Mäkisalo-Ropponen: Työn murros edellyttää rohkeita, yhdessä tehtyjä tulevaisuusratkaisuja
Työn murros edellyttää rohkeita uudistuksia ja investointeja tulevaisuuteen, toteaa Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Merja Mäkisalo-Ropponen.
– Työn muuttuessa tarvitaan päätöksiä toimeentulon turvaamiseksi, työstä saatujen hedelmien oikeudenmukaiseksi jakamiseksi sekä lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka mahdollistavat uudenlaisen työn syntymisen. Esimerkiksi alustatalouden lisääntyessä meidän on tehtävä ratkaisuja, joilla suomalainen yhteiskunta ponnistaa seuraaville vuosikymmenille.
Suomi tarvitsee esimerkiksi sosiaaliturvan, verotuksen ja perhevapaajärjestelmän uudistuksen.
– Tulevaisuusohjelma 2030 yhteydessä me sosialidemokraatit olemme esittäneet oman mallimme ja ratkaisumme näistä kaikista välttämättömistä uudistuksista. Muuttuvassa työelämässä myös työntekijöiden oikeudet on pystyttävä turvaamaan. Se luo turvaa ja tuottavuutta. Eteensä katsova työntekijä ponnistaa aina pidemmälle.
Mäkisalo-Ropponen muistuttaa, että edessämme on suuria maailmanlaajuisia kysymyksiä, kuten teknologian kehitys ja ilmastonmuutos, joiden kautta on mahdollista synnyttää myös uutta työtä.
– Valitettavasti tämän hallituksen tulevaisuusajattelu ei ole johtanut välttämättömiin ja kauaskantoisiin tulevaisuusinvestointeihin, joita suomalainen yhteiskunta ja työn murros edellyttävät. Työn murrosta käsittelevillä analyyseilla on yksi yhteinen asia, josta kaikki ovat samaa mieltä. Ne korostavat oppimisen, osaamisen ja koulutuksen merkitystä tulevaisuuden menestystekijänä.
– Osaamisloikan varmistamiseksi sosialidemokraatit ovat esittäneet Osaamispolku 2030 kokonaisuutta, joka sisältää lukuisia uudistuksia, kuten oppivelvollisuuden laajentaminen, maksuton toinen aste sekä varhaiskasvatusuudistus. Tarvitsemme myös tieteen ja tutkimuksen kunnianpalautuksen.
Ratkaisujenkaan määrittely ei ole vain päättäjien itseoikeus ja siksi tulevaisuutemme suunnasta päättämiseen on yhä paremmin osallistettava kaikki suomalaiset, Mäkisalo-Ropponen huomauttaa.
– Tarvitsemme uudenlaista komiteatyöskentelyä, jossa päättäjien lisäksi ovat mukana kansalaisjärjestöt ja eri tavoin kootut kansalaisraadit. Haasteena on saada mukaan keskusteluun tulevaisuuden työstä ja kestävästä kehityksestä myös ne, jotka yleensä eivät koe olevansa siihen oikeutettuja. Jokaisen mielipiteet ja näkemykset ovat tärkeitä. Ne synnyttävät yhteisen vision ja päämäärän, joita kohti voimme yhdessä suunnata.
