Miapetra Kumpula-Natri: EU-komissiolta arka ilmastolinja

Ajankohtaista 15:39

Pidän tärkeänä, että komissio on nyt sanonut ääneen tavoittelevansa Euroopan unionin hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Mielestäni aikamääre voisi kuitenkin olla tiukempi. Esimerkiksi 2030 tavoitteiden tarkistaminen on nyt kaatumassa seuraavan komission syliin, kirjoittaa europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin IL-blogissaan.

Ilmastomuutos on totta ja toimenpiteitä lämpenemisen hidastamiseksi ja pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen on tehtävä!

Suomen ilmastopolitiikan toimet ovat sidoksissa kansainvälisiin sopimuksiin. Pariisin ilmastosopimukseenkin olemme liittyneet osana Euroopan unionia. Emme voi – eikä meidän kannata – suunnitella ilmastopolitiikkaamme irrallisena EU:sta. Monet keinot saavat lisäpontta unionin laajuisista päätöksistä, kuten autojen ja sisämarkkinoiden tuotteiden päästörajoituksista.

Euroopan komissio julkaisi tänään keskiviikkona omat, pitkän aikavälin tavoitteensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Komissio ehdottaa, että EU pyrkisi niin sanottuihin nettonollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä.

Komission nyt tekemän esityksen taustalla on lokakuussa julkaistu Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportti, joka edellytti välittömiä kiristyksiä ilmastotoimiin. Komission linjauksien julkaisu ajoittuu myös ennen joulukuussa Puolan Katowicessa järjestettävää ilmastokokousta. Katowicessa tarkastellaan tähän asti annettuja päästövähennyslupauksia ja sovitaan yksityiskohtaisista säännöistä, joilla Pariisin ilmastosopimuksessa sitouduttuihin tavoitteisiin olisi tarkoitus yltää.

Pidän tärkeänä, että komissio on nyt sanonut ääneen tavoittelevansa Euroopan unionin hiilineutraaliutta konkreettisesti kirjattuun vuoteen mennessä. Mielestäni aikamääre voisi kuitenkin olla tiukempi. Lisäksi nyt on ensisijaista pitää huolta, että kaikki EU-maat sitoutuvat tavoitteeseen – esimerkiksi Saksan pysymisestä päästövähennysuralla on jo herännyt kysymysmerkkejä.

Nykyisiä 2030 tavoitteitakin tulisi päivittää

Merkillepantavaa on myös, että komissio ei esitä kiristettäväksi jo sovittuja vuoden 2030 tavoitteita, joiden mukaan EU vähentää 40 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistään verrokkivuoteen 1990 suhteutettuna. Komission esityksestä jää väistämättä sellainen kuva, että tutkijoiden vaatimia kiristyksiä sysätään myöhemmäksi. 2030 tavoitteiden tarkistaminen on nyt kaatumassa seuraavan komission syliin, joka aloittaa toimintansa vasta ensi syksynä.

Suomella on heinäkuussa alkavan EU-puheenjohtajuuden myötä merkittävä rooli EU-ilmastopolitiikan, ja sitä myötä koko telluksen pelastamisessa. Syksyllä uusi komissio antaa ohjelmansa ja myös uusi toukokuussa valittu parlamentti hyväksyy tai hylkää uuden komission ja sen ohjelman ison linjan.

SDP haluaa, että Suomesta tulee hiilineutraali vuonna 2035. Tämä tarkoittaa myös vuoden 2030 päästövähennystavoitteen kiristämistä niin Suomessa kuin EU:ssa – EU:ssa erityisesti siksi, että päästökauppajärjestelmää voitaisiin uudistaa tavalla, joka tukisi energia- ja teollisuussektorin uudistumista. Euroopan parlamentti on hyväksynyt kannan, jonka mukaan EU:ssa pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä 55 prosentin päästövähennyksiin, mitä myös SDP tukee.

Mielestäni komission olisi ollut tärkeää ottaa kyseinen askel jo nyt. Muuttuneet realiteetit on tunnustettava mahdollisimman nopeasti. Jos suunta ja tavoitteenasetanta on selvä, luo se myös teollisuudelle investointivarmuutta.

Yhtään hukkainvestointia ei kannattaisi enää tehdä.

Jotta vuoden 2050 tavoitteeseen päästään, komission tiedonannon mukaan sähkön tuotanto pitäisi yli kaksinkertaistaa ja sähkön tuotannossa luovuttaisiin luonnollisesti fossiilisista energianlähteistä. Tarvittavasta sähköstä tuotettaisiin yli 80 prosenttia uusituvilla menetelmillä ja noin 15 prosenttia ydinvoimalla. Tavoitteet eivät kuulosta kovin kunnianhimoisilta – Suomessa tuotettavasta sähköstä jo nyt 80% on päästötöntä ja Suomen pitäisi tähdätä hiilestä luopumiseen viimeistään 2030 mennessä.  Päästökauppa ja teknologinen kehitys ajavat sähköntuotannon vähähiiliseksi nopeammin kuin komission tavoiteurat antavat olettaa.

Välittömästi jo tänään olemme saaneet lukea otsikoista, kuinka monta miljardia energiajärjestelmän uudistaminen arviolta maksaa. Komissio on siinä oikeassa, että panostuksia tosiaankin vaaditaan. En kuitenkaan itse näe uudistustarvetta pelkästään negatiivisina kustannuksina.

Uudenlainen kysyntä luo tilaa myös uudenlaisille tuotteille ja markkinoille. Etenkin korkean teknologian maissa, joihin Suomi tietysti lukeutuu, ei pitäisi jäädä tuijottamaan ainoastaan hintalappua vaan keskittyä luomaan uutta!

Yhtään hukkainvestointia ei kannattaisi enää tehdä. Hukkainvestointi on sellainen, joka ei ole ilmastokestävä. Jos kyseisenlaisen investoinnin tekee vielä nykysääntelyn raameihin mahtuvana, on riskinä, että investoinnin takaisinmaksuaikana realiteetit iskevät yhä lujemmin vastaan. Näin käy, kun maapallon sietokyky ja lämpeneminen otetaan jatkuvasti entistä enemmän tosissaan.

Nyt tarvitaankin rohkeaa otetta ja uusia esityksiä kansalaisyhteiskunnan, tuotekehittelyn, yritysten ja jäsenmaiden yhteistyöllä!

Miapetra Kumpula-Natri
Europarlamentaarikko

Kirjoitus on julkaistu Miapetra Kumpula-Natrin IL-blogissa.