Oppositio välikysymyksessään: Miksi hallitus ei muuta eriarvoistavaa politiikkaansa?

Ajankohtaista 09:30

Oppositiopuolueiden eduskuntaryhmät Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, Vihreä eduskuntaryhmä ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä jättävät perjantaina 24.11. yhteisen välikysymyksen hallituksen päätösten aiheuttamasta suomalaisten eriarvoistumisesta.

– Eriarvoistuminen alkaa valitettavasti jo lapsuudessa. Lapsiköyhyyden vähentäminen ja sen seurausten lieventäminen vaativat johdonmukaista politiikkaa ja panostusta. Olemme toistuvasti kysyneet hallitukselta miksi se jättää erilaiset vaikutusarviot tekemättä ja kohdistaa maksukorotukset sekä toimeentulon ja palveluiden leikkaukset toistuvasti samoihin ihmisiin. Tällainen politiikka ei synnytä eheyttä vaan syventää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, toteaa Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja välikysymyksen 1. allekirjoittaja Suna Kymäläinen.

100-vuotiaan Suomen vakauden ja kasvun tae on yhteiskuntamme eheys. Nyt, kun talous on saatu kääntymään kasvuun, on meidän poliitikkojen huolehdittava siitä, että kasvusta hyötyvät kaikki. Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään luonnonlaki, vaan siihen voidaan vaikuttaa poliittisessa päätöksenteossa. Maan hallitus ei ole kuitenkaan halunnut tarttua tähän tehtävään.

– Sipilän hallitus on toistuvasti näyttänyt kääntävän selkänsä sille kuilulle, joka on revennyt hyvinvoivien ja huono-osaisten suomalaisten välille. Hallitus on leikannut opiskelijoilta, työttömiltä, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä. Monet eri mittarit osoittavat, että eriarvoisuus on lisääntymässä ja – mikä pahinta – syvenemässä ja periytymässä usealla eri yhteiskunnan sektorilla. Mitä hallitus tekee, jotta eriarvoistuminen saadaan pysäytettyä eri elämän osa-alueilla, SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä kysyy.

Hallituksen talouspolitiikka heikentää kaikkein pienituloisimpien asemaa, kun taas edellisen hallituksen toimet pienensivät tuloeroja. Hallitus on leikannut eniten, jopa kymmeniä euroja, kaikkein pienituloisimpien ihmisten tuloja. Nämä rahat ovat suoraan pois ihmisten arjen hyvinvoinnista. Samalla suurituloisten tuloja on kasvatettu jopa satoja euroja. Hallituksen päätökset kasvattavat tuloeroja ja myös köyhyysastetta. Sipilän hallituksen päätöksillä on lisätty eriarvoisuutta ja syvennetty sitä kaikilla elämänalueilla ja politiikan sektoreilla: Hallitus on jäädyttänyt ja leikannut perusturvaetuuksien indeksit, verotuksen lapsivähennys poistuu, lasten subjektiivinen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on rajattu ja koulutuslupauksistaan huolimatta Sipilän hallitus on toimillaan eriarvoistanut suomalaista koulutusta jokaisella asteella ennen näkemättömällä tavalla. Lisäksi hallituksen sote-uudistuksen palvelutuotantoratkaisut sisältävät lukuisten eri asiantuntijoiden arvioiden mukaan vakavan uhan lisääntyvään eriarvoistumiseen.

Vihreän eduskuntaryhmä puheenjohtaja Krista Mikkonen on erityisen huolissaan lasten ja nuorten eriarvoistumisesta.

– Suomea on pitkään rakennettu sillä ajatuksella, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus oppia ja menestyä kotitaustasta riippumatta. Nyt tuo periaate on murenemassa ja luokkayhteiskunta tekee paluuta. Lasten ja nuorten eriarvoistuminen alkaa jo varhain. Moni elää jatkuvassa niukkuudessa, eikä riittävää tukea opinpolulla ole monelle tarjolla missään vaiheessa. Tämä uhkaa syrjäyttää yhä useamman nuoren kokonaan yhteiskunnastamme, sanoo Mikkonen.

Hallitus näyttää jollakin tasolla heränneen oman politiikkansa eriarvoisuuteen ja on asettanut eriarvoisuutta pohtivan työryhmän. Yksi suurimmista syistä eriarvoisuuden kasvuun löytyy kuitenkin Sipilän hallituksen ohjelmasta sekä hallituksen harjoittamasta talouspolitiikasta. Jos eriarvoisuuteen todella halutaan vaikuttaa, se voidaan tehdä juuri nyt ottamalla huomioon opposition vaihtoehtobudjeteissaan esittämiä linjauksia. Politiikassa on aina mahdollista valita toisin.

– Hallitus on käyttänyt lähes puolitoista miljardia suurituloisia suosiviin verokevennyksiin ja lähes miljardin erityisesti julkisen sektorin työntekijöitä kurjistavaan kiky-sopimukseen. Jakovaraa on ollut, mutta hallitus on käyttänyt sitä suurituloisiin, samalla kun pienituloisilta on leikattu. Eriarvoisuuden kasvattaminen on ollut tietoinen valinta hallitukselta, toteaa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Välikysymyksessään oppositio haluaa hallitukselta vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

  1. Miksi hallitus haluaa leikata opiskelijoilta, työttömiltä, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kaventaa samalla veropohjaa suuntaamalla veronalennuksia erityisesti rikkaille, vaikka tämä romuttaa suomalaisen hyvinvointivaltion?
  2. Miksi hallitus jättää vaikutusarviot tekemättä ja kohdistaa maksukorotukset sekä toimeentulon ja palveluiden leikkaukset toistuvasti samoihin ihmisiin, vaikka ne syventävät köyhyyttä ja eriarvoisuutta?
  3. Aikooko hallitus korjata tekemänsä lomarahaleikkauksen eriarvoistavat vaikutukset julkisen sektorin pienipalkkaisten työntekijöiden toimeentulossa?
  4. Miten hallitus aikoo kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevilla päätöksillä?
  5. Miksi hallitus leikkaa tuhansien lasten ja nuorten tulevaisuudesta ja ajaa heidät syrjäytymisvaaraan leikkaamalla kaikilta koulutuksen tasoilta?
  6. Miksi hallitus ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin maamme eri seutujen ja asuinalueiden eriytymiskehityksen pysäyttämiseksi, vaikka sillä on vakavat seuraukset sekä ihmisten hyvinvoinnissa, että kestävässä talouskasvussa?

 

Oppositionen i interpellation: Varför ändrar inte regeringen politiken som ökar ojämlikheten?

Socialdemokratiska riksdagsgruppen, gröna riksdagsgruppen, och vänsterförbundets riksdagsgrupp lämnade fredagen den 24 november en gemensam interpellation om den ökade ojämlikheten som regeringens beslut orsakat.

– Ojämlikheten uppstår tyvärr redan i barndomen. Det krävs konsekvent politik och satsningar för att få antalet barn som lever i fattigdom att minska. Vi har om och om igen frågat regeringen varför de låter bli att göra olika konsekvensbedömningar och varför de riktar höjningar av serviceavgifter och nedskärningar i service så att de ofta drabbar samma mänskor. En sådan politik skapar inte sammanhållning, utan gör fattigdomen och ojämlikheten djupare, konstaterar den socialdemokratiska riksdagsgruppens vice ordförande och interpellationens första undertecknare Suna Kymäläinen.

Sammanhållningen är garanten för det hundraåriga Finlands stabilitet och tillväxt. Nu, när ekonomin växer igen, måste vi politiker se till att alla drar nytta av tillväxten. Ökad ojämlikhet är ingen naturlag, utan kan påverkas genom politiska beslut. Landets regering har inte velat ta sig an den uppgiften.

– Sipiläs regering har upprepade gånger vänt ryggen åt klyftorna som uppstått mellan de bättre och de sämre lottade finländarna. Regeringen har gjort nedskärningar som drabbat studerande, arbetslösa, barnfamiljer och pensionärer. Ojämlikheten ökar på många olika mått mätt – och än värre – håller på att fördjupas och gå i arv. Vad gör regeringen för att minska ojämlikheten på olika livsområden, frågar den socialdemokratiska riksdagsgruppens vice ordförande Johanna Ojala-Niemelä.

Regeringens ekonomiska politik försämrar situationen för de minst bemedlade, medan den tidigare regeringens politik minskade inkomstskillnaderna. Regeringen har tagit mest, tiotals euron, av mänskorna med de minsta inkomsterna. De pengarna är direkt bort från mänskors vardagliga välfärd. Samtidigt har höginkomsttagarnas inkomster ökats med hundratals euro. Regeringens beslut ökar inkomstskillnaderna och fattigdomen. Sipiläs regerings beslut har ökat ojämlikheten och fördjupar den på alla livsområden och politiksektorer: Regeringen har fryst och skurit i indexen för grundtrygghetsförmånerna, avskaffar barnavdraget i beskattningen, barnens subjektiva rätt till småbarnspedagogik har begränsats och trots sina utbildningslöften har Sipiläs regering gjort den finska utbildningen mindre jämlik på alla stadier på ett sätt som vi inte upplevt förut. Dessutom har många experter bedömt att regeringens lösningar för serviceproduktionen i sote-reformen enligt innebär en allvarlig risk för ökad ojämlikhet.

Gröna riksdagsgruppens ordförande Krista Mikkonen är speciellt orolig för ojämlikheten bland barn och unga.

– Finland har länge byggts enligt tanken om att varje barn ska ha en möjlighet att lära sig och nå framgång oberoende av sin bakgrund. Nu håller den principen på att urholkas och klassamhället göra återkomst. Ojämlikheten mellan barn och unga börjar tidigt. Många lever i konstant knapphet och för många finns det inte tillräckligt stöd att få på studievägen. Det riskerar helt slå ut allt fler unga från vårt samhälle, säger Mikkonen.

Regeringen tycks på något plan ha vaknat upp till ojämlikheten i sin politik och har tillsatt en arbetsgrupp för att dryfta ojämlikheten i Finland. En av de största orsakerna till den ökade ojämlikheten finns dock i Sipiläs regeringsprogram och regeringens ekonomiska politik. Om man verkligen vill åtgärda ojämlikheten kan man göra det genom att beakta förslagen i oppositionens skuggbudgetar. Det är alltid möjligt att göra annorlunda val i politiken.

– Regeringen har använt nästa en och en halv miljard på skattesänkningar som gynnar de rika och nästan en miljard på konkurrenskraftsavtalet om drabbar speciellt den offentliga sektorns anställda. Det har nog funnits pengar att använda, men regeringen har satt dem på höginkomsttagare, medan de riktat nedskärningarna mot av småinkomsttagare. Det har varit ett medvetet val av regeringen att öka inkomskillnaderna, konstaterar Vänsterförbundets ordförande Li Andersson.

Med sin interpellation vill oppositionen ha svar på följande frågor:

  1. Varför vill regeringen rikta nedskärningar mot studerande, arbetslösa, barnfamiljer och pensionärer och samtidigt göra skattebasen snävare genom att ge skattelättnader speciellt till de rika, även när det skrotar den finska välfärdsstaten?
  2. Varför låter regeringen bli att göra konsekvensbedömningar och riktar höjningar av serviceavgifter samt upprepade nedskärningar i utkomst och tjänster mot samma mänskor, även när de gör fattigdomen och ojämlikheten djupare?
  3. Tänker regeringen rätta till de negativa effekterna konkurrenskraftsavtalets nedskärning i semesterpenningen har för lågavlönade anställda inom den offentliga sektorn?
  4. Hur avser regeringen minska skillnaderna i hälsa och välfärd genom sina beslut som berör social- och hälsopolitiken?
  5. Varför skär regeringen från tusentals barns och ungas framtid och försätter dem i riskzonen för utslagning genom att göra nedskärningar på alla utbildningsnivåer?
  6. Varför har regeringen inte tagit till åtgärder för att stoppa segregeringen mellan landets olika regioner och bostadsområden, även när det har allvarliga konsekvenser för mänskors välfärd samt för en hållbar ekonomisk tillväxt?