Perustuslaki ei ole poliittinen lyömäase

Ajankohtaista 14:59

Entinen kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) ehdottaa tuoreessa EVA:n julkaisussa Lain vartijat, Perustuslaki, mutta kenen käsissä on sen tulkinta, että perustuslaista poistettaisiin 124§. Pykälässä säädetään siitä, miten hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle.

”Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.”

Ehdotuksellaan Sasi liittyy kokoomuksen taholta viimeaikoina kuultuun perustuslakikritiikkiin. Kritiikin perusteeksi Sasi nostaa muutaman todellisen ja muutaman teoreettisen tilanteen, jossa perustuslain mainitun kohdan tulkinta johtaa absurdilta tuntuviin ratkaisuihin. Sasin tekemät johtopäätökset muutaman esimerkin valossa ovat liioiteltuja. Ongelmat yksityisen pysäköinnin valvonnan perustuslaillisuuden tulkinnassa eivät oikeuta vaatimusta perustuslain muuttamisesta. Oikeampi menettely on se, että valiokunta tarkan punninnan jälkeen tarkistaa aikaisempaa tulkintaansa merkittävästä julkisen vallan käytöstä silloin kun siihen näyttää olevan painavia syitä.

Sasi kritisoi myös muutosvastarintaa perustuslain tulkinnassa. On totta, että perustuslain tulkinta voi muuttua ajan ja yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Kuitenkin perustuslain asema säädöshierarkiassa edellyttää muita lakeja pysyvämpää asemaa. Perustuslaki heijastelee oikeusyhteisön perimmäisiä arvoja ja niiden toteutumista muussa lainsäädännössä.

Päinvastoin kuin Sasi väittää, Perustuslain 124§ on olemassa juuri kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. Julkisen hallinnon tehtävistä ja toiminnan rajoista säädetään lailla. Lisäksi kaikkea julkista vallankäyttöä säätelee viranomaisvastuu. Näin pyritään varmistamaan se, että julkisessa hallinnossa noudatetaan yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta ja käytetään yhteisiä resursseja yhteiseksi hyödyksi.

Perustuslain 18§:ssä säädettyä elinkeinovapautta ei voi Sasin tavoin tulkita vaatimukseksi yksityistää julkisia hallintotehtäviä. Elinkeinovapaudelle voidaan asettaa tavallisella lailla rajoituksia erityisesti silloin jos perusteena on kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan varjeleminen. Julkisten hallintotehtävien antamisessa muille kuin viranomaisille tulee noudattaa erityistä harkintaa, jotta kansalaisten oikeusturva ja yhdenvertaisuus eivät joudu vaaraan.

Kimmo Sasin kirjoittamassa opuksessa on myös ansiokasta analyysia perustuslakivaliokunnan toiminnasta. Suomalainen järjestelmä, jossa lakien perustuslain mukaisuutta arvioidaan ennakolta eikä vasta jälkeenpäin valtiosääntötuomioistuimessa, on Sasinkin mielestä edelleen käyttökelpoinen. Tähän on helppo yhtyä. Olisikin tärkeätä, että kokoomuksessa aikaisempaan tapaan pidettäisiin arvossa perustuslakia ja ylläpidettäisiin perustuslakivaliokunnan ja eduskunnan arvovaltaa. Halpamainen valtiosääntöoppineiden asiantuntijoiden nimittely julkisuudessa ei ole osa rakentavaa keskustelua.

 

Ilkka Kantola

Maria Guzenina

Ville Skinnari