Minun pitäisi tässä perustella viralliset syyt miksi on tärkeää äänestää aluevaaleissa. Yritin, mutta en jaksanut itsekään lukea kirjoittamaani. Sen sijaan minulle tuli mieleen vuoden lopusta kaksi kertaa, kun pysähdyin miettimään hyvinvointia ja mitä kaikkea se itselleni on.
Joulukuussa oli eräänä yönä satanut alilämpöistä vettä. Tiesin, että keli on surkea ja heräsin aikaisin rapsuttelemaan autoa esiin jäävaipan alta. Kun vihdoin pääsin liikkeelle, tiet olivat mustan jään peitossa. Liukastellen ajaessani kohti Kotkaa jouluradiosta alkoi soida Ave Maria. Ja yhtäkkiä tien valotaulu varoitti tekstillä onnettomuus! Oli pysäyttävä hetki lipua kirkkaana vilkkuvien ambulanssien ja palo- ja poliisiautojen ohi, kun juuri tuo musiikki soi taustalla. Jäin miettimään mitä oli käynyt ja minkälainen joulu matkustajille oli tulossa.
Seuraavana aamuna olin palannut reissultani ja heräsin huonoon oloon ja kuumeeseen. Ajattelin, että maskeista ja varovaisuudesta huolimatta, nytkö se korona löysi minutkin? Hankkiuduin testeihin ja niin oli käynyt. Suunnittelin, että karanteenissa voisin flunssaisena tehdä varmasti myös hiukan töitä. Mutta seuraavasta seitsemästä päivästä, tai ainakaan öistä, kun kuume oli lähempänä 40 kuin 39, en muista paljoa. Paitsi että sairaana tuntee olevansa aika yksin ja välillä köhiessään miettii, että miten tässä mahtaa käydä.
Apu ja hoiva on hyvinvointialueiden työtä
Jos meille käy onnettomuus tai sairastumme, tarvitsemamme apu ja hoiva on tästä lähtien hyvinvointialueiden työtä. Ne ihmiset, jotka vastaavat motarilta tulevaan hälytyskutsuun, kuntouttavat meidät ottamaan ensimmäiset uudet askeleet tai pitävät huolta lapsista, kun heidän vanhempansa eivät pysty, ovat hyvinvointialueiden ammattilaisia. Eikä kyse ole poikkeustilanteista vaan arjesta: on hyvinvointialueesta kiinni, kuullaanko omaishoitajaa, tai ehditäänkö vanhustenhoivassa tehdä se mitä tarvitaan.
Jäisellä tiellä ajattelin, että sen sijaan että pääsen perille, voisin olla myös autettavana. Koronakuumeessa kiitin sairaanhoitajaa, joka osasi vitseillään hämätä rauhatonta mieltäni.
Hyvinvointi on arvokkainta mitä meillä on. Palvelut ja niitä tekevät ihmiset ansaitsevat päättäjät, jotka haluavat parasta. Ja kun vaaleissa taas puhutaan siitä, miten paljon kaikki maksaa, tulee mieleen mainoskampanja vuosien takaa siitä, mikä on kallista. On hyvä muistaa, mikä on lopulta elämässä kaikkein kalleinta. Elämä on.
Antton Rönnholm
SDP:n puoluesihteeri