronan seurauksena muotoutuu vahvemmin ympäristötietoinen maailma, jossa niin ilmasto kuin lajien monimuotoisuus nousevat niin kansallisen kuin kansainvälisen päätöksenteon ja yhteistyön keskiöön. Ihmiskunnan täytyy muuttua, jotta maailma säilyy ennallaan.

Kuten Tanner puheensa päätti lähes 90 vuotta sitten:

”Lähivuodet tulevat olemaan täynnä jännittäviä taisteluja valtiollisen kansanvallan ja taloudellisen tasavertaisuuden puolesta. Taantumusta vastaan on käytävä suljetuin rivein ja taloudelliset olot on yhteisvoimin saatava järjestykseen. Jo saavutettuja etuja on puolustettava ja uusia on työväenluokalle hankittava. ”

Hyvät ystävät,

120 vuotta ja työmme ei ole ohi. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on toistaiseksi inhimillisen yhteistoiminnan kehittynein muoto. Se ei jouda jauhautua suurvaltojen etupiireissä tai purettavaksi sisältäpäin.

Se on syy, miksi seisomme sateessa torilla. Me oikaisemme lehden jutun ja vastaamme trollille netissä.

Meitä ei velvoita siihen menneisyys, vaan tulevaisuus. Ei sankarihaudat vaan kapalot. Vaalilautakunnissa sunnuntaisin ei vain valvota vaalitoimitusta. Siellä leimataan todeksi ihmisten unelmat.

Syyt siihen miksi nousemme aamulla ollaksemme sosialidemokraatteja ovat aivan samoja syitä kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kansanvalta harvainvallan sijaan. Toimeentulo työllä, ja turva kun työtä ei ole.

Pienen suoja suuren edessä. Vähemmistön turva enemmistön mielivallalta.

Elävän varjeleminen siltä mikä sen myrkyttää. Viipyilevän harkinnan valitseminen äkkinäisen kuohunnan sijaan.

Hiljaisen kuuleminen äänekkään valituksen yli. Pitkän sihdin valinta lyhyen tähtäimen asemesta.

Totuuden puolustaminen valhetta vastaan.

Ajassa jossa jokainen etsii tarkoitusta, voimme kokea olevamme osa jotakin itseämme suurempaa. Jotakin jossa emme pyydä itsellemme enempää. Emme vaadi kenellekään liikaa. Haluamme vain jokaiselle riittävästi. Tähän työhön ovat kaikki tervetulleita!

Hyvät toverit,

Me voitimme ja otimme vallan niiltä, joilla oli kaavioita vailla prosesseja ja hintoja arvojen tilalla.

Me voitamme. Emme aina, emmekä mielestämme tarpeeksi. Mutta me voitamme. Olemme välillä väsyneitä, mutta olemme ylpeitä.

Tämän kaiken me helposti arjessa unohdamme. Mutta se kaikki on syy, miksi nousemme joka aamu olemaan sosialidemokraatteja.

Hyvät toverit,

Olemme tehneet maaleja, mutta emme voittaneet koko matsia.

Nyt ei riitä. Tarvitaan myös sitten. Sitten on taas ensi keväänä ja ensi eduskuntavaaleissa.

Olemme rohkeita. Tartumme mahdollisuuksiin. Tiedämme, jotta kaikki säilyisi ennallaan, kaiken täytyy muuttua.

Taistelemme demokratian ja toimeentulon puolesta. Vältämme vaaran vuodet, jotta mahdollisimman moni näkee onnen päivät.

Sanomme Jo riittää! Mutta tämä ei vielä riitä.

Kiitos. Tack.