Pääministeri Antti Rinteen puhe Varkaudessa 27.8.2019

Hyvät ystävät ja toverit,

tervetuloa omasta puolestani SDP:n puoluejohdon, ministeriryhmän ja eduskuntaryhmän työvaliokunnan kokoukseen. 

Kokoonnumme tällä joukolla keskustelemaan alkavasta syksystä, suurista linjoista sekä Sosialidemokraattien ja hallituksen visiosta, jolla Suomesta rakennetaan parempaa maata kaikille ihmisille. Eurooppaa vahvistetaan ja globaaleja haasteita ratkaistaan.

Keskusteltavaa, suunniteltavaa ja visioitavaa riittää runsaasti. Parin viikon päästä hallitus kokoontuu ensimmäiseen budjettiriiheen. Valtiovarainministeriön esitys luo hyvän pohjan neuvotella ensi vuoden budjetista.

Lähtökohdat neuvotteluille ovat otolliset. Meillä on yhteinen, erinomainen hallitusohjelma, joka antaa selkeät suuntaviivat budjettiriiheen. En missään nimessä oleta, että jokaisesta budjettimomentista selvitään nuijankopautuksella, sillä jokaisella viidellä hallituspuolueella on omat lähtökohtansa ja painotuksensa – hallitusohjelmaan nojaten.

Mutta hallitusneuvotteluissa kuitenkin huomasin nopeasti, että vaikka puolueiden välillä vallitseekin luonnollisia eroja, kaikkia viittä yhdistää erityisesti kolme asiaa:

Ensimmäinen on vastuunkanto. Halu kantaa vastuuta maastamme ja jokaisesta suomalaisesta. Halu huolehtia palveluiden uudistamisesta ja kehittämisestä, ja kaikkien ihmisten turvallisuudesta. Halu huolehtia osaamistason nostamisesta ja koulutuksen parantamisesta. Halu huolehtia taloudesta vastuullisella ja oikeudenmukaisella tavalla.

Toinen merkittävä yhdistävä tekijä on ratkaisuhakuisuus ja -haluisuus. Halu torjua ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta merkittävintä uhkaa, ilmastonmuutosta. Halu tehdä planeettamme ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ratkaisuja, joiden myötä lapsemme ja lapsenlapsemme voivat olla meistä ylpeitä. Samalla ratkaisujen on oltava ihmisten kannalta turvallisia ja oikeudenmukaisia.

Kolmas asia on halu toteuttaa tulevaisuuslinjaa, jonka myötä huomenna on paremmin kuin tänään. Tulevaisuuslinjaa, joka luo rohkean vision kohti 2030-lukua, ja jonka myötä Suomesta tulee sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta.

Hyvät ystävät,

me tiedämme, mikä on yhteistyön merkitys politiikassa. Tulokset eivät koskaan synny yksin, sillä politiikka on joukkuepeli.  

Eduskuntaryhmän kesäkokouksessa oli odottava ja innostunut tunnelma. Kansanedustajistamme huomasi, että he ovat innoissaan politiikan syksystä. Syy on helppo arvata. 

Lähdemme ensimmäistä kertaa 17 vuoteen eduskunnan syysistuntokauteen pääministeripuolueena ja Suomen suurimpana puolueena. 

Johdamme hallitusta, joka tekee rohkeaa tulevaisuuspolitiikka. 

Uudistamme ja kehitämme Suomea paremmaksi ja turvallisemmaksi maaksi tulevaisuusvisiomme pohjalta.

Me olemme valmiina.

Hyvät ystävät, 

Sosialidemokraatit kantavat erityisen suurta vastuuta tänä syksynä. Emme ole vain pääministeripuolue, vaan kuluvan syksyn aikana myös EU:n puheenjohtajapuolue.

Neuvoston kokousten johtamisen lisäksi monivuotinen rahoituskehys sekä yhä todennäköisemmältä näyttävä Iso-Britannian EU-ero lisäävät tehtävämme vastuullisuutta.

Olen tyytyväinen siihen, että Suomi ja EU ovat varautuneet mahdolliseen sopimuksettomaan Brexitiin hyvin. Me olemme yhtenäisiä ja me selviämme kyllä.

Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että on kerrassaan surkeaa, että vuonna 2019 Euroopan sisällä ollaan pystyttämässä rajoja.

Tilanne Britanniassa on vaikea. Viikko sitten keskustelin puhelimessa kollegani, Britannian uuden pääministerin Boris Johnsonin kanssa. Sovimme, että kabinettimme sopivat kahdenkeskisestä tapaamisesta lähiaikoina.

Tein Johnsonille selväksi, että Suomi EU-puheenjohtajamaana ei ole valmis avaamaan neuvoteltua erosopimusta ja että sama pätee EU27:ään. Totesin kuitenkin, että neuvoteltua sopimusta avaamatta meidän tulee pyrkiä yhä etsimään ratkaisu, jolla sopimukseton Brexit voitaisiin välttää.

En voi taata, että ratkaisua löytyy, mutta olisi hölmöä olla yrittämättä. Minä ja hallitukseni haluaa, että Suomi tunnetaan ratkaisujen hakijana.

Hyvät ystävät,

ratkaisuja tarvitaan myös oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian vahvistamisen näkökulmasta. EU on näiden asioiden voimakkain puolustaja kansainvälisesti ja sellaisena haluamme pysyä.

Samaan aikaan meidän on huolehdittava siitä, että kotipesämme on kunnossa.

Me kaikki tiedämme, että joissakin jäsenmaissa näin ei ole. Tarvitaan keinoja, joilla oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian rikkomisesta tulee seuraamuksia. Yksi tärkeimmistä välineistä tähän on EU:n tulevien vuosien budjetti. Teemme kaiken tarvittavan, jotta voisimme löytää siitä sovun jäsenvaltioiden kesken joulukuussa.

Tavoitteenamme on pyrkiä kytkemään unionin rahoitusta ilmastotoimiin, oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen sekä muuttoliikkeen hallintaan. Tälle kunnianhimoiselle tavoitteelle olemme saaneet tukea muista jäsenmaista.

Mitä oikeusvaltioperiaatteen kytkeminen EU-budjettiin sitten tarkoittaa käytännössä?

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos EU:n jäsenvaltiot yrittävät sulkea kansalaisten ja vapaan median suut, EU alkaa sulkea rahahanoja niiden jäsenmaiden kohdalla.

Kehitämme myös EU:n oikeusvaltiodialogia, joka on vuosittainen myönteisessä sävyssä EU-jäsenvaltioiden kanssa käytävä keskustelu oikeusvaltioperiaatteessa.

Jokaisessa EU-jäsenmaassa on korkea aika ymmärtää ja sisäistää, että oikeusvaltioperiaatteen korostaminen ei ole mitään saivartelua tai nipottamista.

Kyse ei ole mistään kiusanteosta yksittäisiä jäsenmaita kohtaan, vaan vaan niiden demokratian ja eurooppalaisten kansalaisten puolustamista. Euroopan perusarvojen kunnioittamisesta.

Olen tyytyväinen, että asian tärkeys ymmärretään laajasti EU:ssa. Eikä se ole mikään ihme.

Me eurooppalaiset tiedämme paremmin kuin ehkäpä kukaan muu, mikä ero on demokratian ja oikeusvaltion sekä diktatuurin ja totalitarismin välillä.

Hyvät toverit,

Ilmastonmuutoksen torjunta ja EU:n ilmastojohtajuuden vahvistaminen on toinen keskeinen prioriteettimme. Suurin osa jäsenmaista kannattaa jo EU:n hiilineutraaliustavoitetta vuodelle 2050. Teemme hartiavoimin töitä, jotta voimme vuoden loppuun mennessä saada kaikki maat yhteisen tavoitteen taakse.

Yhteisten ponnistelujen tarve ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja metsäkatojen ehkäisemiseksi on käynyt jälleen ilmi, kun olemme seuranneet viime päivinä Brasilian roihuavia metsäpaloja. Tilanne on vakava ja uhkaa koko maapalloa.

Brasilian lisäksi suuria metsäpaloja on ollut myös esimerkiksi Siperiassa ja Kaliforniassa. Meidän on yhdistettävä voimamme metsäpalojen pysäyttämiseksi ja jatkossa ehkäisemiseksi. Suomella on isona metsämaana tässä paljon annettavaa.

Kansainvälisen paineen myötä myös Brasilian hallitus on vihdoin ryhtynyt konkreettisiin toimiin palotilanteeseen puuttumiseksi. Kansainvälisen yhteisön ja EU:n on tarkasti seurattava tilanteen kehittymistä.

Talouspakotteista ja tuontikielloista keskusteltaessa on hyvä muistaa, että tullessaan voimaan EU:n ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden välinen vapaakauppasopimus toimisi yhtenä tärkeänä välineenä Brasilian sitouttamisessa metsien suojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Hyvät ystävät,

Vaalien alla jotkut yrittivät sepittää, että ilmastonmuutoksen torjunta tarkoittaa sitä, että bensa- ja dieselautot viedään pihasta ja voileivältä häviää kultakinkku, kun kauhea lihavero tulee.

En ole kuullut, että jonkun pihassa olisi käynyt hinausautoa.

En ole kuullut, että meetvurstille tai kinkulle olisi mätkäisty lisäveroa.

Ei tietenkään ole, sillä eihän kukaan sellaista ole esittänytkään.

Tämän ääneen sanominen on tavallaan täysin turhaa, sillä suomalaiset ovat viisasta porukkaa. Ei tuollainen puhe mene läpi.

Kun nämä itsestäänselvyydet on todettu, voidaan siirtyä itse asiaan.

Ratkaisuihin, joita hallitukseni tekee. Ratkaisuihin, joilla ilmastonmuutosta torjutaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Otetaan esimerkiksi autot.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Monessa paikassa ilman autoa ei pärjää. Ymmärrän ihmisten hämmennyksen, kun sanotaan, että liikenteen päästöt ovat ongelma.

Ongelmana onkin se, että tuo – sinällään paikkansa pitävä – toteamus jättää ihmisen epätietoisuuden valtaan. Siksi samalla pitää kertoa, millä tavalla asia voidaan ratkaista.

Ratkaisuna ei ole – kuten todettu – että valtio hakee bensakäyttöisen Corollan pihasta.

Ei tietenkään.

Sitä vastoin ratkaisu, jonka jo monet suomalaiset ovat tehneet, on bensa- tai dieselkäyttöisen auton konvertointi biokaasulla kulkevaksi autoksi.

Kuulostaa ehkä kalliilta ja työläältä projektilta.

Onneksi totuus on päinvastainen ja sen lisäksi valtio tukee sitä merkittävällä tavalla. Myös sen muutaman tonnin Corollan osalta.

Lisäksi hallitus tulee huolehtimaan siitä, että biokaasulla toimiville autoille tarkoitettua tankkausverkostoa laajennetaan. Siihen hallituksella on ratkaisu.

Autoista tulee ilmaston kannalta puhtaampia, edistämme kiertotaloutta ja luomme maaseudulle uusia bisnesmahdollisuuksia.

Siis kolme kärpästä yhdellä iskulla.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että ilmastonmuutosta voidaan torjua sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Niin, että jokaisen suomalaisen kannattaa tehdä ilmaston kannalta kestävämpiä valintoja.

Tämä on yksi esimerkki siitä, mistä olen puhunut Sosialidemokraattien tehtävänä:

Varmistaa, että muutos on turvallisempaa kuin paikallaan pysyminen.

**

Hyvät kuulijat,

Olemme viime viikkoina ja kuukausina kuulleet jatkuvasti huolestuttavia talousuutisia maailmalta ja hiljalleen myös täältä Suomesta. 

Yhdysvaltojen ja Kiinan väliset jännitteet näyttäisivät pitkittyvän, ja kauppakiistoista on tullut merkittävä riski. Lokakuun päättyessä tiedämme Brexitistä ja sen vaikutuksista enemmän. Viimeisimpien lukujen valossa Saksan kasvu hidastuu. Kotimaassa työllisyyden paraneminen näyttää hiljentyneen. 

Nopeimman kasvun vuodet ovat varmuudella takana, ja näkymä eteenpäin on poikkeuksellisen epävarma. 

Jotkut ovat jo kritisoineet, että tässä tilanteessa hallitusohjelman talouspoliittisilta linjauksilta putoaa pohja pois. Jotkut ovat ihmetelleet, miksi hallitus ei tarkista talouspoliittista linjaansa nyt, kun näkymä on synkempi kuin alkukesällä ohjelmaa kirjoitettaessa.

Vastaus näihin kysymyksiin on selvä ja löytyy hallitusohjelman sivuilta 16–18. Siellä on poikkeuksellisen selvästi varauduttu ennakoitua heikompaan suhdannekehitykseen. Ei ole tarvetta kirjoittaa ohjelmaa uusiksi, vaan nyt alamme soveltaa sen kirjauksia. 

Hallitusohjelmaan on kirjattu periaate aktiivisesta finanssipolitiikasta, joka mitoitetaan suhdannetilanteen edellyttämällä tavalla. Se tarkoittaa, että suhdannevaihteluihin reagoidaan ja niitä tasoitetaan vastasyklisellä finanssipolitiikalla. 

Välineitä on useita:

Ensiksi; automaattiset vakauttajat. Kun kasvu hiipuu, verotulot alenevat ja monet etuusmenot kasvavat. Se vaimentaa suhdannevaihtelua automaattisesti. Annamme vakauttajien toimia vapaasti.

Toiseksi; ohjelmaan on kirjattu, että kysyntää tuetaan tarvittaessa päätösperäisin toimin eli elvytetään. Näitä toimia ovat mm. menojen ja tulojen jaksotus, verotoimet ja valtion talousarvion ulkopuolisten rahastojen hyödyntäminen. Lisäksi mitoitamme työllisyyspolitiikan resurssit työllisyystilanteen edellyttämällä tavalla.

Kolmanneksi; ohjelmaan on ensimmäistä kertaa kirjattu poikkeusolojen mekanismi vakavan häiriön varalta. Sellaista ei onneksi ole nyt näkyvissä.

Näiden kirjausten soveltaminen tarkoittaa nykyisessä tilanteessa, että kasvun hidastuessa kokonaiskysyntää tuetaan valtion tulojen ja menojen kautta eli taloutta elvytetään. Valtiovarainministeri Lintilän budjettiesitys ensi vuodelle on viritetty juuri näin. Lopulliset päätökset teemme budjettiriihessä syyskuussa.

Emme hidasta kasvua entisestään sillä, että alkaisimme leikkaamaan ja kiristämään. Se olisi väärää politiikkaa.

Lisäksi haluan muistuttaa, että hallitusohjelman työllisyys- ja tasapainotavoitteet on kirjattu niin, että ne koskevat normaalin kansainvälisen talouden tilannetta. Odotettua heikomman kehityksen aiheuttamaa kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden heikentymistä ei tulkita tavoitteesta poikkeamiseksi. Siksi tavoitteet eivät pakota tekemään taantumaa syventäviä leikkauksia, jos julkisen talouden tasapainoon ei vuonna 2023 päästä huonosta suhdanteesta johtuen.

Tämä hallitus ei ota velkaa ja leikkaa pieni- ja keskituloisilta palkansaajilta ja eläkeläisiltä, jotta kaikkein rikkaimpien veroja voitaisiin keventää.

Hallitus on valinnut vastuullisen talouspolitiikan linjan, joka luo uutta kestävää kasvua koulutukseen ja osaamiseen panostamalla sekä vahvistaa yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta pieni- ja keskituloisten ostovoimaa parantamalla.

Tätä on vastuullinen taloudenpito, josta Sosialidemokraatit tunnetaan.

Ja samaan aikaan, kun teemme vastuullista talouspolitiikkaa, me katsomme pidemmälle tulevaisuuteen ja visioimme rohkeasti paremmasta huomisesta. Teemme rohkeita keskustelunavauksia. Haluamme johtaa julkista keskustelua. Haluamme olla aloitteellisia.

Hyvät ystävät,

sanoin eduskuntaryhmän kesäkokouksessa, että SDP:llä on aina ollut ainutlaatuinen taito tehdä yhteiskunnallisia uudistuksia, joiden myötä ihmisten arjesta tulee helpompaa.

Uudistuksia, jollaisista on aiemmin osattu tuskin edes haaveilla.

Siksi haluan tässä puheessani nostaa esille asian, josta puhutaan politiikassa liian vähän. Aivan liian vähän, kun ottaa huomioon, että siitä on tullut ihmisille entistä enemmän pääomaa – siinä missä rahakin on.

Se asia on aika. 

Aika, joka ihmisillä on käytettävissä juuri siihen, mihin he itse haluavat sitä käyttää.

Juuri meidän, Sosialidemokraattien, pitää puhua ihmisten käytettävissä olevasta ajasta sekä siitä, voimmeko me poliittisena liikkeenä mahdollistaa, tukea ja parantaa. 

Jokainen ihminen kohtaa tilanteita, jolloin arki tuntuu liian raskaalta. 

Jokainen tietää tunteen, kun aikaa ei meinaa olla tarpeeksi. 

Tunteen, kun vapaa-aikaa ei meinaa jäädä. Kun lasten harrastuksiin ei meinaa ehtiä. Kun oma aika on kortilla eikä ehdi edes iltakävelylle.

Politiikan ja erityisesti meidän Sosialidemokraattien tehtävä on pohtia keinoja, joilla varmistamme, että kenenkään ihmisen arki ei käy liian raskaaksi. 

On meidän tehtävämme keskustella siitä, onko ihmisillä aikaa tarpeeksi muullekin kuin työnteolle.

Me haluamme puhua ajankäytöstä, koska me itse elämme ajassa.

Hyvät ystävät!

Reilu viikko sitten SDP:n varapuheenjohtaja ja ministeri Sanna Marin teki ennakkoluulottoman ja rohkean keskustelunavauksen työajasta.

Hän nosti esiin asian, joka saattaa poliitikkojen puheissa olla vain sanoja, mutta joka ihmisten arjessa on totisinta totta.

Tarkelleen ottaen Sanna sanoi näin. Sitaatti:

“Onko kahdeksan tuntia se lopullinen totuus? Minun mielestäni ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheidensä, läheistensä ja harrastustensa sekä muunkin elämän, esimerkiksi sivistyksen parissa. Tämä voisi olla meille se seuraava askel työelämässä.”

Sitaatti päättyy.

Sannan esiin nostama ajatus on jatkumoa sille linjalle jota Sosialidemokraattinen puolue on aina edustanut. Miten ihmisille jää enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itselleen tärkeitä asioita, omia mieltymyksiä, omia kiinnostuksen kohteita ja omia unelmia? 

Tähän kysymykseen Sosialidemokratia on aina vastannut.

Tuloksena oli raivokas vastustus. Utopiaa, huudettiin oikeistosta.

Vaikka Sanna Marin esitti vain vision, seurauksena oli automaattinen vastustus. Asialla oikeiston ei, ei, ei -kuoro.

Vaikka työaika on tuottavuuden parantumisen ja rohkeiden uudistusten myötä lähes puolittunut viimeisen sadan vuoden aikana, ajatusta kutsuttiin utopiaksi. 

Historiaton reaktio. Asialla sama kuoro.

Haluan lukea teille kaksi sitaattia, jotka kuvaavat yhteiskunnallista keskustelua oikealla laidalla:

“Laki joka sisältää tällaisia määräyksiä ei tarkoita minun ymmärtääkseni enää työntekijän etua vaan hänen vahinkoansa.”

“Sillä tällaisen lakiehdotuksen toteuttaminen voi helposti aiheuttaa maan teollisuuden kuihtumisen ja saattaa sen kokonaan alakynteen ulkomaisessa kilpailussa.”

Sitaatit päättyvät.

Näitä ei sanottu viime viikolla eikä edes viime vuonna.

Nämä sitaatit ovat 102 vuoden takaa, jolloin eduskunta keskusteli kahdeksan tunnin työpäivästä. Ja ne lausui, kukapa muukaan, kuin oikeiston kansanedustaja. Arvaatte varmaankin, minkä puolueen riveissä kyseinen edustaja vaikutti joulukuusta 1918 eteenpäin.

Hyvät ystävät, kovin vähän on muuttunut sadassa vuodessa poliittisen oikeiston kohdalla.

Kahdeksan tunnin työpäivää vastustettiin. Se oli utopiaa.

Viikonloput olivat utopiaa.

Joka ikinen kerta, kun me olemme puhuneet näistä asioista, oikeisto on vastustanut ja hyökännyt.

Kunnes asioista on tullut totta ja oikeisto on alkanut kannattaa – usein vuosia tai vuosikymmeniä myöhässä.

Samoin kävi Sanna Marinin ehdotuksen kohdalla. Välitön vastustus.

Kukaan ei ole esittänyt, että työaika lyhenisi ensi viikolla. Kukaan ei myöskään esittänyt, että se lyhenisi ensi vuonna.

Ihmettelen kyllä sitä, että jokaiseen ajatukseen ja tulevaisuusvisioon vastaus on automaattinen ei. 

Sillä tavalla ei ole koskaan rakennettu mitään. Sillä tavalla ei ole koskaan uudistettu tai parannettu mitään.

Pelkkä kaiken vastustaminen ei kertakaikkiaan riitä.

SDP on valmis käymään keskustelua myös tästä asiasta. Vain rohkealla visioinnilla voidaan rakentaa parempaa.

Olemme avoimia ja valmiita käymään keskustelua keinoista, joiden myötä ihmiset saavat tulevaisuudessa enemmän aikaa sosiaalisiin suhteisin, omaan arkeensa ja palautumiseen.

Tämä edellyttää luonnollisesti tuottavuuden kasvua, mikä on Sosialidemokraattien tavoitteena.

Hyvät ystävät,

meidän katseemme on tällä hetkellä yhtä aikaa alkavassa syksyssä ja pidemmällä tulevaisuudessa. Jo tämän syksyn aikana tehdään Sosialidemokraattien johdolla merkittäviä päätöksiä tulevaisuusinvestoinneista ja tulevaisuusuudistuksista.

Tulemme kertomaan avoimesti päätöksistämme. Kerromme, miksi niitä tehdään ja miten ne vaikuttavat ihmisten arkeen. On tärkeää, että panostamme vuorovaikutukseen suomalaisten kanssa. Että keskustelemme ja ennen kaikkea kuuntelemme.

Pääministerinä tulen muistuttamaan jokaista hallituksen ministeriä siitä, että me teemme tätä työtä ihmisiä varten.

Vaaleissa lupasimme suomalaisille, että muutos alkaa 14.4.2019. Siitä lupauksesta me pidämme kiinni. Sekä politiikan sisältöjen että toimintatapojen suhteen.

Nyt on aika kääriä hihat ja jatkaa tulevaisuuslinjan toteuttamista.

Toivotan kaikille voimia ja innostunutta mieltä sekä hyvää alkavaa syksyä!

Kiitos.