Mäkisalo-Ropponen: Käsitteet sekaisin

Ajankohtaista 08:23

Viime viikolla eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa hallituksen talouspolitiikasta ja Suomen talouden kehityksestä tuli SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen mielestä selvästi esille, ettei tuottavuuden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden käsitteitä ymmärretä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

– Liiketalouden käsitteitä ei voi sellaisenaan soveltaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon tai opetustoimeen, Mäkisalo-Ropponen toteaa ja jatkaa:

– Kuntien ja erityisesti terveydenhuollon tuottavuuden lisäämisestä puhutaan paljon, mutta yhtä tärkeää olisi puhua vaikuttavuudesta. Pelkkien tuottavuuslukujen laskeminen voi johtaa harhaan ja pidemmällä tarkasteluvälillä jopa nostaa kustannuksia. Tuottavuudella tarkoitetaan panosten ja suoritteiden välistä suhdetta – esimerkiksi, miten monta potilasta lääkärin vastaanotolla käy tunnissa. Vaikuttavuus sitä vastoin tarkoittaa toiminnasta saatua hyötyä – esimerkiksi, tuliko potilas kokonaisvaltaisesti autetuksi vastaanotolla käydessään niin, ettei hänen tarvitse seuraavalla viikolla palata sinne uudelleen. Vaikuttavuuden ja panosten suhde on tehokkaan toiminnan edellytys ja tällaista tehokkuutta meidän on mahdollista parantaa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

 

Mäkisalo-Ropposen mukaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu on osaltaan johtunut siitä, että säästöpäätöksiä on tehty pelkkiä tuottavuuslukuja tarkastelemalla ilman vaikuttavuuden arviointia. Pienellä viiveellä ne ovatkin aiheuttaneet toimintamenojen kasvua.

– Hyvä esimerkki tästä on ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien toimenpiteiden laiminlyöminen. Kun kotihoidon työntekijät eivät ennätä tehdä kuntouttavaa hoitotyötä, ikäihmiset menettävät toimintakykynsä ja joutuvat laitoshoitoon liian aikaisin. Mikään ei ole niin kallista kuin laitoshoito, muistuttaa Mäkisalo-Ropponen.

– Kun neuvoloissa ei terveydenhoitajien työpareina ole perhetyöntekijöitä, perheiden tilanteet voivat kärjistyä liikaa ja perheet voivat ajautua lastensuojelun asiakkaiksi. Lastensuojelun toimenpiteet maksavat kunnille aina enemmän kuin perhetyöntekijöiden palkkaaminen.

– Toiminnan tehokkuutta voidaan toki parantaa esimerkiksi hyödyntämällä terveysteknologiaa, telelääketiedettä ja sähköisiä palveluja, mutta palveluja tarvitsevien määrän lisääntymisen myötä on kuitenkin epärealistista ajatella, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tai opettajien määrää voidaan tulevaisuudessa vähentää. Tällaiset puheet syyllistävät vain jo nyt ylityöllistettyjä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä.