SDP:n kansanedustajat Merja Mäkisalo-Ropponen ja Hanna Tainio haluavat kiinnittää huomion ongelmaan, joka nousee esille keskusteltaessa lakimuutoksesta ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä. Lakimuutoksen avulla laitetaan täytäntöön elinsiirtoa varten tarkoitettujen ihmiselinten laatu- ja turvallisuusvaatimuksia koskeva EU-direktiivi. Direktiivi ja laki eivät tuo muutoksia Suomen nykyisiin käytäntöihin, jotka jo nykyisin täyttävät kaikki laatukriteerit. Esille nouseva ongelma on kansalaisten tiedot elinluovutusten tärkeydestä.
– Suomessa tehdään vuosittain noin 300 elinsiirtoa ja niiden tulokset ovat kansainvälisessä vertailussa hyviä. Elinsiirron saaneet henkilöt pystyvät yleensä jatkamaan aktiivista elämää ja palaamaan työelämään. Elinsiirtoa kuitenkin odottaa jatkuvasti noin 350 potilasta. Vuosittain noin 5 – 10 prosenttia elinsiirtojonossa olevista potilaista kuolee siksi, ettei heille löydy siirrettävää elintä ajoissa. Kansalaisten tietoisuutta elinluovutusten tärkeydestä tulisi lisätä, jotta yhä useampi tekisi ns. elinsiirtotestamentin, toteaa Hanna Tainio.
Mäkisalo-Ropponen ja Tainio vetoavatkin kansalaisiin, että jokainen miettisi henkilökohtaisesti elinsiirtotestamentin merkitystä ja mahdollisuutta.
– Myös potilastietojärjestelmiin tulisi saada selkeä kohta tälle tiedolle, jotta se kulkisi ihmisen muiden terveystietojen mukana. Paperinen elinluovutuskorttihan voi helposti kadota.
– Lisäksi terveydenhuoltohenkilöstön koulutusta asian puheeksi ottamisesta omaisten kanssa on tehostettava, kun hoidetaan aivokuollutta potilasta. Jos elinluovutuskorttia tai -testamenttia ei ole, asiaa tulisi kysyä omaisilta. Käytännössä on huomattu, että eri sairaaloissa asian puheeksi ottamisessa omaisten kanssa on suuria eroja, jatkaa Mäkisalo-Ropponen.