Nasima Razmyarin puhe ajankohtais-keskustelussa rasismista ja vihateoista

Ajankohtaista 11:13

Arvoisa puhemies!
Hyvät edustajakollegat!

Hyvien ihmisten hiljaisuus on ihmiskunnan suurin tragedia.”  Nämä Martin Luther Kingin sanat ovat totta myös tänään, kun puhumme painajaisesta nimeltä rasismi.

Ja arvoisa puhemies, vaikenemisen aika on nyt ohi.

Rasismi tai vihateot eivät mene itsestään pois. Pelko tai tietämättömyys eivät haihdu automaattisesti. Juuri siksi Suomen eduskunta ei voi kääntää katsettaan pois. Me, kansan vapailla vaaleilla valitsemat kansanedustajat emme voi sulkea korviamme. Ja ei – me emme voi vaieta.

Toisin kuin useimmat tähän saliin tulevat asiat, tässä ei ole kyse politiikasta. Tässä on kyse ihmisyydestä. Ja tässä asiassa edunsaajana on jokainen ihminen. Sinä, minä, me kaikki.

Arvoisa puhemies!

Lokakuu 2015: Suomessa yritetään polttaa vastaanottokeskus
Syyskuu 2015: Suomalaiset tekevät ihmismuurin estääkseen pakolaisten maahantulon
Syyskuu 2015: Polttopulloisku turvapaikanhakijoiden tiloihin
Elokuu 2015: Ministeri Stubbin kotiin isketään
Elokuu 2015: Uusnatsit hyökkäävät ihmisten kimppuun Jyväskylässä
Heinäkuu 2015: Kansanedustaja julistaa taistelun monikulttuurisuutta vastaan

Miettikää hetki, kuinka järjenvastaiselta tämä kuulostaa. Ja kuitenkin, se on totisinta totta.

Suomi on ollut maa, jossa polttopulloja on näkynyt vain vanhoissa sotaelokuvissa. Ilotulitusraketteja on ammuttu uudenvuodenaattona.

Miten on mahdollista, että vuonna 2015 Suomesta on tullut paikka, missä vastaanottokeskukset ovat joutuneet polttopullon ja ilotulitusrakettien kohteeksi? Kenen suomalaisen hyvinvointia uhkaa ihminen, joka on menettänyt elämässään kaiken?

Suomi ei ole rasistinen maa, mutta tosiasia on se, että Suomessa on rasismia. Rasismia on nähty jopa eduskunnassa. On järkyttävää huomata, että aikuisten kovat asenteet ovat siirtyneet hiekkalaatikossa leikkiville lapsille. Olemme nähneet jopa videon, jolla aikuinen opettaa lasta lyömään erilaisia ihmisiä.

On tärkeää muistaa tämä: yksikään lapsi ei koskaan kasva rasistiksi ellei aikuinen hänestä sellaista tee. Meillä aikuisilla on siis valtava vastuu. Meillä päättäjillä on vielä suurempi vastuu. Meidän on näytettävä esimerkkiä.

Mitä me voisimme tehdä? Me voimme näyttää esimerkkiä rakentavasta keskustelusta, jolla rasismille ja kaikenlaiselle vihapuheelle sanotaan ei.

On tärkeää tehdä selväksi, että vihapuhetta ei koskaan voi hyväksyä. Miksi vihapuhe sitten on niin vaarallista? Syy on se, että vihapuheesta on lyhyt matka vihatekoihin. Me tunnemme liian monta esimerkkiä historiasta, joissa vihapuhe on muuttunut vihateoksi. Esimerkkejä on myös Suomesta.

Mitä me sitten emme voi tehdä? Me emme voi sulkea silmiämme emmekä me voi vaieta. Me emme voi unohtaa historiaa emmekä me voi menettää inhimillisyyttä. Emme myöskään me poliitikot. Sellaisesta poliitikosta, joka menettää kykynsä asettua toisen ihmisen asemaan, ei ole mitään hyötyä.

Suomella ei ole varaa rasismiin ja vihapuheeseen. Suomi on aina ollut ja tulee aina olemaan monikulttuurinen maa. Suomen vahvuus ja rikkaus on ollut se, että Suomessa ei ole ollut meitä ja heitä. Suomessa on ollut vain me. Meidän on muistettava, että erilaisuus on voimavara – Suomessa ja kaikkialla maailmassa.

Arvoisa puhemies!

Ääriliikkeiden väkivalta Suomessa on tosiasia. Suojelupoliisin mukaan ääriliikkeiden väkivalta on yleistymässä Suomessa. Heinäkuussa 2015 uusnatsijärjestön jäsenet hyökkäsivät Jyväskylässä sivullisten ihmisten kimppuun pahoinpidellen heitä. Saman järjestön edustajat ovat myös esiintyneet yhdessä erään kansanedustajan kanssa ilman, että siihen on puututtu. Kyseisen järjestön tavoitteena on kansallissosialistisen valtion luominen Suomeen. Suojelupoliisi on seurannut kyseisen uusnatsijärjestön ja äärioikeistolaisten liikkeiden toimintaa jo pidemmän aikaa.

Ilmapiiri Suomessa on kiristynyt. Vihapuheen määrä on lisääntynyt ja erilaiset ääriliikkeet ovat käyttäneet väkivaltaa. Kansan vaaleilla valitsemat päättäjät eivät voi seurata tällaista kehitystä sivusta. Nyt on aika päivittää äärijärjestöjen riskiarvio ja selvittää tarkasti, millä tavalla lainsäädäntöä voidaan parantaa, jotta ääriliikkeiden väkivaltaisuutta voidaan ehkäistä ja estää. Kaikki väkivalta tai poliittinen väkivalta on väärin eikä sitä voi hyväksyä – ei äärivasemmalta eikä -oikealta.

Vihapuhe ja rasismi näkyvät Suomessa myös ihmisten arjessa. Rasismia esiintyy hiekkalaatikoilla, kouluissa, työpaikoilla, lehtien palstoilla ja nettikeskusteluissa.

Jopa osa suomalaisista on joutunut pelkäämään oman äidinkielensä vuoksi. Se ei ole oikein. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään siksi, että puhuu äidinkieltään, joka on Suomen virallinen kieli.

Arvoisa puhemies!

Tällaista kehitystä ei voi hyssytellä, hyväksyä tai puolustella millään tavalla. Jokainen suomalainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellään siihen, millainen viesti Suomesta lähtee maailmalle. Suomen pitäisi olla tunnettu ennemmin Marimekon petivaatteista, ei valkoisesta lakanasta. Yksilöillä on aina vastuu, mutta niin on meillä yhdessäkin. Sen vastuun kantaminen edellyttää sitä, että me emme vaikene tai käännä katsettamme pois. On hienoa, että sotiemme veteraanit ovat tuominneet voimakkaasti rasismin. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tuominnut rasistisen väkivallan selväsanaisesti ja todennut, että turhautuneisuus tai kritiikki pitää osoittaa poliitikoille eikä viattomille ihmisille.

Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan näyttää, että suvaitsevaisuus voittaa vihan. Ja jokainen meistä voi näyttää, että rasismi ei ikinä voita sitä tosiasiaa, että me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ehdotti kesällä, että kaikki puolueet allekirjoittaisivat uudelleen rasisminvastaisen julistuksen. Nyt puheenjohtaja Rinteen esitykseen on tartuttu. On hyvä, että eduskuntaryhmät ovat tänään sitoutuneet omalta osaltaan tähän.

Koska kyseessä on puolueiden julistus, uskon, että eduskuntaryhmien allekirjoittama rasisminvastainen julkilausuma on vahva signaali siihen, että myös kaikki eduskuntapuolueet ja puoluejohtajat allekirjoittavat tämän.

Siinä ei ole kyse politiikasta, vaan oikeasta ja väärästä. Siitä, että poliittiset puolueet lähettävät selkeän viestin, että Suomessa ei sallita kenenkään ihmisarvoa alentavaa puhetta tai toimintaa. Toivon, että jokainen puolue toimii oikein.

Arvoisa puhemies!

Haluan kertoa teille pienen tarinan yli kahdenkymmenen vuoden takaa.

Muistan elävästi ensimmäisen koulupäiväni Rovaniemellä. Vieras paikkakunta, minulle aivan uusi maa. Minua jännitti hirveästi. Vastaanottokeskuksessa oli kyllä paljon ihmisiä, mutta koulussa olisin erilainen. En osannut sanaakaan suomea ja näytin erilaiselta kuin muut.

Ensimmäistä koulupäivää edeltävänä iltana yritin kovasti oppia edes yhden sanan. Toistin sanaa ”moi” peilin edessä varmaan tuhat kertaa. Tuli ensimmäinen koulupäivä ja minut esiteltiin uusille luokkatovereilleni. Menin luokan eteen, mutta kun tuli minun vuoroni avata suuni, minua jännitti uuden asian kohtaaminen niin paljon, että unohdin sanan ”moi”.

Mieleeni on jäänyt myös ensimmäisen koulupäivän ensimmäinen välitunti. Kaikki oppilaat lähtivät saman tien ulos leikkimään, mutta minä jäin pulpettiin istumaan. En ollut varma, mitä tapahtuisi. Yhtäkkiä eräs tyttö nimeltään Charlotte tuli takaisin luokkaan. Hän näytti kädellään, että tule mukaan. Minä menin tietenkin, koska pyydettiin. Hypimme hyppynarua, eikä siihen tarvittu yhteistä kieltä. Olimme kaikki vain lapsia.

Elämässäni on paljon hienoja kokemuksia, mutta tämä on jäänyt minulle mieleen yhtenä parhaista. Olen miettinyt tätä hetkeä monta kertaa jälkeenpäin. Tuosta yksittäisestä hetkestä teki niin hienon se, että minut – kieltä puhumaton ja erilaiselta näyttävä – kohdattiin ihmisenä. Siihen vaadittiin vain se, että joku otti ensimmäisen askeleen.

Tässä tarinassa on kaksi opetusta. Ensimmäinen on se, että meissä kaikissa asuu Charlotte. Meidän pitää vain uskaltaa kohdata ihmiset ihmisinä. Toinen opetus on se, että kun teemme näin, ihmisen kokee olevansa osa yhteiskuntaa, jolloin hänen on helpompi pärjätä. Koen, että olen itse tästä esimerkki.

Arvoisa puhemies!

Me emme tarvitse Suomessa jakautumista, vaan yhtenäisyyttä. Me emme tarvitse Suomessa vihapuhetta, vaan vuoropuhelua. Emme tarvitse sulkeutuneisuutta ja epäluuloisuutta, vaan avoimuutta ja myötätuntoa. Suomesta ei saa tulla maata, jossa ihminen joutuu pelkäämään olla oma itsensä.

Rasismi sulkee silmät. Viha sulkee silmät. Sitä vastoin suvaitsevaisuus avaa silmät. Myötätunto avaa silmät.

Kun maailma palaa ja miljoonat ihmiset pakenevat sotaa, Eurooppa kipuilee asian kanssa. Saksan Yleisradio kysyi pieneltä saksalaispojalta, onko tämän päiväkodissa ulkomaalaisia.

Neljävuotias Niklas vastasi toimittajalle: ”Ei, siellä on lapsia.”

Pieni Niklas on oikeassa. Vihan kohteena eivät ole suomalaiset tai ulkomaalaiset. Vihan kohteena ovat ihmiset.

Arvoisa puhemies!

Tämä keskustelu tuli oikeaan aikaan. On tärkeää, että eduskunta reagoi yhteiskunnan ongelmiin ja ihmisiä puhuttaviin aiheisiin. On meistä itsestämme kiinni, mistä vuosi 2015 tullaan muistamaan. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat kesän ja syksyn aikana ilmaisseet mielipiteensä rasismia ja vihapuhetta vastaan. Nyt koko eduskunnalla on mahdollisuus tehdä sama ja lähettää selväsanainen viesti: Suomessa ei ole sijaa rasismille ja vihapuheelle.

Vaikenemisen aika on nyt ohi.