Mäkisalo-Ropponen: Yhdeksän keinoa perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuden parantamiseen

Ajankohtaista 14:32

Terveystieteiden tohtori, SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen esittää yhdeksän toisiaan täydentävää kehittämiskohdetta sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseksi. Lista ei ole täydellinen eikä mikään keinoista yksin ratkaise nykyisiä ongelmia, mutta yhteisvaikutus voi olla merkittävä. Erityisesti Mäkisalo-Ropponen alleviivaa, että perusterveydenhuollon palveluiden kehittäminen vaatii moniammatillista lähestymistapaa.

– Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on peruspalvelujen parantaminen. Usein tässä yhteydessä mainitaan, että lääkäreitä on saatava perusterveydenhuoltoon lisää. Tämä on tärkeä seikka, mutta palvelujen saatavuuden näkökulmasta asiaa on syytä tarkastella laajemmin, Mäkisalo-Ropponen sanoo.

– Kehittämistyössä yhdessä tekeminen on onnistumisen edellytys! Minkään ammattiryhmän työ ei yksin riitä takaamaan asiakkaiden tarvitsemia sote-palveluita, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa.

Ensimmäiseksi, perusterveydenhuollon työolosuhteita on kehitettävä. Yksi keskeinen kehittämiskohde on tiimityöskentelyn lisääminen ja työnjaon uudelleen määrittely. Tällä hetkellä lääkärit ja sairaanhoitajat tekevät monia sellaisia tehtäviä, joita myös avustava henkilökunta voisi tehdä. Avustavan henkilökunnan määrää on vähennetty viime vuosina ja monet aiemmin vastaanottoavustajille kuuluneet tehtävät ovat siirtyneet lääkäreille tai sairaanhoitajille.

Toiseksi, sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien työnkuvaa on laajennettava ja suoravastaanottoja lisättävä. Suoravastaanotot ovat tehostaneet toimintaa, nopeuttaneet hoitoon pääsyä, vapauttaneet lääkäriaikoja ja jopa parantaneet potilaan ja asiakkaan ohjausta. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön sairaanhoitajien vastaanotot mahdollistavat asiakkaan ongelmiin nopeammin puuttumisen.

Kolmanneksi, osittaisen lääkkeenmääräämisoikeuden omaavien, niin sanottujen reseptihoitajien, kouluttaminen ja palkkaaminen on helpottanut monissa terveyskeskuksissa lääkäreiden työpaineita.

Neljänneksi, sosiaalityötä osana perusterveydenhuoltoa on kehitettävä. Monissa tilanteissa sosiaalisen tilanteen huomioon ottaminen on oleellinen osa nopeaa ja kokonaisvaltaista auttamista.

Viidenneksi, suuri osa perusterveydenhuollon asiakkaista on ikäihmisiä ja siksi gerontologista osaamista on lisättävä kaikissa ammattiryhmissä. Erityisesti muistisairauksien ennaltaehkäisyn, tunnistamisen, diagnosoinnin sekä hoidon ja kuntoutuksen osaamisen puutteet aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä, palvelujen tarpeen kasvua ja lisäkustannuksia yhteiskunnalle.

Kuudenneksi, kotihoitoa on kehitettävä kuntouttavaan suuntaan. Näin voidaan vähentää ikäihmisten muiden palvelujen tarvetta. Kuntouttavassa toiminnassa on oleellista yksinäisyyden vähentäminen ja ulkona liikkumisen mahdollistaminen.

Seitsemänneksi, etälääketiedettä on hyödynnettävä tehokkaammin. Se mahdollistaa perusterveydenhuollossa erikoislääkärien konsultoinnit sekä kotihoidon työntekijöiden lääkärikonsultaatiot ilman, että potilaan tarvitsee mennä vastaanotolle.

Kahdeksanneksi, palvelubussien toimintaa harvaanasutuilla seuduilla on kehitettävä. Näin pystytään takamaan palvelut myös kuntakeskuksista kaukana asuville ikäihmisille. Palvelubusseissa on mahdollista toteuttaa muun muassa terveystarkastuksia, sairaanhoitajan vastaanottoa, hammastarkastuksia ja näytteenottoa. Etälääketiede mahdollistaa neuvottelut lääkärin kanssa.

Yhdeksänneksi, erikoistuvien lääkäreiden velvollisuutta työskennellä terveyskeskuksessa voi harkita pidennettävän yhdeksästä kuukaudesta vuoteen. Menipä lääkäri erikoistumaan mille erikoisalalle tahansa, hänelle on hyötyä tulevassa työssään terveyskeskuksessa työskentelystä.