Presidentti Halosen puhe Kättä päälle -startissa

Ajankohtaista 12:26

Tarja Halonen Kättä päälle -tilaisuudessa

Presidentti Tarja Halonen
21.9.2015
Kättä päälle -avajaistilaisuus

Hyvät Kättä päälle -avajaistilaisuuden osallistujat ja median edustajat

Maailmaa rakennetaan yhdessä ja siihen tarvitaan meidän kaikkien työ ja osaaminen. Ensi viikolla Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa tullaan hyväksymään kestävän kehityksen tavoitteet. Tämän Vuosituhattavoitteet korvaavan ohjelman seitsemäntoista eri kohtaa on tarkoitettu jokaiselle YK:n 193 jäsenmaalle – ei vain kehitysmaille. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tulee esittämään Suomen puheenvuoron.

Tämä kestävän kehityksen ohjelma ei ole juridisesti vaan moraalisesti velvoittava sopimus. Myöhemmin joulukuussa toivottavasti nämä samat maat tulevat hyväksymään siihen liittyvän oikeudellisestikin sitovan ilmastosopimuksen.

Suomi kuuluu Euroopan unioniin, jossa pyrimme löytämään alueellisia ratkaisuja sekä kestävän kehityksen toteuttamiseksi että omaa maanosaamme muutoin koskeviin kysymyksiin. Monet jäsenmaista, Suomi niiden mukana, kärsivät sekä taloudellisesta lamasta, työttömyydestä ja nyt unionin lähialueella esiintyvien aseellisten konfliktien ja muiden rauhattomuuksien vuoksi ennen näkemättömän suurista pakolaisvirroista.

Suomella on vastuunsa näiden kysymysten ratkaisemiseen, ja ne vaikuttavat myös Suomeen. Näiden asioiden ratkaiseminen onnistuneesti Suomessa on pääosin meidän omalla vastuullamme. Kaikeksi onneksi Suomi, meidän yhteinen kotimaamme, on rakennettu vahvoista aineksista. Meillä on turvanamme pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Sen on tehnyt mahdolliseksi keskinäinen luottamus ja yhteistyö yhteiskunnan eri eturyhmien välillä jopa niin, että on ollut mahdollista rakentaa luottamusta ja vastuuta ylisukupolviseksi. Tätä tarvitaan jatkossakin.

Ero entiseen on se, että muutokset tapahtuvat aikaisempaa nopeammin – usein arvaamatta ja lisäksi globaalisti. Siihen vastaamiseen tarvitaan luovuutta. Mutta minä uskon, että me pystymme tekemään jotain ihan uutta. Sellaisen Suomen, jossa jokaiselle tarjotaan perusturva mukaan lukien riittävät palvelut kuten koulutus ja terveydenhuolto ja vanhuudenturva. Sellainen Suomi, jossa jokaisella on mahdollisuus.

Näissä kahdessa, luottamuksessa ja yhteistyössä, on vuosikymmenien ajan rakentuneen pohjoismaisen hyvinvointivaltion siemen.

Hyvinvointivaltio ei ole valmiiksi rakentuva linnoitus, jonka suojaavien muurien taakse me voimme sulkeutua. Se on kotipesä tai kylä, jonka tunnemme parhaiten, mutta sitäkin pitää hoitaa, huoltaa ja saneerata. Myös työ muuttuu. Sellaista työelämää tai yritysmaailmaa, joka oli pari vuosikymmentä sitten, ei enää ole olemassa. Muutos jatkuu, mutta ei kohtalonomaisesti vaan me olemme mukana tekemässä sitä muutosta.

Työ on tärkeä osa ihmisyyttä. Se ei joku pohjoismainen ominaisuus vaan yleismaailmallinen käsitys ihmisten arvomaailmasta. Työ on yksi aikuisen ihmisen osallistumistavoista yhteiskunnassa. Hän tuottaa jotain sellaista, jota toiset arvostavat. Työllä pitää olla myös jonkinlainen taloudellinen vaihdanta-arvo, jotta ihminen voi ansaita sillä toimeentulon itselleen ja perheelleen.

Työssä koemme sosiaalisia suhteita. Jokainen meistä tietää, miten kivalta tai ikävältä työyhteisöön palaaminen tuntuu sairauden tai vaikkapa loman jälkeen. Työtoverit ovat meille tärkeä aikuisten ihmisyhteisö.

Vapauden ja turvallisuuden tulee olla oikeassa suhteessa. Toisen vapaus voi uhata toisen turvallisuutta. Meidän on pystyttävä luomaan sellainen yhteiskunta, jossa jokaisella niin palkkatyötä tekevällä kuin yrittäjällä, on riittävästi tätä vapautta ja turvaa.

Hyvinvointiyhteiskunta on yritys luoda tätä tasapainoa. Se on itse asiassa kansainvälisesti arvioituna paras tähänastisista malleista tulevaisuutta silmällä pitäen. Työllisyys on siinäkin se pohja, jolla yhteiset palvelut ja turvaverkot pidetään toiminnassa. Korkeiden työttömyyslukujen aikana suoraa taloudellista tukea saavien ihmisten määrä kasvaa ja verotulot pienenevät, jolloin myös hyvinvointivaltion rahoituspohja uhkaa murentua.

Kansainvälisesti poikkeuksellisen pitkä heikon viennin ja hitaan kasvun aika koettelee nyt meitä kuten muutakin maailmaa, mutta meillä on myös omat rakenteelliset ongelmamme, jotka me voimme ja meidän pitää kyetä ratkaista. Ja kyllähän meidän pitää olla siihen kykeneviä. Kansainvälisesti vertailtuna meillä on kuitenkin hyvä koulutus, ja meillä on kohtuulliset suojaverkot. Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon luottamusta yhteistyöhön ja – onhan meillä sisua.

Periksi ei pidä antaa. Me olemme selvinneet monesta. Me olemme rakentaneet maatamme uusiksi monet kerrat. Nyt on tullut taas aika jälleenrakentaa, ennen kaikkea ajatuksiamme: miten me teemme tästä maasta sellaisen, joka pitää huolen asukkaistaan ja tuntee globaalin vastuunsa. Maan, joka ei pelkää erilaisuutta eikä huomisen tuomia haasteita. Miten kannustamme itseämme ja kanssaihmisiämme yrittämään ja näkemään huomisen mahdollisuudet? Se tärkeää.

Yhteiskuntaamme hiipinyttä pelon kierrettä ei katkaise mikään muu kuin yhteisen luottamuksen vahvistaminen. Yhteistyön luottava Suomi pystyy kyllä löytämään keinot menestyäkseen. Te täällä olette osa ratkaisua.

Ihmiset tarvitsevat yhteiskunnan turvaverkkoja, joilta ponnistaa takaisin oman elämänsä valtiaiksi. Mutta se ei useinkaan riitä uuteen alkuun pääsemiseen. Hyvinvointivaltion tarkoituksena ei ole koskaan ollut syrjäyttää lähimmäistämme – eikä se siihen pystyisikään. Me tarvitsemme toisen ihmisen tukea. Siinä me kanssaihmiset, lähimmäiset olemme korvaamattomia.

Luulen että, aika harva meistä täällä olijoista kuitenkaan todella ymmärtää, mitä on olla syrjäytynyt. Se on tila ja tunne, jonka ymmärtää vain se, joka on liian väsynyt täyttääkseen enää yhtään sosiaalituen hakemuslappua ja antaa vuokransa mennä ulosottoon. Tai se, joka ei ole kuukausiin poistunut omasta kodistaan, koska ulkona ei ole mitään tai ketään, jonka vuoksi niin tekisi. Syrjäytyminen ei ole valinta, jonka ihminen tekee itse. Se on valinta, jonka me yhteiskuntana teemme silloin, kun päätämme nipistää vielä vähän niiltä, jotka jo valmiiksi käyvät jokapäiväistä taistelua selvitäkseen arjesta. Me emme voi jatkuvasti vain lisätä velkaa, mutta meidän ei pidä kurjistaa niiden asemaa, joilla jo muutenkin on vaikeinta.

Suomalainen yhteiskunta on ollut vahva, koska tämä viisimiljoonainen kansa on pitänyt yhtä. Luottamus ja yhteistyö ovat niin vahva ankkuri, että ne ovat pitäneet meidät paikallaan kovissakin historian myrskyissä. Yhteistyö ovat varmin luotsi.

Hyvät kuulijat,

muutama sana vielä pakolaistilanteesta.

Suomi on aina ollut ja Suomi tulee aina olemaan monella tavoin monikulttuurinen maa. Täältä on lähdetty ja tänne on tultu. Niin tulee olemaan jatkossakin.

Maailma on kutistunut. Kansainvälisten kriisien vaikea tilanne ei näy meille enää pelkästään median välittäminä kuvina tuhoutuneista kaupungeista ja epätoivoisista ihmisistä, vaan me kohtaamme nämä ihmiset omilla rajoillamme, kaduilla ja toreilla.

Meidän vastuumme osana ihmiskuntaa on selvä: Me emme voi sanoa turvanhakijoille, että sinä et kuulu minun maailmaani. Meidän, kuten kaikkien muidenkin Euroopan unionin jäsenmaiden, on tunnettava vastuumme, ei ainoastaan kansainvälisten sopimusten ja eurooppalaisen yhteisön jäsenenä, vaan ihmisinä. Ihmisinä meidän on myös kohdattava maahan tulijat. Pelottelu, mustamaalaus ja viha poikivat ympärilleen vain katkeruutta.

Olen iloinen siitä, että tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat eri tavoin ryhtyneet rakentamaan uutta arkea luottamukselle ja yhteistyölle.