Mäkisalo-Ropponen: Kansalliseen muistiohjelmaan jäi puutteita

Ajankohtaista 07:05

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi tällä viikolla Kansallisen muistiohjelman 2012 – 2020, jolla halutaan tukea kuntia ja kuntayhtymiä varautumaan muistisairaiden ihmisten määrän kasvuun sekä kestävän hoito- ja palvelujärjestelmän kehittämiseen. Ohjelman tavoitteena on rakentaa muistiystävällinen Suomi, jossa aivoterveyden edistäminen ja muistioireiden varhainen tunnistaminen otetaan vakavasti ja muistisairaat elävät arvokasta elämää ja saavat asianmukaisen hoidon, huolenpidon ja kuntoutusta.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen, Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, mielestä Kansallinen muistiohjelma on hyvä ja siihen on saatu kerättyä paljon perustietoa muistisairauksista.

Neljää kivijalkaa:

1. Aivoterveyden edistäminen
2. Oikeat asenteet aivoterveyteen, muistisairauksien hoitoon ja kuntoutukseen
3. Hyvän elämänlaadun varmistaminen muistisairaille ja heidän läheisilleen oikea-aikaisen tuen, hoidon, kuntoutuksen ja palvelujen turvin
4. Kattavan tutkimustiedon ja osaamisen vahvistaminen

joiden varaan muistiystävällinen Suomi on tarkoitus rakentaa, ovat oikeat.

Sen sijaan, mikäli kansallisen muistiohjelman tarkoitus on täydentää vanhuspalvelulakia tarkastelemalla muistisairautta sairastavien ikäihmisten oikeuksien ja hyvän hoidon toteutumista, tulevat esille muistiohjelman puutteet, sanoo Mäkisalo-Ropponen. Tähän tarkoitukseen se on liian abstrakti eikä se voi toimia esimerkiksi kunnissa arviointimittarina. Lisäksi vastuut, aikataulu ja raportointi ovat liian epämääräisesti kuvattu. Myös ohjelman konkreettinen arviointisuunnitelma puuttuu, hän jatkaa. Arviointimittarin laatiminen jäänee Muistiliiton tehtäväksi.

Muistiliitto on tehnyt kolmena vuonna (2000, 2005 ja 2010) Muistibarometritutkimuksen muistisairauteen sairastuneille suunnattujen palvelujen saatavuudesta ja laadusta, ammattihenkilöstön osaamisesta sekä palveluja ohjaavista strategioista ja ohjelmista kunnissa. Tulosten mukaan hoitokäytännöt ovat hyvin kirjavia ja hoidon ja kuntoutuksen käynnistymisessä diagnoosin jälkeen on ongelmia. Muistibarometri on antanut arvokasta tietoa ja tämän tiedon kerääminen jäänee Muistiliiton tehtäväksi. Ilman jatkuvaa seurantatietoa ei voida varmistaa kansallisen muistiohjelman hyvin tavoitteiden toteutumista ja muistipotilaiden ja heidän omaistensa oikeuksien toteutumista, Mäkisalo-Ropponen toteaa.