Mäkisalo-Ropponen: Hallitus ottanut ensiaskeleet kohti sitovaa hoitajamitoitusta

Ajankohtaista 09:48

Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti pari päivää sitten valmistelussa olevasta lakiluonnoksesta vanhuspalveluiden henkilömitoituksesta. SDP:n kansanedustaja, terveystieteiden tohtori Merja Mäkisalo-Ropponen iloitsee päätöksestä.

– On erittäin hyvä, että nyt hallitus ottaa rohkeasti tavoitteeksi ja asettaa selvät askelmerkit 0,7 hoitajamitoituksen saattamisesta lakiin, sanoo Mäkisalo-Ropponen.
 
– Lopullisessa lakiesityksessä on selvästi sanottava, miten mitoitus lasketaan, sillä tällä hetkellä eri puolella Suomea on erilaisia laskentatapoja ja mitoitukset eivät ole vertailtavissa. Tämän takia on hyvä, että nyt jo nyt tässä vaiheessa konkretisoidaan asia toteamalla: ”Toteutuneella henkilöstömitoituksella tarkoitettaisiin todellista, toimintayksikössä paikalla olevien välitöntä asiakastyötä tekevien työntekijöiden työpanosta suhteessa toimintayksikössä kyseisenä ajankohtana olevien asiakkaiden määrään.”
 
– On siis pidettävä huolta, että työyhteisöissä on jokaisessa työvuorossa riittävästi henkilökuntaa laadukkaaseen hoitoon. Lisäksi vanhustenhoidon laadun tae on omahoitajuuden ja tiimityöskentelyn varmistaminen. Jatkuvasti vaihtuva henkilökunta ei mahdollista yksilöllistä ja toimintakykyä ylläpitävää hoitoa ja hoivaa, Mäkisalo-Ropponen sanoo.
 
Mäkisalo-Ropposen mielestä myönteistä lakiesityksessä on myös se, että välitön ja välillinen hoito- ja hoivatyö erotetaan toisistaan. Välillistä työtä olisi asukkaiden huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen, viikoittainen ja kuukausittainen siivous, ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys, sekä pyykki- ja kiinteistöhuolto. 
 
– Välillistä työtä ei enää laskettaisi henkilöstömitoitukseen, mikä on muutos nykyiseen laskentamalliin. Myös yksikön vastuuhenkilön esimies- ja hallinnollinen työ olisi välillistä työtä kuten nykyäänkin. Esimiesten tärkeimpiä tehtäviä on näyttöön perustuvan toiminnan ja osaamisen johtaminen, työn kehittäminen ja toiminnan laadun varmistaminen sekä henkilökunnan hyvinvoinnista huolehtiminen. Jos hän tekee tämän työn kunnolla, ei hänellä jää kovin paljon aikaa välittömään hoito- ja hoivatyöhön, sanoo Mäkisalo-Ropponen.
 
Mäkisalo-Ropposen mukaan vanhustenhoidosta on luotava niin vetovoimainen ala, että ihmiset hakeutuvat sinne mielellään pidempiaikaisiin työsuhteisiin. Tämä edellyttää sitä, että työtä voi tehdä oman ammatti-identiteetin mukaisella tavalla, ilman jatkuvaa kiirettä. 
 
– Myös tämä tulee ottaa vahvasti huomioon lainsäädäntöä muutettaessa, Mäkisalo-Ropponen päättää.